Musta pitsivarjo

Valmistuihan tämä pitsitekele vihdoin ja viimein monen koettelemuksen jälkeen. Sainpahan kerrankin neuloa himoitsemaani pitsineuletta oikein urakalla, sillä siltä se alkoi tuntua jo loppuvaiheessa, kun lankaa piti ostaa aina vaan lisää. No loppujen lopuksi ei tähän mennyt lankaa kuin 246g. Niinkuin jo aiemmin kehuinkin, tuo lanka on erittäin hyvälaatuista. Napakka kierre, vähän liiankin kanssa, mutta hyvä neuloa, vaikka virkkauslankaa onkin. Neuloin siis kakkosen puikoilla. Laskin silmukat ennen päättelyä. Olihan niitä jonkinverran eli 1600.

Kuvasin tuon tekeleen valkoisen lakanan päällä. Olin siis toisen kerran höyryttänyt tuon päättelykerroksen venyttämällä nuppineuloin froteepyyhkeeseen. Nyt oli huomattavasti vähemmän noita kaaria kuin siinä suuremmassa versiossa. Tulihan se käsityön leimakin ja vieläpä kahteen kertaan. Huomasin vasta langan katkaistuani ja pääteltyäni että kahdessa sakarassa oli lenkkejä liian vähän. Niin viiteliäs en sentään ollut että oisin vielä kerran purkanut.  (Hupsu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.)

 Kuvauskulmien hakeminen tuotti vaikeuksia, joten otettiin sitten useampi kuva ja monessa paikassa.

Vieläkin tuo reuna on liian löysä mutta eipä sitä kiinteämmäksi saisi kuin pingottamalla jonkun ohuen vaijerin tuohon ulkoreunaan. Sitten sitä ei saisi suljettua ollenkaan. Eipä tuo lerputus enää pahalta tunnu, eikä varsinkaan livenä.

 Taivaita kohti kurkotellaan. Oispa ollut sinitaivas, mutta oli tuommoisia harmaanoloisia pilviä illansuussa eilen.

Ompelin jokaisen piikin päähän mustasta kankaasta semmoisen pienen tuppelon, jonka kiinnitin siihen piikin päässä olevaan reikään. Sitten vasta ompelin tuon varjon siihen tuppeen kiinni.

Hyvin tuo varjo käyttäytyy kiinni ollessaankin, ei yhtään leventele.

Neuloin tämän varjon siis pitsiliinan mallilla "Rose of England" Desing. Ohje on kirjasta MODERN LACE KNITTING: Marianne Kinzel. Ohjeessa on kaksi liinaa, suuri ja pienempi. Minä tein tästä semmosen välikoon. Olen niin vierastanut tuota lontoonkielellä neulomista mutta pikkuhiljaa alan uskoa itseeni.

Suuri kiitos apurilleni Pitsisukan Merville, jonka avustuksella sain varjon alkuun. Lopun kanssa taiteilin sitten itse. Tämä koko "rojekti" alkoi jo helmikuussa kun kyselin Merviltä kauniita liinan malleja. Hän avuliaasti lähetteli minulle s-postiin ehdotuksia.Jouduin muutamaankin kertaan kysymään häneltä neuvoa, että mitä mikin pieni tähti tai muu merkki tarkoittaa. Ihanaa kun on tämmöisiä blogiystäviä jotka auttavat.

Takapakkia

Nyt on tämän rouvan kiireet niin hitaita että oikein hävettää. Viikko takaperin jo vähän niinkuin lupasin valmista mutta menee nuo viikot niin nopsaan että mitään ei kannattaisi luvata ennenkuin on jotain ihan valmista näpeissä. Suurin toivein päättelin sitä päivänvarjoa virkkaamalla reunusta. Sitten silittelin koko liinan ja vieläpä erikseen jokaisen ketjusilmukkalenkin laitoin nuppineuloilla kiinni silitysalustaan. Höyrytin aina kaksi sakaraa kerrallaan ja suurin toivein laitoin sen liinan tuon ruotilon päälle.

