perjantai 30. joulukuuta 2016

Kylmää vastaan

Kun neuloo useampaa työtä samanaikaisesti, jää joku homma bloggaamatta. Nämä Puro-langasta neulotut tossutkin odottavat vain pesukoneeseen pääsyä, mutta ilman muovipusseja tossun sisässä en uskalla huovuttaa. Jotkut kyllä sanovat että eivät laita mitään tossun sisään mutta sitten voikin vain ihmetellä että mitäs nyt kun ovat huopuneet umpeen.
Vihertävät ovat Lehtoa ja samaa erää. Punertavat Aamuruskoa ja kerät olivat eri erää. Eipähän se näissä haittaa kun ei ole tarkoituskaan saada samanraidallisiksi. Lankaa meni melkein kerä eli 50g aina yhteen tossuun ja neuloin 6:n harmailla Novitan muovipuikoilla. Tuo mittatikku on 20cm.
Huovutus tosiaan antaa odottaa itseään mutta voi olla että ensiviikolla jo tarvitaan useampia villasukkia päällekkäin jos se kylmä saapuu.
Vai mitä olette mieltä? Joko näillä vanhoilla tossuilla voi heittää vesilintua, niinkuin sanonta kuuluu. Olen näistä blogikirjoituksen tehnyt vuodatuksen puolella 28 lokakuuta 2009. Olivat ensimmäinen huovutusprojekti jonka tein. Olisi pitänyt laittaa nahkapohjat jo heti alkuunsa mutta laiskuus voitti.
Syksyllä kun neuloin useamman parin tätä tossumallia niin on jäänyt ylöskirjaamatta tämä pari. Neulottu luonnonvalkeasta Nallesta ja kulutus 60g. Puikot ovat olleet varmaan 2½.
Vielä pari päivää aikaa osallistua arvontaani.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluaatonaatto

Eipä oikein jouluiselta tunnu kun ulos ikkunasta katselee. Täytyy vaan muistella niitä lapsuuden jouluja 60-luvulta kun oli vielä lumisia talvia. Voihan se olla että tässä iässä muistaa väärinkin ja muistiin ovat jääneet vaan ne valkeat joulut.

Tämä sukkakuva on vuodelta 2009 ennen joulua ja näkyy silloin olleen lunta, ainakin vähän.

                                Iloista joulua jokaiselle blogiini eksyvälle!

maanantai 19. joulukuuta 2016

9-vuotisarvonta

Tämä blogini vuosittainen vuosipäivä-arvonta jäi viimevuonna jostain syystä väliin mutta ajattelin nyt järjestää. Siitä on juuri tänään 9-vuotta kun mikrotukeni oli sitä mieltä että minunkin pitää aloittaa blogin kirjoittaminen. Se tapahtui siis tuolla Vuodatuksen puolella.

Olen aina tykännyt kyllä kirjoittamisesta mutta että jotain ihan julkisesti ja muiden luettavaksi, niin se tuntui aika kauhealta. Oli sekin aika juuri ennen joulukiireitä niin miettiä jotain blogin aloitusta. Enkä itse varmaan olisi vieläkään blogikirjoittaja mutta mikrotukeni eli nuorin poikalapsemme oli niin innoissaan että kyllä hän auttaa. Nyt on tultava omillaan toimeen ja ongelman kohdatessa odotettava vain poikaa lomille.
Siispä polkaisen blogini 9-vuotisarvonnan käyntiin ja arvonta tapahtuu vuoden viimeisenä päivänä. Osallistumiskommentit vain tähän postaukseen.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Pienen tytön kauluri

Tätä pienen tytön kauluria oli oikein ilo neuloa kun lankakin on omaa mieliväriä. Mallia on nyt testattu niin moneen kauluriin että alkaa sujua tuo mallikuviokin itsestään. Tyttömäinenhän tämä malli on että harva poika kaulaansa laittaisi.
Tuo alun resoriosuus täytyy aina säätää langan paksuuden ja saajan kaulanympäryksen mukaan. Eihän kaulurilla virkaa ole jos se on alunperinkin liian tiukka tai toiseen suuntaan, liian löysä. Itselleni kun tein viimetalvena ohuesta langasta niin siinä oli silmukoitakin paljon enemmän. Käytössä on löystynyt niin ettei yhtään ainakaan kaulasta purista.

