Vanhemman tyttären tanssiaispuku

Nyt julkaisen vanhoja asioita, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silloin kun tämä asia on ollut ajankohtainen, ei minulla ollut vielä omaa blogia.

Tässä puku vielä alkutekijöissään. Apuna silloinen assistentti Viivi-kisu. Jäi sitten kesällä 2007 auton alle, eikä ehtinyt olla meillä kuin vuoden.

Vanhempi tyttömme tanssi vanhojentansseja vuonna 2007. Puku on kolmeosainen ja ihan itte sen tein. Kankaat oli ostettu jo varmaan pari vuotta ennen tapahtumaa ja niin runsaasti että niitä on vieläkin tuolla varastossa. Mallin suunnitteluun tyttö osallistui itse ja kaavat yläosaan otin Moda-lehdestä. Puvun alaosa taisi mennä ilman kaavoja. Piirtelin suoraan kankaalle ja leikkasin.

Tyttö olisi halunnut yläosan ilman noita ohuita olkaimia mutta olin itse epävarma pysyykö se päällä ilman niitä. Olisihan se varmaan pysynyt kun ei siinä ollut painona alaosaa. Yläosa siis toppimallia, ohutta satiinia ja edessä pala samettia. Takana vetoketjukiinnitys ja päällä valkoisesta silkkinauhasta ristikko. Olihan siinä saumojen tukena rigileneä, jotka meinasivat tulla saumoista ulos kun en hoksannut laittaa maalarinteippiä niihin päihin. Alaosa kahdesta hameesta. Alempi hame paksumpaa valkoista satiinia ja päälliosa kietaisumallia, ohuempaa satiinia niinkuin esiliinana.

Sitten tämä viimeinen kuva, jossa takki tytön päällä. Se on jo aika museokamaa. Ostin melkein ekoilla palkkarahoilla vuonna 1974 syksyllä Tampereelta. Tummanvihreää mokkaa tikkivuorilla, kaulus jotain aitoa turkista ja takki Satanahka Oy:n valmistama. Sopi niin hyvin tuon puvun kanssa kun oli samaa vihreää.

On se muoti kuudessa vuodessakin muuttunut. Silloin oli muutamalla tytöllä vannehame kun nyt tänävuonna oli muutamalla tytöllä hame ilman vannetta. Katselin tuossa eräänä iltana kuvia jotka oli otettu silloin vuonna 2007 vanhojentansseista.

Maton korjausta ja onninpotkimaa

Vielä ei ole ihan valmis esiteltäväksi neulomani pusero. Siinä oli pitkä osuus ihan pelkkää suoraa oikean neulomista. Semmoinen on mielestäni tosi puuduttavaa ja odotin kuin kuuta nousevaa että pääsen kirjoneuleosion kimppuun. No se osuus on kyllä sitten hitaampaa neuloa mutta paljon mielenkiintoisempaa.

Viikolla korjasin yhden maton poikkimenneitä loimia. Eihän se paljon muuta ole kuin ensiapua mutta jospa hetken vielä kestäisivät matot kuosissaan. Onhan noilla ikää jo yli 30 vuotta ja loimilankana kalastajalanka. Ajattelin että pistän uuden langan vaan siihen kohtaan mistä oli mennyt poikki mutta jouduinkin jatkamaan lankaa pidemmältä. Aina kun yritin laittaa langat solmuun ja vähän tiukkasin, niin taas napsahti poikki. Semmoisen kolmen cm:n välein oli loimi hiutunut ohuemmaksi, enkä uskaltanut enempää edes katsoa. Kissat vielä teroittavat usein kynsiään noihin mattoihin. Siinäkin varmaan jo melkein poikkioleva loimi katkeaa herkästi.

Onni oli taas myötä kun osallistuin Sipin silmukat-blogissa Sipinpäivän arvontaan. Niin ihana paketti saapui viikolla postilaatikkooni kera Pikkumyyn eli pakkauskin oli mieltähivelevä saati sitten paketin sisältö.

