Paljon keskeneräisiä neuleita

Minua taas onnetar potki lokakuussa kun osallistuin arvontaan KahviKaneliVirkkaa-blogissa. Näin ison kasan lankaa sain ja monta kerää onkin sellaisia että en ole ennen tehnyt tuttavuutta. Niin ja lisänä vielä kiekko Tildanauhaa ja virkattu patalappu.

 Mikä siinä onkin että aina tekisi mieli aloittaa uutta rojektia vaikka entisetkin on kesken. Tuo sukanvarrelta näyttävä alku on säärystintä jonka vanhempi tyttöni tilasi jo tuossa kesän lopulla. Tenkkapoo meinasi tulla kun ei suuresta määrästä puikkoja löytynyt oikean kokoisia. Niitä harmaita metallipuikkoja kyllä löytyy mutta raskaina ja liukkaina luisuvat pois. Pyöröpuikkokin löytyi sopivan numeroisena mutta ei onnistu silläkään. Yritän nyt pärjätä noilla lyhyillä puikoilla kun seuraavaksi pitää jo silmukoita vähentää pohkeen alapuolelta. Siitä nuo puupuikot on hyviä kun pysyvät paikoillaan.

Valkoinen lanka näyttää kovin keltaiselta

Jätin säärystimenalun hautumaan ja ajattelin että vielä yhdet kintaat pitää ehtiä Tumpputupaan neulomaan. Etsin sitten vähän vaikeamman mallin ettei vallan tylsistytä. Ohutta lankaa ja kakkosen puikot takaavat sen että ei vaan liian äkkiä valmistu.

Eräs tuttuni kysyi vielä että ehtisinkö tehdä hänen aikuiselle tytölleen joululahjaksi pyörään satulanpäällisen Africankukkasista. Lupasin kun on niitä kukkia valmiina. Eipähän sekään tunnu äkkiä valmistuvan vaikka ei muuta puutu kuin muutaman kiinteän kerroksen virkkaaminen niiden kukkien ympäri ja kuminauhan laitto reunaan.

Hyvää ensimmäistä adventtia lukijoilleni ja muillekin pistäytyjille.

Revontulet loimuaa

Tässä toinen pari kintaita tämän syksyn Tumpputupaan. Näitä olikin taas helppo neuloa kun mallikuvio itsessään oli helppo. Olen PURO-lankoja aina silloin tällöin ostellut ihan vaan siksi kun värisävyt ovat niin kauniita. Se on sitä ikuista hamstrausta, missä melkein joka langalle on visio siitä mitä mistäkin olisi kiva neuloa. Joskus vaan ei millään ehdi kun pukkaa jo uutta mieleen.

Vaikka saman värierän kerät näyttävätkin päällisin puolin samanlaisilta, eihän ne sitä ole. Aloitin siis yhdestä kerästä ja pääsin tuohon kohtaan johon olen noita pisteitä piirtänyt. Siihen katkesi lanka ja seuraavaksi olisi tullut tuota kerän päällä olevaa oranssia. Jotenkin soti mun värimaailmaa vastaan jatkaa siitä vaan suoraan. Purin koko kerän ja tulin siihen tulokseen että otan sen oranssin pois ja jatkan jollakin violettiin paremmin vivahtavalla pätkällä. Toisessa kerässä ei ollut ihan samansävyisiä pätkiä ja jouduin sitä pätkimään vielä enemmän.

Neuloin taas vaihteeksi tuon intialaisen peukalokiilan. Se vaan tuntuu niin helpolta neuloa ja kinnas istuu hyvin käteen.

 Yleensä en ole noin tarkka sen suhteen mitä kerästä tulee, vaan annan mennä tuurilla ja hyvin on mennytkin noissa pätkävärjätyissä ohuissa sukkalangoissa.

Kahdesta kerästä jäi siten tähteeksi aika sekalainen pätkäkasa. Kintaille tuli painoa 65g ja neuloin nelosen puikoilla vaikka vyötteessä oli suositus 5-6. Ajattelin että tulee liian harvat jos noin suurilla neulon. Jos olisi ollut tarkoitus huovuttaa kintaat, niin sitten varmaan olisikin pitänyt neuloa suuremmilla puikoilla.

Mallikuvio oli mukava neuloa vaikka apupuikkoa tarvittiinkin tuossa palmikossa. Siitä onkin kauan aikaa kun olen viimeksi palmikkoa neulonut. Ettei vaan olisi niinkin kauan kuin 40 vuotta. Silloin neuloin useammankin palmikkovillatakin.

Mikrotuen uudet lapaset

Kirjoneuletta on kiva neuloa. Nyt joku ajatteli että hullu noin puhuu. Kai se jonkunmoista hulluutta onkin selvitellä sykkyrään meneviä lankoja. Siitäkin joskus jopa nauttii.

Minäkin ilmoitin itseni tämänvuoden Lapaskuuhun. Lokakuun lopulla ja vielä tämän alkaneen marraskuun alussakin etsiskelin ilmoittautumiskanavaa tähän kyseiseen kampanjaan ja ajattelin sitten että ei sitä varmaan olekaan. Vielä alkuviikostakin tarkistin ja silloin oli jo emäntä löytynyt.

 Tässä nämä miun ekat kintaat tältä syksyltä. Mikrotukeni kyseli että olisiko mustaa ja violettia lankaa varastossa. Löytyihän niitä molempia. Sitten vaan mallin hakuun. Minä ehdottelin vaikka mitä mutta ei meinannut löytyä. Sitten joltain ulkomaalaiselta sivulta löytyi kintaiden malleja enemmänkin. Olivat niin monivärisiä etteivät sellaisenaan kelvanneet pojalle. Sanoin sitten että muokkaa mieleiseksesi kahdelle värille.