Aloitin luomalla 88s kolmosen sukkapuikoille ja vaihdoin pyöröpuikkoon kun pitsiosuus alkaa. Lisäsin siinä ekalla oikealla kerroksella 17 silmukkaa että pitsiosan lehtikuvioita tulee se seitsemän joka on alkuperäisessä mallissakin. Kaulurille tuli painoa 48g.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Harmaat kuin tontun tossut

Jokohan tämä harmaiden tossujen neulominen nyt riittäisi. Välillä täytyy ottaa iloisempaa lankaa puikoille, niin sitten taas jaksaa. En millään totu tuohon langan paksuuteen. Se on aikalailla 7 veljeksen vahvuista ja mulle ihan liian tymäkkää. Se asia täytyy myöntää että valmista tulee vähän nopeammin mutta en siltikään tunnustaudu paksujen lankojen ystäväksi.
Näitä tuli nyt kaksi paria yhteen pötköön. Punnitessani tuota langan kulutusta ei ole kuin parin gramman ero sukkaparissa. Ei näissä tossuissakaan huomaa paljon mitään eroa vaikka ekat neuloin 2½:n puikoilla ja toiset 3:n. Ekat on pienempään jalkaa ja toiset pari numeroa isompaan. Pienempiin meni lankaa 86g ja isompiin 88g.
Loppupläjäys: tällaisiksi kuivuvat ne omenasiivut kun viikon ovat tuolla lämpimässä varastossa. Jos alunperin leikkaa liian ohueksi niin putoavat pois noista raoista. Saa alunperin olla 1cm paksuja tai vähän ylikin. Jokatoiseen riviin kun laittaa limittäin niin kuivina luulisi että joku on käynyt syömässä niitä. Tulee hyvää karkinkorviketta vaikka en niitä syökään. Kaurapuuron sekaan kun laittaa ja antaa vähänaikaa vetäytyä, niin maistuu puuro tosi hyvältä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vihreät kintaat valkoisilla kukilla

Kylläpä oli nautinto neuloa näitä kintaita noiden harmaiden neulosten välissä. Vaikka eivät supernopeaan valmistuneetkaan niin mieluummin neulon tuollaista jossa täytyy koko ajan seurata mallipiirrosta kuin yksiväristä harmaata tai mustaa.
Nämähän ovat toisinto lokakuun alussa neulomistani joissa punainen oli valkean kanssa. Laitoin vain toisinpäin kuin edellä eli nyt pohjaväri vihreä ja kukkaset valkoisella. Nyt oli peukalon piirroskin alusta asti vaan ei se mielestäni jatku sopusoinnussa kämmenosan kanssa. Pitäisi itse piirtää uusiksi mutta menköön näin. Peukaloon jouduin lisäämään kolme kerrosta lisää pituuteen että tuli sopiva. Muuten tuo malli on aika pitkäsormiselle tarkoitettu ja riitti mullekin.
Oikeastaan tuo ranneosa kuuluisi neuloa ihan yksivärisenä ja resoria mutta pitää vähän muuttaa mallia ettei sanota että aina matkii. Tykkään tuosta peukalomeiningistä missä peukalokiilan silmukat lisätään tuossa peukalon syrjässä. Ainakin tässä mallissa kun kuvio jatkuu siten kokonaisena.
Vihreä lanka Baby Ull superwash 100% merinovilla ja valkoinen 30% kuvazkoirankarva/70% lampaanvilla. Lankaa meni yhteensä 58g tähän kinnaspariin ja neuloin 3:n puikoilla.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Harmaata ja harmaata

Eihän se nyt näin harmaata pitänyt olla marraskuussa. Kun ei päivällä näe edes neuloa ilman että valot on päällä koko ajan.