Langat olivat minulle uutta. Tuo punainen on maissilankaa josta olen kuullut mutta en ole itse ostanut. Tiikerilangasta tulee varmaan joko kauniit sukat tai ehkäpä sormikkaat. Kirjaa en ole ehtinyt vielä edes selailla mutta tätäkään ei löydy ennestään kirjahyllystäni. Sitten tuo teesihti, jonka päässä ketjussa on pienenpieni punatulkku. Kun sitä ihmettelin, Sipi sanoi itse sen vannesahanneensa ja maalanneensa. Niin pieni että melkein täytyy suurennuslasilla katsoa. Teepaketti ja kaunis itsetehty kortti.

Kävin äsken kurkkaamassa Sipin silmukat blogia ja siellä luki että oli paketti lähtenyt niin vauhdikkaasti postiin että oli jäänyt kuvaamatta. Tässä nyt tuli myös se asia korjattua. Vielä kerran isot kiitokset Sipille ihanasta paketista.

Alpakkaneuletta ja tunnustus

Nyt ei tule niin äkkiä valmista esiteltävää, niin annan vähän makupalaa näytille. Pidän teitä rakkaat blogiystävät vielä jonkin aikaa jännityksessä. Tein samanlaisen neuleen noin vähän runsas vuosi sitten ja esittelin vanhassa blogissani. Alunperin sen ajattelinkin itselleni mutta luulin itseäni pienemmäksi mitä olenkaan. Aloitin pienemmällä koolla, mikä olisi lantiolta mahtunutkin. Yläosani on suurempi suhteessa alaosaan. Joten kainaloiden kohdalta kinnasi pahasti. Vanhempi tyttöni ihastui siihen, joten annoin sen sitten hänelle.

Varmaan joku muistaakin tästä neuleen alusta että mistä on kyse. Ajatuksissa on ollut aloittaa kun on poltellut jo pidemmän aikaa sen neulominen. Tämä sytomyssykampanja oli kuitenkin asia joka ajoi oman edun edelle. Minusta oli ihan kiva neuloa puuvillalangasta ja käyttää malleihin omia löytämiäni mallikuvioita.

Tunnustuksia kun satelee, niin niitä tulee sitten useampi kerrallaan. Minä tunnetusti laiskana ihmisenä saan hyvin harvoin jatkettua mutta onhan se ihan kiva vastaanottaa. Tämän sain blogista Helkky virkkaa. Kiitän ja olen onnellinen tunnustuksesta.

Meilläkin oli eilen viimeisen lapsen eli tämän mikrotukeni vanhojentanssit. Pääsin suhteellisen vähillä sydämentykytyksillä kun ei tarvinnut pojan vaatetuksen kanssa hermoilla. No vähillä olen päässyt kun vanhempi poika ja nuorempi tyttö eivät aikoinaan tanssineet ollenkaan.

Sydäntunnustus

Sain tiistaina tämän tunnustuksen Marsalta ja nyt näin ystävänpäivänä ajattelin sen julkaista. Kiitän ja kumarran syvään ja ajattelen suurella sydämellä.
Koska olen laiska, enkä jatka eteenpäin kun ei ole aikaa tutkia kenellä on alle 200 lukijaa. Mieluummin vaikka lueskelen teidän ihanien bloggaajien tuotoksia. Sitäpaitsi tämäkin tunnustus on jo aika monessa blogissa ja on myös vaikea päättää kenelle jakaisin.

Hyvää Ystävänpäivän iltaa kaikille blogiystäville!

Laskiaispullat ja viimeiset sytomyssyt

Sain valmiiksi viimeiset kaksi sytomyssyä tähän Ystävänpäiväkampanjaan. Nämä ovat samalla mallilla kuin kaksi edellistäkin ja samanmerkkisistä langoista neulotut.

Päälaen kavennukset ovat vähän erilaiset kuin edellisissä. Täytyy siinä neuloessa tehdä vähän tuotekehitystäkin.













Molemmat myssyt painavat yhtäpaljon eli 55g kumpikin.