Vaikka näissä käytetyt langat ovat molemmat aika ohkaisia, meinasi jo alkumetreillä tulla liian suuret lapaset. Onhan niissä väljyyttä mutta mahtuu sitten alle toiset kun ja jos tulee kylmempiä kelejä. Molemmat langat ovat kirpputorilta ostettuja, eri aikaan tosin. Musta on vanhempaa, siinä ei mitään vyötettä. Violetin osti viime keväänä ja siinä lapussa luki sentään, että käsinvärjättyä 100% villaa. Koitin tehdä polttokoettakin, ei helpolla lähtenyt palamaan. Siitä päätellen ovat villaa molemmat.

Neuloin kolmosen puikoilla ja painoa parille tuli vain 71g.

Lomaviikon tapahtumia

Siinäpä se viikko mennä hujahti aika nopeasti. Olihan minulla kaksikin käsityötä mukana siellä tuetulla lomalla kylpylässä. Kirjokintaiden neulominen ja huivineule. Kumpikaan ei edennyt oikeastaan alkua pidemmälle. Eipä oikein ollut aikaakaan käsitöiden tekemiseen kun oli muuta aktiviteettia niin paljon.

Monenlaista liikuntaa oli tarjolla ja vallan uusiakin sellaisia liikuntamuotoja, etten ollut ennen kuullutkaan. En voi tuon kipeän selkäni kanssa mitään rajuja liikkeitä enkä kovaa pomppimista vaativia liikkeitä tehdä. Semmoisia kuin Tai chi ja Asahi, jotka molemmat ovat enempi hidasta liikettä ja venyttelyä. Niitä voisi kotonakin tehdä jonkun kiinalaisen musiikin tahdissa ihan itsekseen.

Yhtenä aamuna katseltiin aamupalalla kun jotkut hurjapäät menivät mereen kastautumaan tai oikein uivatkin muutaman vedon. Minä olen arka kastautumaan kesälläkin vaikka olisi lämmintäkin vettä. Joku se vaan napsahti minunkin päässäni kun olin siellä uima-altaalla, niin tuli äkkiä semmonen ajatus että jospa minäkin uskaltaisin sinne mereen. Jalat alkoivat viedä, joten sitten mentiin. Irroitin jopa käteni laiturista ja vedin kanssa muutaman vedon siellä hyisessä vedessä. Mitä lie ollut 2-3 asteista. ei se oikeastaan niin pahalta tuntunut, mutta merestä noustessa sattui nilkkoihin ihan hirveesti. Mulla kun on niin ohuet nilkat, eikä vissiin rasvaa yhtään siinä nahan alla.

Niinkuin yksi kerta ei olisi riittänyt, kävin altaalla lämmittelemässä ja kävin vielä uudestaan meressä. Ihan vähän tuntui siltä että siihen voisi vaikka hurahtaa, siihen itsensä kiduttamiseen.

Viimeisenä päivänä eli perjantaina oli loppuraportin teko ja siinä yhtenä kysymyksenä, mikä oli parasta lomassa. Minä vastasin että ruoka ja lepo. No olihan siellä paljon muutakin hyvää mutta kotona ei saa niin monipuolista ruokaa, eikä tule edes tehtyä.

Nyt tuli kuvaton postaus mutta niin se välillä on.

Lanka- ja kirjaihanuudet

Selatessani noita seurannassani olevia blogeja, jossain hehkutettiin näistä ihanista kirjoista. Koska itse tykkään neuloa kirjoneuletta ja tehdä sukistakin kirjoneuleisia, niin heti piti tsekata että mitä tuommoiset kirjat maksaa ja saako jostain ilman postimaksua.

Sähköpostiini tulee adlibris.com-kirjakaupan postia ja sieltä nämä kirjat löysin. Vieläpä tosi edullisesti, sukkakirja 17,30€ ja Fair Isle 17,20€. Niissä on silmänruokaa enemmän kuin ehtii käsin toteuttaa.

Sitten tuo lankakerä tuossa kirjojen vieressä. Huivia siitä ajattelin kun on niin pehmoista ettei yhtään kutita herkkää kaulaakaan. Testasin sitä vyyhtinä eilen ennenkuin aloin keriä kerälle. Sehän on Donatella, Zeldan Dippiä ja sisältää 80% superwash merinoa, 10% nylonia ja 10 casmerea. Kun on noin ihana lanka niin huivimallikin pitäisi löytyä ihan viimeisen päälle. Tuolta Ravelryn ehtymättömistä varastoista pari mallia löytyi, mutta tuleeko huivia vai jotain muuta. Ei sitä ennen tiedä ennenkuin on pari kertaa kerän neulonut ja purkanut. Kolmannella kerralla voi jo onnistua.

Huomenna olenkin jo tähän aikaan Ruissalon kylpylässä nauttimassa tuetun loman mukanaantuomasta rentoutumisesta. Pääsimme samaan huoneeseen samanikäisen ystäväni kanssa. Olemme tunteneet toisemme kansakoulun viidennestä luokasta lähtien. Välillä harvemmin tavanneet, mutta aina tienneet missä toinen kulkee. Nyt kun molempien lapset on jo suuria, on meillä taas aikaa enemmän ystävyyden hoitamiseen.