Toistoa toisen perään eli vuorotellen kauluria ja sukkaa. Nämä ovat sellaiselle harmaan ystävälle passelit. Kauluri sillä venäläisellä ohjeella mitä moni muukin on neulonut. Kaikki kyselevät toisiltaan että suomennosta pitäisi saada. Onneksi minä tykkään enemmän pelkästä ruutupiirroksesta kun ei tarvitse mitään lukea. Jatkoin tuota reunusta omalla tyylillä kun tuntuu että aikuiselle ihmiselle tuo lehtikuvio-osuus on liian kapea.
Tämä Novitan Wool on 100% merinovillaa ja tuntuu kaulaa vasten ihan niin hyvältä ettei pistelystä tietoakaan. Luulisi että kaulurin saajakin tykkää. Lankaa meni 75g ja neuloin resoriosan 3:n ja pitsin 3,25:n puikoilla.
Harmaat lehtisukat ovat samanlaiset kuin tuolla pari kirjoitusta taaksepäin. Koko vähän pienempi joten langankulutus on 80g ja neulottu 2½:n puikoilla. Langan paksuun kyllä vaatisi paksummat puikot mutta kun en osaa sellaisilla seipäillä neuloa.
Muutamana sunnuntaina tein tällaista käsityötä. Kuivatamme omat omenalastut. Meillä on lämminvesivaraajan huoneessa niin lämmintä ja pimeää että viikossa nuo omenat ovat kuivuneet tosi pieniksi. Eikä tarvitse mitään kuivuria erikseen hankkia. Harmi vaan kun saadut omenat loppuivat vaikka niitä oli kaksi isoa muovikassillista. Keitin osan niistä omenahilloksi.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Maikell-pitsihuivi

Joskus vaan kestää jonkun työn saaminen esittelykuntoon. Tämä huivikin oli valmiina varmaan jo yli kuukauden mutta kun selkäni oli niin kipeä että siihen vedoten jätin pingotttamisen tulevaan aikaan.
Yhtenä iltana sitten päätin että nyt on se aika. Eihän tuossa huivissakaan sitä nuppineulojen laittamista ihan kauheasti ollut kun pujottelin suoria pitkiä puikkoja reunoihin. Vaati se silti jonkunmoista könyämistä lattialla ennenkuin reunat olivat suorassa.
Jotenkin olen alkanut tykkäämään noiden nyppyjen neulomisesta. Vaikka onhan siinä vaikeutta ihan tarpeeksi. Eri langoista onnistuu eritavalla. Jossain langassa olen käyttänyt apuvälineinä jopa parsineulaa ja virkkuukoukkua. Tämä lanka taisi sentään taipua pelkillä puikoilla.
Ohjeessa huivin reuna neulotaan irrallisena ja ommellaan sitten kiinni reunaan. Minä tein taas omalla tavallani eli keräsin silmukat reunasta pitkälle pyöröpuikolle ja neuloin siitä suoraan. Eihän tätä varmaan saisi kutsua Haapsaluhuiviksi kun en neulonut perinteisesti.
Lankana on siis ohuen ohut 1400m/100g 100% villalanka ja neuloin muistaakseni 3:n puikoilla. Lankaa meni 63g ja kokoa huiville tuli pingotuksen jälkeen 55cmx115cm.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Useampi pari lehtitossuja

Samalla sukkamallilla jatkan, vain lankatyyppi on muuttunut. Kädet eivät tykkää näin paksuista langoista mitä näihin sukkiin olen käyttänyt. Erilaista vääntämistä kuin ohuiden lankojen kanssa. Neuloin silti 2½:n puikoilla vaikka suositus olisi ollut jotain 3½:n luokkaa. Tuli aika tiivistä neulosta, suoraansanoen jumpuraa. No eipä mene varpaat heti läpi silmukoista.
Kahdet sukat neuloin valkoisesta Novitan Sukkis-langasta jossa on 40% villa/35% akryyli/25% polyamidi. Melkein samankokoiset, 85g ja 86g. Vaikka en itse oikein tykkää akryylilangoista niin kyllä tuossa langassa se ei tuntunut pahalta. Päinvastoin tuntu oli jotenkin silkkimäinen eikä varmasti pistele herkintäkään jalkaa.
Harmaissa sukissa ei erotu oikein mikään kuvio kunnolla. Lankana näissä K-Citymarketin tarjouslanka lokakuulta. En tuosta muuten olisi ollut edes kiinnostunut mutta Puikkomaisteri kehotti neulojia hakemaan hyvää italialaista sukkalankaa. Meidän "cittarissa" ei ollut kovin laajaa valikoimaa. Muistaakseni valkoista, mustaa ja kahta harmaata.
Koostumus tässä langassa on 75% villa/25% polyamidi. Sukkapariin meni 88g lankaa.
Tuossa nauhassa on yksi juttu johon lankean melkein joka nauhassa. Kun olen saanut neulottua i-cordina nauhan, niin jatkan sen toiseen päähän tuon lehden. Kun oikein toimessani neulon niin aloitan sitä toisen pään lehteäkin samantien. No eihän se millään onnistu niin että molemmissa päissä on lehti. Olen pujotellut hakaneulan kanssa nauhan sukanvarteen ihan vain silmukoiden rei'istä ja hyvä kun nauha mahtuu. Miten siis tuo lehti? Ei niin millään. Sitten vasta se toisen pään lehti poimien silmukat siitä nauhan päästä.

