Yökyöpelilapaset pienelle

Nyt tuli neulottua pienet kintaat joihin yritin sovittaa isoa kissanpäätä. Malli on Lumi Karmitsan "Yökyöpelilapaset". Otin siitä mallipiirroksesta vain yhden kissannaaman eikä sekään meinannut mahtua kun silmukkamäärä oli kuitenkin vain 48s. Annoin sitten kuvion levitä kämmenen puolellekin ja loput tein tuollaista pientä ristiä. Luulen että kintaitten saaja on ihan tyytyväinen. Onhan hän ihan aito kissatyttö.

Molemmat langat ovat aitoa 100% suomenlampaanvillaa. Äitini joskus kehräili rukilla itse kaikkein pehmeimmistä karitsavilloista. Tuosta mustasta olin aikoinaan aloittanut itselleni villatakkia mutta kesken oli jäänyt. Lanka huopuu tosi helposti mutta onpahan sitten kintaat lämpimätkin. Langat ovat ohutta, joku 100g/400m. Kinnasparin painoksi tuli vain 38g ja neuloin 2½:n puikoilla. 

Yökyöpelisukat 2

Lumi Karmitsallakin on paljon ihania malleja joita tykkään neuloa. Yhdet "Yökyöpelisukat" olen aiemmin joskus männävuosina tehnyt ja nyt taas piti joululahjaksi neuloa. En ihan ohjeen mukaan neulonut kun mulla on tulostettuna vaan lapasten ohje niin sillä piirroskuviolla nämäkin tein.

                                                  

Ohuella langalla näistäkin tuli sellaiset varsannilkkasukat eli jos yhtään paksummat nilkat ovat niin täytyy silmukkamäärä olla paljon suurempi. Langat näissä valkoinen Novitan tico tico ja musta Dropsin Fabel. Yhteiskulutus niinkin vähän kuin 70g ja neulottu 2½:n puikoilla paitsi kärjen yksinkertainen osuus 2:n että tuli vähän tiiviimpää. 

Yökyöpelisukat pienin muunnoksin

Löytyi sopivat ja riittävästi molempia lankoja näihin sukkiin joihin käytin Lumi Karmitsan Yökyöpelilapasten mallikuviota. Pienijalkaiselle ystävälleni tein ihan lapasten silmukkamäärillä. Lapasohjeessa nuo kissojen päät ovat toisinpäin niin piti mallikuviota lukea ylösalaisin. En niin paljoa osannut laskea että mikä silmukkamäärä olisi pitänyt olla että nuo pienet täytekuviot olisivat menneet tasan  kiilakavennusten jälkeen. Ensimmäisessä sukassa taistelin ja purin sitä lyhyttä kavennusten kohtaa kolme kertaa ennenkuin tajusin ettei mene siinä kerrosten vaihtokohdassa tasan vaikka itkisin.

Lankoja kului yhteensä 70g. Molemmissa juoksevuus 100g/420m. Neuloin alkuresorin, kantapään ja kärjen 2:n puikoilla. Kirjoneuleosuuteen käytin 2½:n puikkoja. 

Juttua kesästä ja muustakin

Yhdet pienet junasukat sain valmiiksi. Muuten ei nyt oikein puikot suihki. Vaikka ei tuo villalanka pahemmin edes nirise helteelläkään. Mun luottolanka Fabel näissäkin ja kulutus tasan puoli kerää eli 25g. Neulottu 2½:n puikoilla. Langan väriä ei saa millään näyttämään oikealta eli on sellainen tumma petrooli.

En osaa edelleenkään säädellä väreja millään laitteella eli tulevat mitä tulevat mutta kuvasta sentään näkee että sukat ovat. Kärhötkin säilyivät talven yli eli kaikki neljä. Tässä yksi kaikkein tummin kukassa.

Vihdoin viimein sain kannettua sisällä olevat kukat kesäksi ulos niinkuin on tapana. Olen ennen pitänyt kiinanruusuja ym. kukkia leikkimökin terassilla mutta se on jo aamusta niin kuuma paikka kun aurinko paistaa että paistuvat kaikki kukat. Viimekesänä oli jo tosin mökin pohjoispuolella viritykset että sain kiinanruusut siihen ja tykkäsivät olla niin että syksyllä kukkivat runsain kukkasin.

