keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Haruni kakkonen

No nyt on esittelykunnossa tämä Haruni. Langaksi valikoitui tuolta varastosta AADE LÕNGin 100% vironvillalanka yksisäikeisenä. Lankaa oli vyyhdissä 136g ja huiviin siitä meni 80g. Neuloin 3:n pyöröpuikolla ja kokoa tuli 73cm x 120cm.
Kun edellinen neulomani Haruni tuli aika pieni johtuen käyttämästäni huivilangasta, niin ajattelin nyt että neulon muutaman mallikerran enemmän. Ennen reunakuvion alkua jännäsin että meneekö kuvio tasan silmukoiden kanssa. Menihän se kun olin jostain saanut mielikuvan että jos suurentaa huivia, niin täytyy olla parillinen luku mallikertoja. Lopussa, ennen päättelykerrosta silmukoita oli 497 tein päättelyn virkkaamalla.

Tämähän on ilmainen malli ravelryssä ja ohjeen saa myös suomenkielisenä. Vaikka eipä siinä paljon ohjetta tarvitse kun seuraa vain mallikuviopiirrosta tarkasti.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pikkuperhoset lentelevät

Melkein taas viikko hurahti näissäkin sukissa ennenkuin valmistuivat. Eikä tulleet omaan jalkaan sopivat kun neuloin 2½:n puikoilla ja langat ovat ohutta ja kirjoneulehan aina kutistaa sukkaa. Jospa joku pienijalkainen tykkäisi. Terän pituus on vain 22cm.
Perhosiahan näissä lentelee vaikka kuviot ovatkin aika epäselvät. Olisi pitänyt suosiolla ottaa joku pidempiliukuinen lanka kuviolangaksi. Onneksi oli mallikuviot ennestään jo kopioitu paperille ja molempiin sukkiin omansa eli peilikuviot. Olisi voinut jäädä peilikuviona tekemättä kun tuo mikrotuki ei pääsiäiseksikään tullut kotona käymään. On kuulemma siskollaan kissavahtina nämä pääsiäispyhät.
Sukkapari painaa tasan 50g. Laitoin taas yöksi kostutettuna pyyheliinan väliin ja kirjan painoksi päälle. Tulee niin siistiä, niin siistiä. Oikein kauhistuttaa kun tuolla fb:n puolella joku sanoo että prässää sukkansa ja muut neuleensa. Voihan niitä kostean rätin läpi höyrytellä mutta varmempi keino tämä kostutettuna pyyhkeen välissä, niin ei ainakaan langat mene pilalle.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Perhossukat kevätvärein

Sain taas yhden Haruni-huivin valmiiksi ja tuolla se makoilee pyyheliinojen välissä rentoutumassa. Ei vielä päässyt julkaisuun.

Hetken aikaa oli vähän kumma tunne kun ei ollut mitään näkyvissä olevaa neulomista kesken. Eilen selasin tuota ohjenivaskaa että otanko huivin vai jotain muuta. Hain lankavarastostani vihreän Fabelin ja aloitin sukanvarren resoria. Ajatuksena neuloa Niina Laitisen Soulmates-sukat, kun ne on jotenkin niin kauniit. Siinä mallissa on Nalle-langalle sovitetut silmukat ja tämä Fabel-lanka on ohuempaa. En jaksanut resorin ohjettakaan lukea joten tein vaan 1o, 1n ja eihän se niin mennyt. Mallissa resorikin on epätasainen joten ei tullut Soulmates-sukkia vielä tästä Fabelista.
Seuraavaksi sattui käteen perhoslapasen mallikuvio Eeva Haaviston sata kansanomaista kuviokudinmallia-kirjasta, nro 98. Sitten vain seuraavaksi hakemaan perhosiin sopivaa lankaa. Käänsin kuvion ylösalaisin että perhoset lentelevät ylöspäin. Siitä se lähti kevätsukkien neulominen alkuun. Tulevat taas pientä kokoa kun neulon 2½:n puikoilla ja kirjoneulehan tulee aika tiukkaa noin ohkaisilla langoilla.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Sininen Dreambird

Välillä vaihteeksi sinistä ainaisen punaisen sijaan. Tämähän on jo kolmas Dreambirdini. Pari vuotta takaperin neuloin ensimmäisen ja kohta perään toisen.
Olin havitellut jo ainakin kolme vuotta huivin tekoa mutta kun ohje oli maksullisena Ravelryssä, niin piti vain haaveilla. Minulla kun ei ole luottokorttia niin en saanut ostettua. Sitten eräänä viikonloppuna kun vanhempi tyttöni oli kotona käymässä, niin laitoin hänet ostopuuhiin ja pääsin aloittamaan ekan huivini. No eihän siitä ihan mallin mukaista tullut kun ohje oli lontoonkielellä ja eihän se minulta taivu. Suomennettu ohje taisi tulla vasta sen toisen huivin jälkeen.