perjantai 4. marraskuuta 2016

2 kertaa unisukat

Nyt jämähti tämä sukkamalli paikoilleen. Huomaa että alkaa joululahjaneulomukset olemaan ajankohtaisia. Tällä mallilla yhdet sukat neuloin alkuvuodesta.
Mallihan on Pinterestistä mutta siihen olemassaoleva ohje venäjänkielinen ettei ohjeesta apua ole. Enpähän sitä ohjetta kaipaile kun mallikuva oli niin selvä että siitä pystyy laskemaan kerroksia ja mallikuvio löytyy noista neulekirjoista useammastakin. Tykkään siitä kun ei tarvitse ohjetta lukea. Voi vaan soveltaa ja antaa mennä.
Lankana näissä molemmissa sukissa on 2-kertainen 70% lampaanvilla ja 30% kuvazkoirankarva. Tilasin lankaa yhdeltä koiranomistajalta tuolta fb:n eräästä neulontaryhmästä. Lankakuvakin oli jo niin pehmoisen näköinen että tilata piti vaikka yhtään ei olisi langoista ollut puutetta. Muuten ihan samanlaiset sukat mutta vähän eri kokoa. Ensimmäisten koko 37, lankaa kului 55g ja toisten 40, kulutus 70g. Neulottu 2½:n puikoilla. Muuta eroa ei ole kuin lehtikuvioiden määrä.

torstai 27. lokakuuta 2016

Miia-kintaat

Olipa urakkaa näiden kintaiden valmiiksisaamisessa. Kun selasin sitä Puikkomaisterin Lapaskirjaa niin tällä mallikuviolla olevat Miia-sormettomat hyppäsivät heti silmille. Vaan minä järkevänä ihmisenä suunnittelin heti että teen samalla kuviolla kintaat kun eihän tähän aikaan vuodesta tarkene pyörällä ajaa jos sormet ovat ilman suojaa. Minulla kun on muutenkin niin huono verenkierto käsissä ja jaloissa.
Sormettomien mallissahan peukalonpuolikas on tehty kiilalisäyksellä ja yksivärisenä. Minä jatkoin edellisissä neulomissani kintaissa hyväksi havaitsemaani peukalonmallia eli lisäsin silmukat tuossa peukalon syrjässä. Edellisen kirjoitukseni päätin siihen että jäin miettimään miten neulon peukalon että saan siitä samankuvioisen kuin koko kinnas. Kyllä moni asia yön aikana hautuu ja valmistuu. Kun illalla olin asiaa ennen nukahtamista ajatellut niin aamulla se visio oli valmis ja peukalo syntyi juuri niinkuin olin ajatellutkin.
Vaikka tuo mallikuvio näyttää monimutkaiselta niin ei siinä onneksi neulota kolmella langalla yhtäaikaa kuin yhdellä kerroksella. Minä kun en jaksa sitä lankadominanssia noudattaa niin aina on langat solmussa ja sekaisin mutta en siksi ole vielä koskaan joutunut lankoja katkomaan kesken neulonnan. Kyllä ne aina muuten on selvinneet.
Lankoina tässä viininpunainen Wollmeisen 100% merinovilla ja vihreä ja pinkki 100% alpakka. Neulottu siis 2:n ja 2½:n puikoilla mutta 3:n puikot olisivat olleet kohdallani sopivammat kun käsialani on tiukanlaista. Kinnaspari painaa 73g.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kädenlämmittimiä tarvitaan nyt

