Kid Silk-huivi

Valmistuihan se tämäkin pitsi-ihanuus vaikka ei helpolla. Huivin keskusta on kyllä helppo neuloa mutta jälkeenpäin neulottava reunus antoi odottaa itseään. Vaikka olen kaksi samanlaista huivia neulonut jo aiemmin niin tämä huivi ei halunnutkaan ihan samanlaista reunaa ja syy löytyi omasta päästä. Kun lontoonkieli ei taivu edelleenkään ja piirroskuviossakaan merkit eivät auenneet niin piti sitten etsiä sellainen reunus joka onnistui. Järki on vissiin alkanut hupenemaan kun ikää tulee lisää.

Täytyy sanoa että yksi hidaste oli langan väri. Kun en vaan ole yhtään sinisen ystävä niin pimeinä talvipäivinä olisin jonkun punasävyisen huivin varmaan neulonut jo moneen kertaan. Tämä urakka on nyt onneksi valmis ja olen tyytyväinen reunukseenkin vaikka se ei olekaan sama mitä alunperin ajattelin tähänkin huiviin. 

Tässä lähinnä oikea langan väri.

Lanka on Austermann Kid Silk ja koostumus 75% Mohair ja 25% silkki. Yhdessä kerässä vain 25g ja 225m. Langat ostin alunperin eräälle huivin tilaajalle joka ei sitten kuitenkaan kelpuuttanut kun värisävy oli hänen kaupasta ostettuun siniseen akryylipipoon sopimaton. Alkuperäinen tilaaja jäi näinollen nuolemaan näppejään eli ilman huivia. 

Huivin mallikuvio löytyy varmaan monestakin paikasta mutta itse olen siihen ihastunut aikoinaan kun löysin ohjeen vanhasta Novita 2/98 lehdestä jossa oli Maria Guzeninan päällä toppi ja hame. Aloitin huivin alhaalta kärjestä ja lisäsin silmukoita molemmassa reunassa joka kerroksella. Kun kolmio oli tarpeeksi iso niin keräsin sitten silmukat pitsireunukseen. Niitä oli alussa 400 ja ennen päättelyä muutaman silmukan vaille 500. Tässä vaiheessa huivi oli kauan kun piti suorittaa laskutoimitusta ja se aikomani reunus ei lähtenyt alkuun. Nyt kun tiesin silmukkamäärän ja otin toisen kauniin reunaohjeen niin valmista tuli. Virkattuun  päättelykerrokseen jouduin laittamaan violettia lankaa kun ei muuta samanlaista silkkimohairia ollut jemmassa. Huiviin meni siis 2x25g tummansinistä ja 10g violettia lankaa. Neulottu 3½:n pyöröpuikolla.

Talvisia mietteitä

Jokohan kevättä tekee kun niin uutta lunta satelee. Eikös se ennenkin sanottu että uusi lumi vanhan surma. Eräskin vanha ukko sanoi oikein positiivisella asenteella näin tammikuun viimeisillä päivillä että ylihuomisen jälkeen saa sanoa että ensikuussa tulee kottarainen. Siis maaliskuuta tarkoitti ja se päivä jona sanoi oli varmaan 30. tammikuuta.

Vielä on jouluisesta joulutähdestä muutama lehti tallella ja uutta kasvattaa kovin. Katselin viikonloppuna että kovin ovat nämä lehdet lempivärieni parhaimmistoa. Eikös tämä joulutähti ole myrkyllinen? Nuorempi kisu tahtoisi syödä kaikkien kukkien kuivuneita osia, oli sitten mikä vaan mikä rapisee. En ole tämän kukan osia syödä. Kun on useampikin rönsylilja, niin aina niissä kuivia lehtiä löytyy syötäväksi.

Vanhempi poika löysi omia tavaroitaan järjestellessään minun yhden käsityölehden jossa oli tämä mallikuva taitettuna päällimmäiseksi. Olen tuolla mallilla neulonut puseronkappaleet joskus 90-luvulla ja alkanut päällekirjomaan noita kukkia. Tiedän kyllä missä keskeneräinen pusero majailee mutta olisinpa ihmetellyt että missä mallilehti mahtaa olla. Eipä taida koskaan valmistua kun tuo on niin lyhyttä malliakin. Nykyään täytyy olla enempi tunikapituutta. Se oli sitä aikaa kun pv-langat innoittivat enemmän.

