Virtauksia-sytomyssy

Pitihän minunkin neuloa tämä Virtauksia-myssy kun sitä fb:ssä vaaleansinisenä ihastelin. Ohjehan löytyy täältä. Mallikuvio näytti juuri sopivan vaikealta. Eihän se vaikea ollut muuta kuin oikeiden silmukoiden osalta jotka tosiaan neulottiin kaikki kiertäen eli takareunastaan. Se kyllä hidasti vauhtia aika paljon kun en muutenkaan ole mikään nopea neuloja. Kaunista pintaahan sillälailla tulee.

Tämän langan hain alkuviikosta Susulta tai oikeastaan otin kaksi kerää punaista kun muut värit olivat sinistä ja valkoista. En ole sinisen ystävä ja valkoinen on niin arka väri. Kun raastan porkkanaraastetta useamman kerran viikossa, niin silloin ei voisi saman päivän aikana neuloa valkoista lankaa. Tulisi hyvin äkkiä siitä valkoisesta oranssia.

Vaikka neuloin kolmosen puikoilla, niin tulipa aika pieneen päähän myssy. Nyt oli tuolla varapäälläkin töitä kun se on enempi lapsen pään kokoinen. Lankaa meni vaan 33g.

Ihastelin siinä neuloessa tuota päälaen kuviota, miten sutjakkaasti silmukat vähenivät loppua kohden. Hienosti suunniteltu kun ei jäänyt lopuksi montaakaan silmukkaa vedettäväksi yhteen.

Teki niin hirveästi täytekakkua mieli että oli ihan pakko väsätä tämä vaikka ei ollutkaan kenenkään merkkipäivä. Tuli ehkä hitusen liian makea mun makuuni mutta miehet tykkäsivät että hyvää on. Ukkoni ei yleensä syö täytekakkua ollenkaan mutta nyt ei saanut oltua ottamatta. Saahan sitä kai viikonlopun kunniaksikin herkutella kunhan ei tavaksi tule.

Pari sytomyssyä ja karjalanpiirakat

Pari sytomyssyä on jälleen tipahtanut puikoilta. Vihreä on kasattu kolmestä jämälangasta. Resorin alkuun käytin sen pienen nyyskäyksen joka jäi siitä oliivista myssystä. Muutama metri oli tähteenä. Jatkoin Susulta saamastani vyötteettömästä langasta ja kun sekin loppui ennen loppua, jatkoin kolmannella langalla jota löytyi kotoa. Päälaen lanka on jämiä nuoremman tyttöni pari vuotta sitten neulomasta tunikasta.

Silmukoita loin 100 ja neuloin 3½:n puikoilla. Mallikuviota en sen tarkemmin mistään luntannut kun se on niin helppo muutenkin. Tai senverran että Susulla oli puodissaan yksi mallimyssy, jota käpälöin ja ajattelin että välillä täytyy neuloa jotain mitä ei tarvitse koko ajan seurata ohjeesta.

Päälakea kohden kaventelin niin että nuo nurjat ja oikeat raidat kapenivat vähitellen. Neljästä silmukasta kolmeen, kahteen ja lopulta yhteen silmukkaan. Tässä myssyssä on puuvillaa, pellavaa, bambua ja ehkä akryyliäkin.

Tämä liila myssy on omia varastolankojani. Kokonaan puuvillaa ja neuloin 3:n puikoilla. Kun näin fb:ssä sen vaaleansinisen Virtauksia-myssyn, niin tuli heti halu tehdä jotain yhtä kaunista.

Se kaunis malli löytyi Melissa Morgan-Oakesin: Varpaista varteen sukkakirjasta. Loin alkuun 160 silmukkaa koska lankani on ohutta. Vähän näppituntumalla mentiin ja ajattelin että tulikohan liika silmukoita. Eipä mitä, kun mallissa on niin monenlaista palmikkoa, niin se jo vie leveyttä pois. Tuli mielestäni ihan hyvä ja ajattelin että pitääkin tehdä itselle samalla mallilla kesäpipo.