Nyt on se edellisen kirjoituksen alussa mainitsemani huivi ollut valmiina muutaman päivän mutta ei saa pingotukseen. Selkä on niin ärtsy etten sitä viitsi enää enempää ärsyttää lattialla konttaillen. Kun en ole niitä pingotusrimoja ukoltani saanut. Hänellä on iskenyt hirveä siivousvimma autotallissa. Milläs siinä enää mitään mun rimoja ehtisi väkästämään. Sitten kun tulee kylmä niin sitten ei tarkene autotallissa mitään semmosta tehdä mitä paljain käsin muuten. No ei noita huivejakaan ihan joka kuukausi tarvitse pingotella. Laitan ojennukseen sitten kun selkä antaa myöden.
Tämän kinnashankkeen kanssa olen puolenviikkoa nyhrännyt. Mallihan on Puikkomaisterin Lapaskirjasta Miia-sormettomien mallikuviolla. Tykkäsin kuviosta heti kun sen ekakerran näin. Ohuet langat vaatii tämä malli ja pienet puikot. Alotin 2:n puikoilla nutta piti vaihtaa 2½ tuossa ennen peukalokiilan aloitusta. Ranne saa ollakin tiukka mutta tuntui peukalon kohdaltakin aika jämptiltä että jouduin purkamaan muutaman rivin. Sehän miulta onnistuu, meinaan purkaminen.

Kirjan mallissa peukalokiila on erilainen ja pelkästään yksivärinen. Minä taas tykkään että täytyy olla samanlainen kuin koko kinnas ja teinkin lisäykset syrjään. Nyt on enää yksi ongelma että miten saan kerroksenvaihtokohdan muualle kuin keskelle peukaloa tuohon päälle. Sitä vielä illalla mietin ennen nukahtamistani. Ajatus on valmiina mutta toteutuksesta en sitten tiedä.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Ilona-lapaset

Ei meinaa millään tulla valmista kun on pitsihuivi viimekerroksellaan eli päättelyä vaille. Päättelykin vielä menee mutta se pingotus on sitä vihoviimeistä hommaa. Ottaa selkään ja ottaa polviin se nuppineulojen tikuttelu.
Nämä kintaat on vielä esittelemättä vaikka valmistumisesta on toki aikaa. Puikkomaisterin blogissa on kuva ollut esillä jo hänen Lapaskirjan ilmestymisestä lähtien. Kirjassa kuvaa ei ole kun siellä on samalla kuviolla olevat Ilona-sormikkaat ja -kämmekkäät. Testineuloin nämä Ilona-lapaset vaikka tuo lankojen väri ei oikein sovi mun värimaailmaani.
Langat ovat Lana Gatton ja ihanan pehmoisia. Vaaleanruskeassa vyötteessä 60% merinovillaa ja 40% kamelinkarvaa ja tuossa kirjavassa 50% alpakka ja 50% merinovilla. En nyt sitten yhtään muista kumpi lanka on kumpaakin kun vyötteet ovat pussissa erillään loppulangoista. Kintaat painavat 70g ja neulottu niinkin suurilla puikoilla kuin 3,5 ja 4.
Vielä kuva kaktusrivistöstäni. Osa teki kukkia jo elokuussa ulkona ja nyt sitten sisällepääsyn jälkeen enemmän.

edit. Tarkistin Puikkomaisterilta noiden lankojen ja vyötteiden paikkansapitävyyden ja oikein olivat tuossa kuvassa. Tummanruskea kamelia ja harmaa alpakkaa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Koirankarva- ja lampaanvillakintaat

Tuolla kun seikkailee Pinterestin puolella niin aina tarttuu silmiin jotain sellaista että hetikohta täytyy saada puikoille. Tämä malli on oikeasti Ravelryssä maksullisena ohjeena mutta löysin tuon kaaviokuvan yksinään ja enhän minä muuta tarvitsekaan. Silmukkamäärän voi määritellä langan mukaan ja valita puikot. Peukalon mallipiirrosta en löytänyt kuin vasta eilen ja se oli jo myöhäistä kun olin peukalot neulonut ja langat katkaissut.
Kaaviokuvan alla oli pari erillään olevaa pienempää kaaviota ja luulin että ne olisivat olleet rannekkeen tekoon. Ihmettelin vain että kovin on pienet silmukkamäärät ja tulee tosi tiukka ranneke kun on vielä kirjoneuleesta kysymys. No aloitin kuitenkin sillä silmukkamäärällä ja lisäsin silmukoita ennenkuin alkoi peukalokiilan teko. Tykkäsin jotenkin tuosta peukalomallista kun lisäykset tulevat tuossa sivulla. Sekin hyvä puoli vielä että voi pitää molemminpuolin, niin kuluu tasaisesti. Yleensähän kämmenpuoli menee rikki kovassa käytössä ja käden selkä jää ehjäksi.
Eipähän mene lumi kintaaseen, on niin tiukka ranteesta. Kyllä se venyy kun hetken käyttää. Harvoin tulee sopivat kintaat sormien puolesta mutta tässä mallissa oli pituutta tarpeeksi eikä yhtään liikaa.