Vaaleanpunainen pieni hartiahuivi

Iski viimeviikon puolivälissä hirveän inspiksen että joku pikainen huivi täytyy saada puikoille. Noissa pyöreissä pöytäliinoissa on usein niin kauniita malleja että niitä voi hyvinkin käyttää huivin malliksi.

Tästä lehdestä bongasin kaksikin pyöreän pöytäliinan mallia ja toisen niistä hyväksyin. Piti ottaa alkuun puolet luotavista silmukoista mutta joku meni pieleen kun ei tullutkaan puolikasta huivia. Tai no puolikas ja puolikas. Kyllähän se pingotettuna puolikkaan täyttää mutta suunnitelma oli toinen.

Lankana on Dropsin BabyAlpaca Silk ja lankaa kului 75g. Neulottu 3,5:n suorilla bambupuikoilla. Aika pieni tuli kooltaan, vain 38cmx100cm. Juuri sopiva tuohon niskaan, joka mulla aina palelee. Vähän oli hankalaa kun olen jo niin tottunut pyöröillä neulomaan ja nyt tuntui että aina otti johonkin kiinni nuo pitkät puikot. Reunaan neuloin muutaman kerroksen lisää jatkamalla tuota mallikuviota. Kun sain ohjeen selvitettyä, niin nyt voisinkin ottaa jotain ohutta huivilankaa ja suuret puikot, että tulisi harvempaa jälkeä.

Jossain välissä iltasella selvittelin vanhoja tikkuisia pellavalankoja. Ne kyllä pölisivät niin pahasti että sisällä olisi ollut ihan mahdoton niitä työstää. Muutaman vyyhdin otin ja vyyhditin uudelleen. Pellavahan on kuivana aika herkästi poikkimenevää, joten tuli paljon tuommoisia 15-20m:n pätkiä. Ihan hyvä olisikin selvittää loputkin jos meinaan niistä joskus jotain kutoa kangaspuissa. Aikaa meni ja olisi mennyt tupakkiakin jos polttaisin.

Nyt on sitten tullut suomennoskin siihen Dreambird-huiviin, että uskaltaa moni kielitaidotonkin tarttua malliin.

Vielä vähän joulua

Kisut oli niin innoissaan koko aatonaattopäivän. Ihan kuin olisivat molemmat tienneet että jotain on odotettavissa. Tässä kuvassa molemmat ovat olohuoneen lattialla, matto puuttuu eikä kuusta ole vielä tuotu sisälle. Meillä eivät kissat ole koskaan, ei edes pentuina kiivenneet kuuseen. Alimmaisia koristepalloja on pitänyt vähän käpytellä ja joitain koristeita ovat tiputelleet mutta ei enempää vahinkoa ole tapahtunut.
Heti kun kuusi tuotiin sisälle, molemmat vuorotellen kävivät sen alla makoilemassa. Eivät sovi samaan aikaan olemaan. Tuo harmaa, joka on vanhempi, ei siedä ketään vierelleen. Pienempi kissa välillä yrittää mennä liian lähelle, niin vanha on heti suhisemassa.

Tämä kuva on otettu Tapaninpäivänä. Meidän Inka-kisu penkillä ja naapurin kollipoika Tirsu alamaisena siellä pöydän alla. Inka on paljon pienempi kuin Tirsu, mutta melkein vuoden vanhempi, joten kyllä kollipoika aisoissa pysyy.

Kun ei ole enää pieniä lapsia, ei tarvinnut pakettejakaan paketoida. Minä ostin itselleni tämän lehden joululahjaksi. Selasin lauantaina kauppareissulla ja hyväksi havaitsin. Siis monta semmoista ohjetta että melkein täytyy toteuttaa. Pitsineuleita, pieniä ja suuria sukkia, virkkausta ym. Lehdessä sivuja 48 ja tämä hyvä neulojan niskajumppaohje jota en ole nähnyt missään muualla. Hinta oli tuo 4,50€ ja koko rahalle sain vastinetta.

Sain jo joulukuun puolessavälissä tämän plakaatin Ryytimaan Minnalta. Nyt vaan vielä kiittelen mutta ei ole aikaa etsiä noita blogeja joille myöntäisin. Tokihan niitä löytyy mutta etsiminen vie liikaa neulomisajasta.

Ihan kiva huomata että lukijoita sentään käy minullakin täällä uudella puolella. Käyn välillä kurkkimassa vuodatuksen puolella vanhan blogini selailijamäärää, joka on kyllä huomattavasti suurempi kuin tämän nykyisen blogini.