Mies sitten väsäsi oikein hyvän pitkän pöydän kukkasille tälle kesälle. Metallia jalat ja tuo pöytälevy ettei helpolla notku vaikka on enemmänkin painoa eikä pelkää vettä kun kastellessa kuitenkin menee vesi välillä ohi purkin. Vasta nyt huomasin kuvaa paremmin tarkastellessa että tekijä on päässyt hämärästi kuvaan itsekin ikkunan kuvajaisena.

Piti laittaa kuva naapurin mamman komeasta kollikissasta joka tässä meidän nuoremman kissan kaverina. Meidän kisu ei ole huomaavinaan toista vaikka välillä ovat niin nenät vastakkain. Ihan kuin sanoisi että mene pois, minä nyt tykkään mököttää. Tuo laatikko jossa meidän kisu on niin kelpaa kaikille kissoille kun siinä on sopivasti reunoja.

Junasukasta sovelletut

Käytin tuossa sukkien varsissa ja kintaiden ranneosassakin junasukan mallia mutta loppuosat pelkkää sileää oikeaa. Resoriosuuteen loin silmukoita 4x12 mutta vähensin sileässä osassa neljä silmukkaa eli 4x11 molemmissa, sukissa sekä kintaissa.

Sukkien teriin en laittanut niitä "makkaroita" kun on kyseessä kävelevä 2-vuotinen tyllerö niin olisivat vaan turhaan painaneet kengässä. Kintaisiin tein intialaisen kiilapeukalon. Olen siihen nyt niin mieltynyt että laitan isoille ja pienille samalla tyylillä.

Kun on pienestä tytöstä kyse niin muuten yksinkertaisiin kintaisiin ajattelin laittaa jotain extraa. Pinterestissä muistin että Helle-Mari Laidilla on kaikenlaisia kivoja tallennuksia ja sieltä tuon kisun nappasin. Kisut on kirjottu valmiisiin kintaisiin angoralangalla. Sain nämä jo alkuviikosta valmiiksi mutta tuntui että jotakin noista kintaista puuttui ja siksi tämä kirjoittaminenkin jäi. Tänäaamuna se sitten selvisi että kisut puuttuivat.

Koska lanka on ohutta niin se vaatii silloin pienet puikotkin ettei tule liian harvaa. Neuloin kyllä resoriosuudet 2½:n puikoilla mutta sileään vaihdoin 2:n puikot ja tuntui ettei niilläkään saanut tarpeeksi tiivistä. Sukkiin meni lankaa 38g ja kintaisiin 30g eli yhteensä 68g.

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.

Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.

Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.

Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.

Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

Mikrotuen synttärikakku

Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.

En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.

Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.

Reissukäsityötä

Nyt on pari viikkoa mennyt ilman minkäänlaista kirjoittelua. Keskeneräisiä neuleita on sitten montaakin lajia.

Tämä edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Dreambird-huivi on jo pidemmälläkin kuin tässä kuvassa. Valmiita sulkia on jo 11kpl. Olin tuolla itä-Suomessa reissulla ystäväni luona ja siellä aloitin huivin.

Pääsin sitten näkemään oikein läheltä tämän aiemmin vain kuvissa näkyneen päällystetyn traktorin. Kyllä on ollut viiteliästä porukkaa ketkä ovat tuonkin pukeneet.

...ja vielä toiselta puoleltakin kuva. Enkä sitten päässyt ilman kantamusta pois tuosta takana olevasta lankakaupasta. Ihan pienillä ostoksilla sentään. Muisti pelasi koko ajan sen suhteen että kotona odottavat lankavarastot mutta aina joku vyyhti johonkin koloon mahtuu marinoitumaan.

Neuloin matkalla mennessä bussissa yksiä tennarisukkia jotka eivät sitten jatkuneet eteenpäin yhtään. Sain melkein valmiiksi 2 sytomyssyä, vain päälaelta vähän puuttuu molemmista kun lanka loppui. Ei tullut myssyä yhdestä 50g:n kerästä. Kotona on lisää samoja lankoja että saan valmiiksi molemmat. Lähtiessä jäi yhdet kintaat peukaloita vaille valmiiksi ja tuossa ne odottavat että tartun puikkoihin.

Tässä vielä ystäväni suloiset kisut jotka valloittivat nukkumapaikkani päiväsaikaan.

Kesäbaskeri

Nyt on taas kovin takaperoista tuon neulomisen kanssa. Neuloin viimeviikolla itselleni kesäbaskeria pöytäliinan mallilla. Oli pienestä pyöreästä liinasta mallikuvio. Ohutta lankaa ja kakkosen puikot. Kun ei ollut vapaana sopivan pituisia pyöröjä, niin otin 40cm pitkät. No eihän sillä pituudella voi päähän sovittaa. Olin jo tuossa korvien kohdalla kun vaihdoin niin monet sukkapuikot että pää mahtui myssyyn.