Tilasin tuolta fb:n puolelta jostain neuleryhmästä tätä valkoista lankaa jossa on 30% kuvaszkoiran karvaa ja 70% lampaanvillaa. Sukkina ei varmaan kestäisi kulutusta mutta kintaat on eri juttu. Punainen lanka on Zeldan käsinvärjäämää Pirtin Kehräämön 100% kampavillaa. "Hulda Huoleton" on tuon punaisen langan nimi. Yhteispaino kinnasparilla on 62g ja neuloin 3:n puikoilla.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kauluribuumi jatkuu

Vielä sain aikaiseksi kaksi kauluria samalla mallilla. Tuo kaulan resoriosuus on sellaista aivotonta neulottavaa että sitä voi neuloa missävain. Pitsiosuus vaatii vähän mallin seurantaa vaikka sen jo melkein osaan ulkoa.
Nämä on neulottu noista vyötteiden osoittamista langoista ja molemmat ovat kaulalle ystävällisiä. Riippuu tietysti kuinka herkkä on kestämään villalankaa. Molemmat kaulurit sopivat lapsille tai aikuisille. Joustava osuus kyllä antaa myöden. Yritin saada langat menemään loppuun mutta vihreästä jäi 2g ja valkoisesta 4g. Siis alunperin 50g:n keristä on kyse. Neuloin 3:n sukkapuikoilla resorin ja vaihdoin pitsineuleeseen pyöröpuikot.

Taaskaan en tehnyt ihan ohjeen mukaan kun en siitä virkkaamisesta niin välitä. Reunahan pitäisi virkkaamalla päätellä mutta minä neuloin. Olen vähän joka kauluriin tehnyt erilaisen reunan. Testannut vähän sitä ettei mene vallan kippuraan kun päätöskerros on tehty.

Mallihan on Pinterestistä ja sieltä jostain venäläiseltä sivustolta. Onneksi on selvä mallipiirros ja noiden merkkien selityksen olen saanut joltain ystävälliseltä ihmiseltä fb:n jostain neuleryhmästä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pari kauluria

Tämä kaulurimalli on tosi kivaa neulottavaa tuosta pitsistä alkaen. Tuo kaulaosa on liiankin yksitoikkoista. Kun ei voi pitsiä tehdä kokonaan alusta lähtien sen reikäisyyden takia. Ei lämmittäisi kun tuuli puhaltelisi rei´istä sisään.
Kumpikaan ei ole ihan tarkkaan ohjeen mukainen. Lankojen erivahvuudesta johtuen laitoin jo alkuun eri silmukkamäärät. Vähän sitäkin ajattelin että tuleeko lapselle vai aikuiselle. Viikon verran pähkäilin tuota pitsin aloitusta resorin jälkeen. Mikä siinä välillä onkin kun matikkapää ei toimi, ei sitten millään. Vaikka oikein koneella laskin että montako silmukkaa pitää lisätä että tulee mallikuvio kokonaiseksi, niin en meinannut osata säätää. Reunan tein molempiin vähän erilaisen. Aina pitää vähän säädellä omien mieltymyksien mukaan. Ohjeessahan päättely tehdään virkkaamalla mutta minä vain neuloin.

Tuo vihreä lanka on Zeldan käsinvärjäämä "Sammalmättäällä". Ihana lanka joka sisältää 50% merinovillaa ja 50% silkkiä. Ei kyllä kaulaa kutita herkimmälläkään. Puolet 100g:n kerästä jäi vielä tähteeksi ja neuloin 2½:n puikoilla. Vaaleanpunainen lanka vanhaa Novitan Bambinoa, 100% villa ja neuloin 3:n puikoilla. Lankaa meni 40g. Ei kutita jälkimmäinenkään lanka kun kaulaa vasten koitin kerää.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Vanha villatakki