Laskiaispullat leivoin tänään ja paistoin sähköuunissa vaikka puuhellassakin oli päivällä tuli. Se puuhella kun tahtoo polttaa aina osan, niin sitten on niitä mun syötäviä kun en raski poiskaan heittää. Sähköuunissa saa isommat pellilliset kerrallaan valmiiksi. Puolen litran taikina mahtuu kahdelle pellille.

Toisen pellin tein korvapuusteja kun ei meitä laskiaipullan syöjiä ole kuin minä ja mikrotukeni. Saan ne korvapuustit pakastaa. Tässä on ollutkin jo pidemmän aikaa se tilanne ettei pakastimesta ole löytynyt kahvipöytään mitään laitettavaa.

Pääsin aloittamaan jotain muutakin eli tässä 410 silmukkaa resoria. Eilenillalla loin silmukat ja kolmeen kertaan piti tarkistaa ettei alku vaan ollut kierteellä. Tuntuupa mukavalta neuloa taas alpakkalangasta ja ohkaisilla puikoilla.

Minä sitten tykkään tästä meleeratusta vihreästä. Mietin aamusella neuloessani, että miten se on värjätty kun on niin montaa väriä vihreää siinä langassa. Siis yksittäisiä karvoja langan pinnassa.

Perunapiiraita ja tuolin korjaus

Ennen paistoa

Välillä täytyy tehdä muutakin kuin hyväntekeväisyyttä. Sunnuntaina leivottiin taas miesväen kanssa karjalanpiirakoita ja täyte loppui kesken. Laitoin jäljellejääneen kuoritaikinan jääkaappiin umpinaiseen muovipurkkiin ettei pääse kuivamaan. Eilen tein perunamuusia ruoaksi ja siitä riitti täytettä piirakoihinkin.

Paistetut

Se ruistaikina vaan ei vissiin tykännyt jääkaapista kun oli jotenkin niin kostunut. Niitä piirakanpohjia kauliessa täytyi käyttää jauhoja huomattavasti enemmän kuin sunnuntaina tuoreeseen taikinaan. Sittenkin meinasi ottaa leivinalustaan kiinni. Meillä oli ukon kanssa taas työnjako. Minä kaulitsin pohjat ja ukkoni laittoi täytteen ja rypytti veitsellä reunan. Eihän nuo oikeilta perunapiirakoilta näytä mutta se pohjataikina oli jotenkin niin vaikeasti käsiteltävää että hän päätti käyttää veistä apuna. Maku oli ihan hyvä ja se kai on pääasia.

Tämän aamun hommia oli sitten tuolin korjaus. Tämä tuoli on jo tuolta 80-luvun alusta, mutta nahkapäällysteisenä kestänyt muuten hyvin. Noita nappeja oli joskus 90-luvulla ommeltu pariinkin kertaan mutta ilmeisesti laitettiin ne liian tiukalle kun mikään vahvempikaan lanka ei ollut kestänyt vaan kaikki napit olivat irronneet. Ukkoni epäili että löytyvätköhän kaikki napit mistään. Minä siihen että tottakai löytyy kun olen ne talteen laittanut. Se tuoli oli sitten irtopäällysteinen ja kissojen nukkumatuolina monet vuodet. Nyt viimeaikoina ei ollut kissoillekaan enää kelvannut.

Korjauksella tarkoitan lähinnä noiden nappien takaisinlaittoa. Olihan tuosta istuinosasta pari saumaa ratkennut ja ne piti ensin ommella umpeen. Silloin aikoinaan kun noita nappeja uudelleen laiteltiin, niin lankana oli ensin oikein vanhan ajan karhurihmaa. Poikki meni että napsahti. Sitten koitettiin vahattua harmaata narua joka on muuten kuin nykyisin käytettävä harmaa mattoloimilanka. Eipä kestänyt sekään. Sitten kai luovutettiin. Lapset siinä silloin aikoinaan liukua laskivat ja varmaan siitäkin ne nappilangat kärsivät.