Kun ei ollut mitään ohjetta niin taas mun tuurilla tuli liian iso. Otin sitten puikot pois ja purin tuohon pitsineuleen loppuun. Täytyy antaa huilata vähän aikaa ja miettiä jatkoa.

Meidän tyttäret osaa tuon "dyykkaamisen". Nuorempi tyttö oli löytänyt roskiksesta kassin jossa oli henkaareita. Tyttäret jakoivat kassin ja sieltäpä löytyi pohjalta vielä "aarre" mullekin. Neliskanttiset 2½:n puikot ja pieni lankajämä. Kyllä niin iloiseksi tulin kun vanhempi tyttö näytti mitä toi äidille.

Tämä meidän pienempi ja nuorempi kisuneiti Inka on niin hieno että nukkuukin vain satiinilakanoilla. Nukkui ennen viimeviikon lakanoiden vaihtoa tyynyn päällä jossa ei ollut tyynyliinaa. Kun tyyny oli vanha ja kissalla terävät kynnet, niin vanuthan sieltä alkoivat purkautua pois kynsien repimistä rei´istä. Ajattelin laittaa tyynyliinan sen tyynyn päälle. No kisuhan suuttui niin ettei mennyt enää koko tyynyn päälle nukkumaan vaan tuohon toisen tyynyn viereen ja siihen satiinilakanan päälle.

Yhtenä iltana samanen kisu meinasi saada lintupaistia mutta harmi vaan kun oli lasi ja sälekaihdin välissä. Tassulla koitti mutta osui tassu ikkunaan. Pieniä vaikeuksia pienellä kissalla.

Vielä tähän loppuun juhannuskakkua joka tänään mikrotukeni kanssa lopeteltiin. Vaikka täytteenä oli viimevuotista raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa, niin ei oikein ollut hyvänmakuinen. Tuossa päällä oli persikansiivuja, siis tuoreista persikoista. Ihan kuin olisi naurista pureskellut. Varmaan oli niin raakana poimittu ne persikat etteivät ole kypsyneet vieläkään. Tuossa keittiön pöydällä on vielä pari kappaletta mutta alkavat rypistyä eikä pehmenemisestä tietoakaan.

Kisukintaat

Viikolla valmistuivat nämä vanhemman tyttöni kintaat. Hän kaipaili nyt kevääksi ohuempia pidettäviä ja muutenkin semmosia siroja. Edelliset jotka tein hänelle, olivat ne kuplivat. Ne olivat sitten käytössä vähän venyneetkin. Nämä uudet sitävastoin ovatkin sitten melkein kuin nahkahanskat, yhtä näpsäkät. Lähtivät taas tytön mukana tuonne Stocholmiin.

Tämä mallihan on Ravelrystä, maksullinen ohje Jorid Linvikin, joka taitaa tämänlaatuisen suunnittelun. Lankoina Novitan Tico-Tico, mustana ja valkoisena. Vaikka minä vähemmän näitä Novitan lankoja käytän, niin näkyy niitä tuolla varastossani piileskelevän. Eipä paljon tullut kinnasparille painoa, vain 44g.

Tuli jonkunmoinen visio noista langoista yhdessä. Vähän vaan tökkii tuo tummanruskea, mutta jospa tuon hempeän parina menisi. Nimittäin kun se ruskea aina vaan on mun inhokkilistalla. No tämä ruskea kyllä on niin tummaa, että melkein mustasta kävisi. Ihmiset tuumii että eri värien tykkääminen muuttuu ajan kuluessa, mutta minulla ei ole kohta puoleen vuosisataan muuttunut miksikään. Nuorena likkana, siis siinä 14-15- vuotiaana ompelin koulussa itselleni pinkinpunaiset housut. Äiti jostain kangaskaupasta sai ostettua semmosta kevättakkikangasta jossa oli samaa väriä ja vaaleanpunaista ja jotain muutakin hempeää. Että mä olin fiini.

Vanhemman tyttären tanssiaispuku

Nyt julkaisen vanhoja asioita, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silloin kun tämä asia on ollut ajankohtainen, ei minulla ollut vielä omaa blogia.

Tässä puku vielä alkutekijöissään. Apuna silloinen assistentti Viivi-kisu. Jäi sitten kesällä 2007 auton alle, eikä ehtinyt olla meillä kuin vuoden.

