Kun on paljon keskeneräisiä töitä niin joskus jotain valmistuu sitten nopeampaan tahtiinkin. Nämä japanilaisella mallikuviolla olevat sukat ovat jo toiset samanmoiset. Ensimmäiset neuloin jo alkuvuodesta valkoisesta langasta. Tähän sukkapariin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla. Lanka HERITAGE sock yarn, 75% merino superwash/25% nylon.
Eipä ole sellaiset sukat joita reissussa neulotaan tai telkkaria katsoessa. No en katso muutenkaan ettei senpuoleen. Mallikuvion joka rivi on erilainen ettei jää mieleen sitten millään vaikka toistoa tapahtuukin. Silti tykkään tällaisista malleista enemmän kuin ihan perussileästä neuleesta.
Punainen väri on vaikea kuvattava oli sitten aurinkoinen tai pilvinen päivä tai vaikka valot päällä. Kaikki punaisen eri sävyt taitaa vetää enemmän ja vähemmän pinkkiin päin. Ei se mua haittaa kun olen pinkin ystävä. Sanoin vaan on niin vaikea selittää eri sävyjä.
Otin ensin aamulla sukkien valmistuttua kuvia sisällä mutta ajattelin että ulkona puolipilvisessä säässä tulisivat aidommat värit. Ukkoni ajoi eilen nurmikon niin missään ei ollut hyvää paikkaa kuvata. Sitten otin yhden raparperin lehden, kävi hyvin tähän tarkoitukseen. Meillä on tänävuonna joku ihme ilmiö noissa kahdessa raparperissa. Toisen lehdet niin valtavan suuria ja toisessa pehkossa pientä ja tiheää kasvustoa. Se pieni kasvusto on varmaan seurausta kevään pakkasista ja suurempi sitten pääsi kasvamaan senkin edestä mitä pieni kitui.
lauantai 24. kesäkuuta 2017
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Juhannus 2017
Joku hidastuspistos iskenyt minuun tai sitten on mielessä jotain muuta kuin neulomista. No kaksi paria näitä lehtisukkia sain valmiiksi. Malli on tuttu viimesyksyltä kun joku oli löytänyt Pinterestistä kauniin sukkakuvan mutta ohjetta ei löytynyt. Vaikka olisi ohjekin ollut niin se olisi ollut venäjäksi. Aika arka väri on mutta kloriitilla saa valkaistua kun on ihan 100% puuvillaa tämä lanka. Sukkapariin meni 85g ja neuloin vanhoilla harmailla 20cm:n sukkapuikoilla. On vähän mitä vääntää eikä mene mutkalle eikä poikki. Olen niin tottunut näihin uudempiin 15cm:n pituisiin puisiin että pidemmät tuntuu olevan tiellä ja ottavan hihoihin kiinni. Puuvillalanka tuntuu luistavan kuitenkin paremmin vanhoilla harmailla kun puiset jarruttaa.
Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.
Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.
Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.
Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.
Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.
Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.
perjantai 16. kesäkuuta 2017
Mikrotuen synttärikakku
Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.
En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.
Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.
En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.
Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Lehtipitsihuivi
Kahden kuukauden aherruksen jälkeen vihdoin valmis. Olen tuon huivin ohessa muutakin neulonut ettei vallan aika tuohon kulunut. Keskustan mallikuvion otin Haapsalu sall-kirjasta. Reunan pitsiin keräsin silmukat reunasta ja alun neuloin Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Kun tuntui että reunus oli aivan liian kapea ohjeen mukaan neulottuna niin aloin soveltaa omiani. Puolet reunapitsistä on itsekeksimääni, siis tuo ulkoreuna.
Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.
Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.
Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.
Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.
Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.
Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.
Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.
Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Kakkosmansikkasukat
Täytyy jotakin kirjottaa kun tahtoo venyä nämä kirjoitusten välit. Nämä kakkosmansikkasukat on kuvattu jo toukokuun puolella mutta en aikonut niistä mitään kirjoittaa kun ovat ihan samanlaiset kuin ensimmäisetkin olivat. Huhtikuun lopulla niistä kirjoitin.
Nämä ovat siis melkein samanlaiset ja melkein tarkoittaa sitä että piti muutamalla kerroksella jatkaa kärkeä kun tuntui että olivat liian lyhyet. Langat ja puikot olivat samoja kuin edellisissäkin. Sukkaparin paino 70g.
Viimesyksynä käännettiin ympäri mansikkamaa joka oli jo liian vanha. Nyt ei ole sitten kuin tämä pieni pläntti näitä ahomansikoita. Tässä oli vielä pari vuotta sitten 2 isoa pionia mutta joku talvi ne hävisivät.
Tosin toisesta on itänyt joku siemen kun pukkaa uutta pehkoa ja siihen kukkaa. Tuntuu vaan että on sitä huonompaa eli yksinkertaista, mikä ei ole niin kaunis eikä kestäväkään kuin toinen joka oli tuossa ahomansikoiden kohdalla.
Tällaisista luonnonkukista tykkään jotka itävät itsekseen ja kukkivat missä sattuu niinkuin nämä. Mitä sitten ovatkin nimeltään? Sopivat hyvin tähän juhlavuoteen, sinisiä ja valkoisia sekaisin.
Nämä ovat siis melkein samanlaiset ja melkein tarkoittaa sitä että piti muutamalla kerroksella jatkaa kärkeä kun tuntui että olivat liian lyhyet. Langat ja puikot olivat samoja kuin edellisissäkin. Sukkaparin paino 70g.
Viimesyksynä käännettiin ympäri mansikkamaa joka oli jo liian vanha. Nyt ei ole sitten kuin tämä pieni pläntti näitä ahomansikoita. Tässä oli vielä pari vuotta sitten 2 isoa pionia mutta joku talvi ne hävisivät.
Tosin toisesta on itänyt joku siemen kun pukkaa uutta pehkoa ja siihen kukkaa. Tuntuu vaan että on sitä huonompaa eli yksinkertaista, mikä ei ole niin kaunis eikä kestäväkään kuin toinen joka oli tuossa ahomansikoiden kohdalla.
Tällaisista luonnonkukista tykkään jotka itävät itsekseen ja kukkivat missä sattuu niinkuin nämä. Mitä sitten ovatkin nimeltään? Sopivat hyvin tähän juhlavuoteen, sinisiä ja valkoisia sekaisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)