Nyt ukkoni laittoi semmoista ohutta päällystettyä rautalankaa eikä kiristänyt niitä nappeja niin tiukkaan. Saas kattoo kauanko kestävät. Vaikka kulutus on nyt paljon vähäisempää kun ei ole enää porukkaa kotona siinä liukumassa.

Jonkun homman aloitus vaan kestää välillä vuosikymmeniä mutta tuli sitten vaan tämänkin tuolin jatkoaika.

Sytomyssyt 7 ja 8

Vauhti kiihtyy loppua kohden eli tuota helmikuun 15 päivää. Eihän sekään mikään lopullinen lopetuspäivä ole koska näitä myssyjähän voi tehdä pitkin vuotta. Minulla vaan tahtoo olla niin että jos ei ole jotain määräpäivää, ei tahdo tulla valmista.

Tässä nyt myssyt seitsemäs ja kahdeksas. Vihreän tein ensin ja sitten tuon oranssin, vaikka se näyttää enemmänkin persikkaiselta. En vaan jaksa säädellä noiden sävyjen kanssa. Kunhan on vähän sinnepäin, ettei musta näytä valkoiselta ja päinvastoin.

Kuviomallina käytin itselleni tuttua köynnöstä. Tykkään siitä valtavasti ja ajattelin että miksei se kävisi myssykuvioksikin.

Tämä COTTON BOMBE on vähän paksumpaa lankaa mihin olen tottunut, mutta tähän hommaan ihan sopivaa. Neuloin resorin 3:n puikoilla ja vaihdoin tuossa kuvion alussa 3½:n pyöröpuikkoon. Päälaen kavennusten alkaessa taas sukkapuikkoihin. Loin alkuun 120s ja se meni tasan tuon kuvion alkaessa. Vihreän myssyn langankulutus 56g ja oranssin 64g.

Nämä ovat nyt vähän väljempää mallia, ei päätä nuolevia. Luin jostain että suurempiakin kaivattaisiin. Vielä tulee samasta langasta eri väreinä pari myssyä. Minulla nyt sattuu olemaan kotona tällaisia naisten ja lasten värejä.
Tämä vasen kuva on lähinnä oikeaa väriä eli oranssia.

Kuudes sytomyssy

Punaisella jatketaan ja mallikin jo kerran ennen testattu. Se vaalea violetti myssy tuolla pari kirjoitusta sitten oli tällä mallilla neulottu. Tykkään vaan niin paljon tästä kyseisestä mallikuviosta että piti tehdä tämäkin myssy samalla. Onhan siitä tutusta kuviosta se hyöty että on helpompi neuloa kuin ihan outoa ja uutta mallia.

Lanka on sama kuin edellisessä myssyssä eli Egypto Cotton ja sain menemään niin loppuun ettei jäänyt kuin 30cm:n pätkä. Uskalsin neuloa niin tärpille kun edellisestä myssystä jäi lankaa tähteeksi. Olisin jatkanut sitten sillä jos yksi kerä eli 50g ei olisi riittänyt.

Tykkään neuloa näin ohuesta langasta mutta meinasi tulla vajaita silmukoita kun lanka koostuu seitsemästä säikeestä. Ei muuten mutta noissa pikkupalmikoissa eli kahden silmukan kierroissa en käyttänyt apupuikkoa vaan neuloin ensin takimmaisen ja sitten etummaisen silmukan ja pudotin puikolta yhtäaikaa.

Silmukoita loin sen 160 alkuun ja neuloin 3:n KnitPron 60cm:n pyöröillä. Päälaen kaventelin miten kuten parhaaksi näin. En ole ihan tyytyväinen päälaen päätökseen, ei se rumakaan ole, vähän vaan kurtussa.

Eilenillalla aloitin sitten seitsemännen myssyn. Enpä ole omia töitä neulonutkaan. Nyt on niin kiva tehdä näitä myssyjä ja tuntee olevansa jotenkin hyödyksi.

Oikeasti langan väri on semmoinen joulunpunainen.