Vanhempi tyttömme tanssi vanhojentansseja vuonna 2007. Puku on kolmeosainen ja ihan itte sen tein. Kankaat oli ostettu jo varmaan pari vuotta ennen tapahtumaa ja niin runsaasti että niitä on vieläkin tuolla varastossa. Mallin suunnitteluun tyttö osallistui itse ja kaavat yläosaan otin Moda-lehdestä. Puvun alaosa taisi mennä ilman kaavoja. Piirtelin suoraan kankaalle ja leikkasin.

Tyttö olisi halunnut yläosan ilman noita ohuita olkaimia mutta olin itse epävarma pysyykö se päällä ilman niitä. Olisihan se varmaan pysynyt kun ei siinä ollut painona alaosaa. Yläosa siis toppimallia, ohutta satiinia ja edessä pala samettia. Takana vetoketjukiinnitys ja päällä valkoisesta silkkinauhasta ristikko. Olihan siinä saumojen tukena rigileneä, jotka meinasivat tulla saumoista ulos kun en hoksannut laittaa maalarinteippiä niihin päihin. Alaosa kahdesta hameesta. Alempi hame paksumpaa valkoista satiinia ja päälliosa kietaisumallia, ohuempaa satiinia niinkuin esiliinana.

Sitten tämä viimeinen kuva, jossa takki tytön päällä. Se on jo aika museokamaa. Ostin melkein ekoilla palkkarahoilla vuonna 1974 syksyllä Tampereelta. Tummanvihreää mokkaa tikkivuorilla, kaulus jotain aitoa turkista ja takki Satanahka Oy:n valmistama. Sopi niin hyvin tuon puvun kanssa kun oli samaa vihreää.

On se muoti kuudessa vuodessakin muuttunut. Silloin oli muutamalla tytöllä vannehame kun nyt tänävuonna oli muutamalla tytöllä hame ilman vannetta. Katselin tuossa eräänä iltana kuvia jotka oli otettu silloin vuonna 2007 vanhojentansseista.

Vielä vähän joulua

Kisut oli niin innoissaan koko aatonaattopäivän. Ihan kuin olisivat molemmat tienneet että jotain on odotettavissa. Tässä kuvassa molemmat ovat olohuoneen lattialla, matto puuttuu eikä kuusta ole vielä tuotu sisälle. Meillä eivät kissat ole koskaan, ei edes pentuina kiivenneet kuuseen. Alimmaisia koristepalloja on pitänyt vähän käpytellä ja joitain koristeita ovat tiputelleet mutta ei enempää vahinkoa ole tapahtunut.
Heti kun kuusi tuotiin sisälle, molemmat vuorotellen kävivät sen alla makoilemassa. Eivät sovi samaan aikaan olemaan. Tuo harmaa, joka on vanhempi, ei siedä ketään vierelleen. Pienempi kissa välillä yrittää mennä liian lähelle, niin vanha on heti suhisemassa.

Tämä kuva on otettu Tapaninpäivänä. Meidän Inka-kisu penkillä ja naapurin kollipoika Tirsu alamaisena siellä pöydän alla. Inka on paljon pienempi kuin Tirsu, mutta melkein vuoden vanhempi, joten kyllä kollipoika aisoissa pysyy.

Kun ei ole enää pieniä lapsia, ei tarvinnut pakettejakaan paketoida. Minä ostin itselleni tämän lehden joululahjaksi. Selasin lauantaina kauppareissulla ja hyväksi havaitsin. Siis monta semmoista ohjetta että melkein täytyy toteuttaa. Pitsineuleita, pieniä ja suuria sukkia, virkkausta ym. Lehdessä sivuja 48 ja tämä hyvä neulojan niskajumppaohje jota en ole nähnyt missään muualla. Hinta oli tuo 4,50€ ja koko rahalle sain vastinetta.

Sain jo joulukuun puolessavälissä tämän plakaatin Ryytimaan Minnalta. Nyt vaan vielä kiittelen mutta ei ole aikaa etsiä noita blogeja joille myöntäisin. Tokihan niitä löytyy mutta etsiminen vie liikaa neulomisajasta.

Ihan kiva huomata että lukijoita sentään käy minullakin täällä uudella puolella. Käyn välillä kurkkimassa vuodatuksen puolella vanhan blogini selailijamäärää, joka on kyllä huomattavasti suurempi kuin tämän nykyisen blogini.