Välillä kaapista löytyy aarteita joita ei raaski hävittää eikä kirpparillekaan viedä.
Tällä villatakillakin on ikää jo yli 40 vuotta. Olen neulonut sen joskus -73 tai -74. Valkoinen lanka on äitini rukilla kehräämää ja punainen on ostolankaa. Mallikuviot mistä lie. Ei silloin mitään neulelehtiä enemmälti ollut mutta Kotiliesi sentään tuli kotiini. Jos siinä sitten olisi ollut ohje tai vaikka ei ohjetta niin nuo mallikuviot. Toinen vaihtoehto voi olla Yhteishyvä jossa oli silloin tällöin neuleohjeita niinkuin nykyäänkin.
Olen silloin jo ymmärtänyt että pitkiä lankajuoksuja ei voi jättää nurjalle. Tuossa yhdessä kuviossa on jäänyt sitomatta mutta näyttää nuo pari lankaa pysyvän ojennuksessa. Vieläpä olen senkin tajunnut ettei voi sitoa samasta kohtaa tai näkyy pahasti oikealle puolelle. Äitini on varmaan silloin opastanut kun hänkin oli kova neulomaan ja mielellään neuloi kirjoneuletta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Pistaasit pitsisukat

Nämä Novitan pitsukan mallikuviolla neulotut sukat vaan viehättävät parista toiseen. Lanka taas tuota ihanaa Dropsin Alpakkaa. Sukat menivät jo lämmittämään erään tuttuni kylmiä jalkoja. Eihän ne tavallista päiväkäyttöä kestä kävelyineen mutta jos yösukkina kestäisivät.
Kun ei ollut niitä pieniä mallijalkoja kotosalla saatavilla niin laitoin toiseen sukkaan pari lankavyyhtiä sisälle. Tuo kuvio kun vetää sukkaa kasaan leveyssuunnassa niin ei auta vaikka kastelisi sukat ja laittaisi pyyheliinojen väliin joten jätin sen homman tekemättä. Sanoin vain saajalle että kyllä ne jalassa muotoutuu parhaiten.
Tässä mittaan omaan jalkaani vielä ennen kärjen kavennusta. Saajan jalka 37 ja mun 40. Molemmilla luisevat jalat, ei turvotuksia. Lankaa meni sukkapariin piirun vaille 100g ja neuloin 2½:n puikoilla.
Näissä kahdessa alimmassa kuvassa on viimesunnuntaista puintikuvaa eli kuivumassa olleiden rakuunan ja nokkosen loppukäsittelyä. En tiedä oliko syy pölyämisessa vai missä mutta rakuunan käsittelyssä alkoi aivastuttaa ja nenä vuotamaan ihan hirveästi. Molemmilla, ukolla mulla. On nyt mikrotuelle lämpimien leipien päälle roskia ja muille nokkosta.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Silvia-huivi kakkonen

Selasin blogiani taaksepäin etsiäkseni ajankohtaa jolloin tämä huivi oli aloitettu. Kesäkuun viimeisen päivän postauksessa oli kuva jossa muutamat sukantekeleet ja huivia puolikas neulottuna. Tähän väliin on mahtunut montaa muuta neulottua ja huivi odotti reunusta ja päättelyä. Jonkun aikaa myös pingottamista kun se ei ole mitenkään mukavaa hommaa.
Tein vienon pyynnön miehelleni että sellaiset pingotusrimat olisi mukava saada ettei tarvitsisi lattialla könytä kipeän selän kanssa. Eihän sellaiset rimat kaikkiin huiveihin sopisi mutta kun edes muutamiin joissa on suoria reunoja.
Tuo Dropsin Lace-lanka, 70% BabyAlpaca ja 30% Mulberry Silk on ihana neulottava. Miellyttävämpää kuin virolaiset ohuet huivilangat. Tähän huiviin meni lankaa melkein koko vyyhti, 100g. Tähteeksi jäi vain 1,50m. Yhtään en pelännyt langan loppumista kun on vielä tuota samaa väriä pari vyyhtiä varastossa. Väri siis haalea vaaleanpunainen. Neuloin 3:n pyöröillä ja kooltaan huivi on 54cmx130cm.
Alkuperäisessä ohjeessahan tuo reunus neulotaan erikseen ja ommellaan sitten huivin keskiosaan kiinni. Minä laiskana ihmisenä poimin silmukat suoraan reunoista vaikka siinäkin on säätämistä että menee kuviot tasan reunassa. Silti oma tapani on  mielestäni nopeampi ja siistimpi.