Molemmat myssyt painavat grammalleen samanverran eli 52g kumpikin.

Sitten niihin karjalanpiirakoihin. Ukkoni ilmoitti sunnuntaina että pitäisi leipoa karjalanpiirakoita. Minä joka tunnetusti olen niiiiin laiska leipuri ja ruoanlaittaja, oikein pelästyin moista ehdotusta. Äitini oli tuossa asiassa ihan toista maata eli talvisin ainakin joka viikonloppu hän paistoi piirakat. Kyllä ne hyviltä vaan maistuivatkin. Äitini yritti opettaa tyttöjämme piirakantaitajiksi mutta hän ehti kuolla pois ennenkuin tytöt oikein olisivat pystyneet hommaan.

Muistan minä että kerran ollaan vanhemman tytön kanssa tehty piirakoita mutta siitakin on jo useampi vuosi. Ukkoni ei muistanut ollenkaan että olisi piirakoita paistettu. Tyttöni osasi tehdä niin kauniin rypytyksen silloin pienenpänä, että minulta ei onnistu. No tänään sitten pari päivää haudottuani ajatusta, sanoin että leivotaan ne piirakat. Minä kaulin pohjat ja ukkoni lupasi rypyttää.

Ryhdyttiin hommaan ja tein vaan pienen taikinan ja keitin yhden litran riisipuuroa. Harjoitteluksihan se meni mutta maku oli sentään yhtä hyvä kuin kauniimmissakin piirakoissa. Tässä kuvassa piirakat paistamisen jälkeen paketissa hautumassa, voipaperin ja pyyheliinan sisässä.

Sitten yksi hauska tapaus tässä paisto-operaatiossa. Toinen pelti odotti penkillä uuniin pääsyä. Ukkoni laittoi sähköhellan uuniin semmoisen irtomittarin, testattiin sitä uunin lämpötilaa. Ei meillä sen kuumemmaksi saakkaan kuin 275 astetta. Siinä pyllisteltyään uunin edessä, takamus sattui siihen piirakkapeltiin. Ei pelti mihinkään pudonnut mutta senverran takamus oli alhaalla, että hän melkein istui yhden piirakan päälle. Minä ihmettelin hetken että mikä siihen yhteen piirakkaan on osunut kun näytti siltä että oli kuin päälle istuttu. Siis litistynyt toisesta reunasta. Tiesin etten itse ollut syyllinen. Jonkun aikaa ihmeteltyämme asiaa, ukkoni kopaisi takamustaan ja ihmetteli että mistä housuihin oli tullut riisipuuroa. Siitä se selvisi, että miksi yksi piirakka oli kuin päälle istuttu. Eipähän sitä piirakan litteyttä enää paistamisen jälkeen huomannut, mutta ukkoni itse sai sen piirakan syödä.

Ehkäpä vielä toisenkin kerran teemme karjalanpiirakoita. Tuli niin pieni annos että siitä tuli vain 16 piirakkaa.

Vihreä mohairpitsijakku

Sain yhden ufoutuneen neuleen valmiiksi. Tästä jo aiemmin kirjoittelinkin, keskeneräisestä tekeleestä. Tarkkaan en muista että milloin olen aloittanut neulomisen kun en ole siitä mitään muistiinpanoja tehnyt. Luulisin että melkein tarkalleen vuosi siitä olisi, tuskin kauempaa.


Ohjeen ja mallin otin Novita Talvi 2009: Neulottu naisen pitsijakku. Siinä oli lankavaihtoehdot Wool tai Luxus Alpaca. Kumpaakaan ei ollut varastoissa, tai no Woolia olisi ollut mustana ja valkoisena. Tämä minun lankavalintani juontui ihan pelkästään värin perusteella kun sattui olemaan samanväristä mohairlankaa kotona kuin mallikuvan jakku. Eihän tuo kaunis kuvio mohairlangassa näy niin hyvin kuin mallikuvassa. Tuossa nyt alekkain lehden malli ja miun tekele. Piti kanssa laittaa jakun alle musta pusero että lehtikuvio jotenkin erottuisi. Tuosta mohairlangasta vaan lähtee ihan älyttömästi irtokarvaa ja se mustassa näkyy hyvin.

