Sitten oli se toinenkin urakka, jossa neulottiin fb:n puolella Päivi Mäkisen suunnittelemaa huivia. Siinäkin suunnittelija julkaisi aina palan kerrallaan ohjetta. Tulipa siihenkin silloin liityttyä ja osan huivia jo näytinkin blogissani, mutta siitä ei sitten tullutkaan mitään kun lanka loppui kesken, enkä halunnut laittaa muuta lankaa jatkoksi. Otin puikot pois ja purin koko puolikkaan tekeleen. Olen nyt katsellut toisten neulomia valmiita huiveja ja kutkuttaisi vielä aloittaa uudestaan jostain riittävämmästä langasta. Kaunis huivi, ei siinä mitään. Toiset ne osaa suunnitella, toiset taas ei.
Kun kolmas urakka oli se penkkaripuvun valmistus ja kaikki samanaikaisesti, niin tietäähän sen miten siinä kävi. Mikä oli pakko, niin se oli pakko ja muut työt sai väistyä. Nyt olen viikon ahkeroinut näiden sukkien kanssa ja tänäaamuna sain silleen valmiiksi että pääsin kuvaamaan. Nuo kaikki langanpääthän täytyy vielä jotenkin pujotella, ne on vaan solmittu. Joku sanoi päätelleensä siinä neuloessaan, mutta minä päättelen nyt sitten kaikki yhdellä kertaa. Vaikka sukat ovat tuonkin pituiset, ei painoa ole enempää kuin 124g.
Alkuperäisessä ohjeessa langat olivat Nallea ja samaa paksuusluokkaa olevia muita lankoja. Minulla Nallea oli vain tuo varpaiden pinkki ja samaa kantapäässä, että kestää. Muut olivat jotain paljon ohuempaa. Osa noista pörröisistä oli vanhaa Angorina Lyxiä. Käytin myös Floricaa. Varren aloitin vähän liian paksulla, vanhalla Anttilan silkki/villalangalla, purettu äitivainajani vanhasta villatakista.
Näissä kuvissa sukat käännetty niin, että näkyy tuo kaunis ja erilainen kantapää. Minä kun teen aina sen vanhan kaavan mukaan eli vahvistettuna.
Nyt täytyy aloittaa vain kahdella langalla kirjoneuletta, mustalla ja valkoisella. Tyttö pyysi vähän ohuempia kevätkintaita.