tiistai 30. elokuuta 2016

Vauvan myssy ja junasukat

Välillä pientä ja ihanaa ja äkkiä valmistuvaa. Siitä alkaakin olla kohta kolmekymmentä vuotta kun viimeksi olen vauvanmyssyä neulonut omille silloisille vauvoille. Ekan silloisen myssyn neuloin varmaan kun poika oli syntynyt syyskuun alussa. En muuten olisi sinistä osannut neuloa. Toinen oli sitten vaaleanpunainen kun toinen vauva oli tyttö. Silloiset langat eivät olleet lähelläkään näitä nykyisiä ihanuutensa puolesta.
Tämä setti on tilaustyö ja lähtee kohta postiin. Ohjeen otin Novitan sivuilta ja siellä oli lankana Woolia joka on paksumpaa kuin tämä käyttämäni. Novitan ohjeessa on koot 60-70-80 ja otin tuon keskimmäisen koon käyttöön. Tuntui että pienen pieni tuli myssystä mutta eihän se vastasyntyneen pää kovin iso olekaan. Ei niitä enää muista sellaisia asioita. Myssy neulottu 2½:n puikoilla ja junasukat kantapäähän asti samoilla. Vaihdoin sitten kakkosen puikkoihin jalkaterän osalta. Lankaa meni koko settiin vähän yli 50g eli jouduin korkkaamaan toisen kerän noiden nauhojen osalta.

Kesä on ollut otollinen näille ikkunakukille. Keväällä pitää aina miettiä että mitkähän kukkaset sitä laittaisi ikkunasyvennyksiä koristamaan. Olen useana vuotena päätynyt näihin "annansilmiin" eli eli pikku- tai kesäbegonioihin. Kasvavat vaan niin korkeaksi näin loppukesästä ettei tahdo sisältä ulos nähdä. Meillä on pohjoiseen päin tuo seinämä että ilta-aurinkoa saavat ainoastaan. Yhdellä ikkunalla itään päin olevassa laatikossa ei ole ollenkaan noin korkea kasvusto.
Nyt viimelauantaina kun oli se myrsky niin keikkasi tämä lähinnä oleva kukkalaatikko alas tuosta ikkunalta. Kuin ihmeen kaupalla putosi jaloilleen eli vähäisiä vaurioita vain latvustossa. Se olisikin ollut entinen jos olisi päälaelleen pudonnut.
Taas onnisti arpajaisissakin eli Mustankissan tytär-blogissa olleessa arvonnassa. Sude oli se toinen onnellinen. Kaksi palkintoa oli jaossa ja meillä kävi tuuri.

tiistai 23. elokuuta 2016

Ompeluhommia

Sain ne rästissä olleet ompelutyöt ommelluksi vaikka se oma saumuri tekikin tenän. Kävin naapurin mummolta lainaamassa saumuria että sain muutaman sauman ylisyrjätyksi jotka tulivat noihin tuolien päällyksiin.
Nämä istuimen ja selkänojan päällykset ovat siis siihen mikrotuen tuoliin joka on tällähetkellä Espoossa hänen asunnossaan. Sen tuolin selkänoja on vähän erimallinen, siksi tuo päällinen vähän roikkuu alareunastaan. Istuinosa on melkein samanlainen. Laitoin vain kuvatakseni ne täällä kotona olevaan tuoliin.
Kun ei oikein kunnon kaavoja ollut enkä jaksanut paremmin perehtyä, niin laitoin vain kuminauhat reunoihin, että saa helposti pesuun.
Sen toisen eli vanhemman poikani tuolin päällykset ompelin myös hupuksi. Tuoli on Vantaalla joten poika voi sitten mallata mennessään lomalta pois. Jos eivät mahdu niin laitetaan suikale kangasta selkänojan reunaan. Tein niin jämptin hupun että vähän arveluttaa josko sopii ollenkaan.
Kolmas ompeluhomma oli mikrotuen uuden läppärin laukku mustasta tikkivuorikankaasta. Ompelin kaksinkertaiseksi samasta kankaasta, niin menee sujuvasti reppuun sekä läppäri siihen laukkuun kun on liukas pinta.
Otin näitä kukkakuvia jo 5.8 kun ovat mun synttärikukkia. Joskus kauan sitten kun olin pieni tyttö niin äidinäitini antoi noita syysleimujen paakkuja äidilleni josta siirsin itselleni kun tähän taloon muutettiin. Ei koskaan tämän 20 vuoden aikana ole noin kauniisti kukkineet kuin nyt.
Sitten en ole muistanut laittaa linkkiä tuonne missä vanhempi tyttömme ja mikrotukeni eli nuorempi poikamme ovat kuukauden olleet. Poika tosin lähtee tulemaan huomenna kotiinpäin mutta tyttö on vielä toisen kuukauden siellä kaukana.