Minun lankani on tämänmerkkistä, 65% mohairia ja 35% akryyliä. Lankaa meni 195g ja neuloin 4:n puikoilla. Neuloin miehustan kainaloihin asti ilman sivusaumaa kuten hihatkin. Olkasaumat silmukoin ja hihat jouduin ompelemaan miehustaan. Se hihojen ompelu oli viimeinen mikä tökki, eikä valmista meinannut tulla ollenkaan.

Jakussa ei ole mitään kiinnitystä, joten se saikin jäädä vajaaksi tuosta edestä. Lämmin se on, joten näillä pakkasilla ihan oiva neule. Kesällä ei voi varmaan pitää kun mohair kuitenkin vähän pistelee ja vaatii alle pitkähihaisen puseron. Tai onhan niitä sateisia ja kylmiä päiviä, silloin passaa.






Nyt pukkaa sytomyssyjä solkenaan. Neljäs on puikoilla. Valitsin ohuen puuvillalangan ja monimutkaisen mallin. Kolmas myssy valmistui kolmesta eri langasta. Sain kaksi jämälankaa lopetetuksi. Neljänteen mysyyn valitsin ohuen puuvillalangan ja mallikuvion otin yhdestä sukkakirjasta.

Africankukkamyssy

Tässä tämä nyt on, toinen sytomyssy tähän kampanjaan. Minusta kun nuo African kukat on niin kauniita, ajattelin koittaa taipuuko ne myssyksi. Tuo päälaki on aika jämäkkä, ei paljon taipuile. Reunaosa on pehmeämpää, kun neuloin sen. Kokoa myssylle tuli vähän isompaan päähänkin. Riippuen siitä miten sen päähänsä asettaa, voi jättää vähän löpsölleen.

Oli noita kukkasia jo muutama valmiina viimekeväisestä pyörän satulanpäällisvirkkauksista. (Tulipa pitkä yhdyssana.) Lankojen värit on kaikki mulle sopimattomia paitsi tuo vihreä. Joku toinen taas oikein rakastaa ruskeaa ja beessiä. Yhdistin kukat ompelemalla samanvärisellä langalla millä virkkasin viimeisen kerroksen. Kun virkkaan kukkia ohuilla langoilla, niin puuvilla- kuin villalangoillakin, laitan noita reunakerroksia kaksi yhden sijaan. Kaikilla muilla saman mallim virkkaajilla olen nähnyt vaan yhden kerroksen mutta heillä on ollut käytössään paksummat langat.

Lankoja meni 65g:n edestä. Tuota Mayflowerin vaaleanruskeaa ei ollutkaan kuin yksi kerä ja sain sen melkein käytettyä. Nuo pienet nyyskäykset ovat kyllä puuvillaa vaikka niistä vyötteet puuttuukin.

Tässä myssyssä mallinsuunnittelu oli käynnissä koko valmistumisen ajan. Tein vaan ja ajattelin että kyllä siitä myssy tulee, niinkuin tulikin. Mallasin omaan päähän ja voisin ihan hyvin käyttääkin, jos lankojen värit olisivat toiset.

Sain valmiiksi sen vihreän mohairvillatakinkin tässä iltasella. Miten voi joku asia niin vaikealta tuntua kuin esimerkiksi hihojen ompelu miehustaan. Vaikka olen sitäkin hommaa tehnyt elämäni varrella useampaan kymmeneen puseroon tai villatakkiin, aina se tökkii. Siitä siis seuraava kirjoitus ja kuvat.