Nyt kun on taas yli puolitoista vuotta siitä edellisestä huivista niin en meinannut päästä alkuun ollenkaan. Vaikka mallikaavio on selvä, niin täytyy ajatus pitää siinä huivissa koko ajan ja laskea silmukoita. Silmukkamerkkejä käytin koko ajan, eikä niitä tarvinnut kuin pari kappaletta.
Lankoina oli musta ohut pirkkalanka 100% villa, sinisävyinen kirjopirkka 75% villa/25% polyamidi ja tuo kirkkain sininen Midara Bamboo: 40% villa/20% bambu/40% akryyli. Monta viikkoa etsiskelin sopivaa liukusinistä, jopa Joensuusta asti mutta ei meinannut löytyä sopivaa. Kävin sitten paikallisesta käsityökeskuksesta ostamassa tuon kerän. Tykkäsin että pitää saada elävyyttä huiviin eikä tuo pelkkä yksivärinen kirkas sininen olisi sitä tuonut. Täytyy pitää silmät auki jos milloinkaan missään sattuu vastaan tulemaan oikein kaunista liukuvärjättyä sinistä, niin heti ostan pois.

Huivi painaa 210g ja neuloin 3,5:n puikoilla. Mitat jotain 140cmx55cm, siis tuo pienempi mitta sulan pituus alusta kärkeen.

Kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille ja onnittelijoille kiitokset. Laiskuri täällä jatkaa...

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Viikonloppuyllätys

Olipa hiukan erilainen viikonloppu mihin ollaan totuttu ukkoni kanssa. Lähdin tuttuni kanssa messuilemaan lauantaina aamupäivällä. Tulin kotiin siinä 14:n kieppeillä ja mietin että mitähän sitä ruokaa laittaisi. Vanhempi tyttömme oli kotona vaikkakin silloin aamulla omilla asioillaan. Mikrotukeni tiesin myös tulevan viikonloppuna kotiin.

Mutta...sitä en tiennyt että ei tarvinnutkaan ruokaa laittaa lauantaina. Kun pääsin ovesta sisälle, ukkoni tuli silmät ymmyrkäisinä vastaan ja sanoi että mennään ravintolaan syömään. Minä heti että minkä kohtauksen se on saanut kun ei meillä ole tapana koskaan käydä ravintolassa syömässä. Sitten vähän ihmettelin että kaikki lapset olivat tulleet käymään samana viikonloppuna kun ei niitä muuten näe kuin muutaman kerran vuodessa.

No selvisihän se kaikkien tulo yhtäaikaa. Heillä oli yllätys meille vanhemmille ja se oli juuri se että mentäisiin ravintolaan syömään. Lapset kustansivat koko lystin kun olivat pöydän varanneet lauantaiksi kello 16.
Kun päästiin ravintolaan ja pöytään istumaan, niin tottakai tuotiin ruokalistat alkumaljojen jälkeen. Nuorempi tyttömme oli pyytänyt meille vanhemmille sellaiset listat joissa ei näkynyt ollenkaan hintoja. Siitä sitä sitten vaan tilailtiin mikä ruoka kuullosti erikoisimmalta eikä tiedetty hinnoista mitään. En edes ihmetellyt että miksi hinnat puuttuivat. Olin varmaan niin pökerryksissä koko hommasta.
Noissa kuvissa siis osa niistä ruoka-annoksista joita syötiin. Eipä jääneet annosten nimet mieleen mutta hyvää oli. Ei kaikkia tullut kuvattuakaan, niinkuin jälkiruoka-annoksetkin tuli syötyä ennenkuin kuva tuli mieleenkään. Leivästä lähtien kaikki syötävä oli lähitienoon yrittäjiltä ja tuntui tosi hienolta kun ei tarvinnut syödä mitään häränpihviä joka olisi rahdattu jostain kaukaa ulkomailta.

Sitten toinen yllätys joka paljastui sitten siinä syödessä. Lapset olivat käyneet yhteiskuvassa jonka he antoivat meille lahjaksi. Kelpaa sitä kuvaa katsella kun lapset ovat maailmalla.

Tämä kaikki pohjasi siihen että huomenna eli 8.3 on meidän 30-vuotishääpäivä ja lapset halusivat osoittaa kiitollisuuttaan meille vanhemmille.