Oliivi sytomyssy

Ystävänpäivän Sytomyssykeräys on kohdaltani avattu. Myssyn väri ei ole ihan kohdallaan, mutta semmonen oliivinvihreä se on. Sain melkein koko 50g:n kerän lankaa käytettyä. Mukava nimi langalla, sama kuin nuoremman tyttöni toinen nimi. Koostumus 45% puuvilla, 23% pellava ja 32% akryyli. Tämä oli siis se kerä jonka Susulta kävin viikolla hakemassa.

Loin alkuun 100 silmukkaa 4:n puikolle, siksi ettei reunasta tulisi liian tiukka. Neuloin 3½:n puikoilla, ongelmia oli sekä suorien että pyöröpuikkojen kanssa. Sopivaa kokoa ei meinannut löytyä, siis pituuden suhteen. Lyhyet pyöröpuikot on hankalat kun siinä se puikon osuus on liian lyhyt, hankala neuloa. Tuo pikkupalmikko on minulle uutta. Siis sillätavalla että olen tottunut palmikonkierrot neulomaan palmikkopuikolla. Tämä palmikko on niin pieni ettei tarvinnut mitään erillistä puikkoa.

Mallikuvion löysin Lesley Stanfiel & Melody Griffiths: NEULOJAN KÄSIKIRJASTA. Tämä myssy sopii värinsä puolesta kummallekin sukupuolelle.

Nyt on tekeillä jo toinen myssy. Ajattelin että voiko African kukista puuvillalangalla tehdä. Saas kattoo kuin mun käy.

Sytomyssyn alkua

Aloittelin eilen sytomyssykän tekoa. Hain Susulta lahjoituslankaa ja mallikuviota etsiskelin vielä tänäänkin. Sitten vaan sopiva löytyi eräästä kirjahyllyssä olevasta käsityökirjasta. Nyt ei ole vielä kuvia sen paremmin mallista kuin myssynalustakaan, mutta piti kirjoittaa jotakin, ettei tule pitkää taukoa.

Niin totaalisesti taas hurahdin myssyn tekoon, että melkein valmiina oleva villatakki joutui syrjään. Siitä kun ei puuttuisi enää kuin hihojen ompelu miehustaan. Mikä siinä onkin kun ei se ompelu ole kivaa. No nyt joku ajattelee ja ehkä ääneenkin lausuu että miksen tehnyt niin että olisin neulonut hihat jo suoraan miehustaan. Minä kun kuljen muutenkin aina jälkijunassa noiden uudempien aatteiden kanssa, niin ei tässäkään neuleessa käynyt mielessä.

Saisihan noita sytomyssyjä tehdä pitkin vuotta mutta se vaatii aina jonkun kampanjan, ennenkuin saan jotain aikaiseksi. Toivottavasti nyt saan tehtyä useamman peräjälkeen. Nostan hattua heille jotka ovat valmistaneet useampi kymmenen tai satakin myssyä.

Tuosta hurahtamisesta vielä senverran, että olin jo yli viidenkymmenen kun vasta hurahdin verenluovutukseen. Kirjoitinkin asiasta jotain tuolla vuodatuksen vanhan blogini alkuaikoina. Ehdin luovuttaa 11 kertaa ennenkuin tuli loppu syksyllä 2011. Sain silloin Marevan-lääkityksen ja sehän merkitsi sitä että verenluovutus loppui siihen paikkaan. Melkein itku tuli sairaalassa kun hoitaja toi lääkemääräyksen.

Siksi tuntuu että tämä sytomyssyjen tekokin on minulle jonkunmoinen hurahtaminen. Tuntuu jotenkin hyvältä kun voi pienesti olla apuna. Samalla tavoin kuin verenluovutus itseltä antaa toiselle jotain puuttuvaa, niin tämä myssyjen teko auttaa jotakuta, jolta hiukset on lähteneet. Oikeastihan tässä on mahdollisuus testata erilaisia mallikuvioita, eikä tarvitse aina tehdä edes mallitilkkua.

Lohkoperunoita ja lahjoituslankaa

Kyllä meillä välillä ruokaakin laitetaan, vaikka emäntä tahtookin olla vähän laiskansutjakka siinä suhteessa. Nämä lohkoperunat ovat semmoista uudempaa aatetta. Siis onhan meillä kaupasta ostettuja syöty, mutta syksyllä nuorempi poika sanoi että miksi ei vois tehdä joskus itsekin. Olivat joskus koulun kotitaloustunnilla tehneet. Niistä tunneistakin on useampi vuosi aikaa.

Syksyllä tehtiin pari kertaa ja nyt tänään. Se on meillä semmoinen isän ja pojan yhteisprojekti. Minä sitten laitoin pellin uuniin ja katsoin että kypsyvät. Kyllä vaan maistuivatkin hyville. Tietää ainakin mitä niihin on käytetty valmistuvaiheessa. Eipä muuta kuin rypsiöljyä ja grillimaustetta. Nämä on niin hyviä ettei oikeastaan muuta sillä kertaa kaipaisikaan. Näyttävät ihan omenalohkoilta.

Olin eilenillalla yhden entisen työkaverini, (84v. mamma) luona kylässä. Häneltä sain muovikassillisen mohairlankoja. Tulin kotiin ja laitoin kassin takkahuoneen lattialle. Ukkoni illalla sanoi että tämäkö on se roskapussi joka piti viedä roskikseen. Aamupäivällä olin nostanut roskispussin ovenpieleen ja sanonut että pitäisi viedä se ulos. Jossain vaiheessa vein sen sitten itse kun ei kenekään muun käteen ollut tarttunut. Niin illalla meinasi semmoinen vahinko käydä.

Uusi vuosi...keskeneräinen neule

Ihan enste täytyy hehkuttaa näillä Zeldan ihanilla langoilla. Oikeaa piristystä tähän harmaaseen olotilaan. Onhan näitä jo muutama vyyhti tullut tilattua viimevuoden puolella mutta kaikkia ei voi esitellä, ettei kademieli iske kehenkään. Sellaisiahan sukka- ja huivilankoja ovat enimmäkseen kun on vaan yksi vyyhti aina kutakin värisävyä. Vaan miksei niitä voisi yhdistää, saisi vaikka villatakin. Ohkaisia lankoja ovat, joten tykkään.

Tätä keskeneräistä villatakkia täytyy nyt vähän esitellä, että tulisi puhtia saattaa työ valmiiksi. Eipä enää puuttuisi kuin puolitoista hihaa. Olen tämän aloittanut varmaan noin kohta vuosi takaperin. Tuohon kädentien alkuun oli kiva neuloa, mutta sitten alkoi tökkimään. Koska minulla on eri lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa, täytyi silmukkamääriä vähän rustailla. Siksipä joku kivempi työ ajoi ohi. Nyt ajattelin että täytyy jokukin niistä kesken olevista saattaa valmiiksi tai purkaa pois. Tässä ei purkaminen onnistu kun on mohairlanka.

Ohje on Novita-lehdestä ja malli lehtikuvio. Se vaan ei erotu tuossa mohairlangassa niinkuin erottuisi sileässä. Väri sattui olemaan sama kuin alkuperäisessä ohjekuvassa. Paitsi nämä kuvat eivät ole ollenkaan oikean väriset. Nyt vaan ei onnistu kun on hämärää tai väärät valaistusolosuhteet.

Minä en tehnyt yhtään uudenvuodenlupausta, en ole kai koskaan tehnyt. Ainoa minkä voisi tehdä olisi vuoden pituinen langanostolakko, eikä sekään vielä missään tuntuisi. Menin muuten uudenvuodenaattona nukkumaan jo 23.30, enkä pauketta kuullut yhtään. Minä joka muuten olen herkkäuninen, täytyy oikein ihmetellä, mutta ilmeisesti pääsin heti siihen syvään uneen.

Muutamat bloggaajat ovat tehneet listoja että mitä ovat vuoden aikana neuloneet tai virkanneet. Minun tekemiseni ovat niin vähäisiä, etten kehtaa niitä luetella. Vaan jokainen tekee omalla vauhdillaan ja pääasia että jotain joskus valmistuu.