   Todellisuus iski päin naamaa ja lujasti. Ihan liian iso, silitys vielä suurensi liinaa. Otin kuvia ja lähetin nuoremmalle tytölleni s-postiin. Hänkin totesi että ei ihan hyvä. Koitinpa vielä kastella oikein kuumassa vedessä ja linkosin pesukoneen suurimmalla nopeudella. Yön kuivuttuaan mallasin sitä taas maanantaina paikalleen. Olihan se vähän paremman näköinen, oli kutistunut aika paljon. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Eilen sitten otin ja aloin purkaa. Arvatkaa jännäsinkö että saanko kaikki silmukat talteen. Nyt kohta pääsen  uudelleen sen viimeisen eli virkkauskerroksen kimppuun. Kyllä niin masentaa... niinkuin erästä Tampereen miestä (kirpputorikauppiasta) kun vettä sataa ja vielä kävi näin.
 
Minäkin liityin taas Sukkasatoon ja pääsin Perunalaariin keräämään satoa. Pitäisi se nappikin siirtää mutta kun on tämä bloggerin puoli vielä harjoittelun asteella.

Huomasin kommentoituani omassa kommenttiosiossa, että minullakin on se kirjainvarmennus päällänsä, mutta poistan sen kun saan apua mikrotueltani.

Mukavaa elokuun loppua kaikille jotka jaksavat käydä täälläkin kurkkimassa vaikka mitään ei ole esiteltävää, paitsi tuo tyhjä ruotilo.

Pitsiliinan lopetuskerros

Viimeistä kerrosta viedään. Tätä pitikin vähän miettiä että miten teen, kun ohjeessa on kaksi erikokoista liinaa ja tämä sijoittuu kooltaan siihen keskiväliin. Virkkaamalla ne ohjeen liinat on molemmat lopetettu. Virkkaamalla tämänkin päättelen. Lanka on niin vähissä että tuskin saan tuota rullan loppua loppuun asti riittämään. Kävin jo viimeviikolla ostamassa vielä yhden 100g:n rullan lisää kun arvelin että loppuu kesken kuitenkin. Hyvää lankaa, saan siitä sitten vaikka mitä muuta tehtyä.

Pyöröpuikko alkoi olla niin täynnä silmukoita, että piti laittaa tuollainen jarru kumilangasta toiseen päähän, etteivät vaan silmukat karkaa kesken kaiken. Olipa niin aurinkoinen päivä että mustastakin tuli harmaa. Kissa on jo sitä ennestäänkin. Niin, tämä liinahan tulee vanhan sateenvarjon päälle kankaan sijaan. Nuorempi tyttöni tahtoi mustan pitsisen päivänvarjon johonkin tarkoitukseen. Vielä hetken kestää ennenkuin varjo on valmis ja näyttelykunnossa.

Tässä vielä eilinen mustikkasaaliini. Nuo korit on vielä perkaamatta kuvassa. Osa mustikoista oli niin suuria kuin pensasmustikat paitsi etten ole niitä nähnyt livenä. Suuria kun tottuu poimimaan niin ei pienempiä viitsisi poimia enää ollenkaan.  

Voita ja mustikkapiirakkaa

Kun ei noita perinteisiä käsitöitä nyt näy ilmestyvän, niin laitetaan sitten syömisiä. Nämä kun valmistuu melkein kädenkäänteessä. Alkukesästä kun olin tuolla Itäsuomessa kesälomareissussa, niin sain maistaa emännän itsetekemää leivänpäällysrasvaa.

Kun sitten tulin kotiin reissulta, niin heti ensitöikseni, no melkein viikon päästä, tein itsekin ekan satsin samanlaista. Eipä ole tarvinnut sen jälkeen margariinia ostaa. Tämähän koostuu neljästä aineesta. Samat määrät voita, öljyä ja vettä. Veteen lisätty merisuolaa, (laitoin sitä hienokiteistä) ennenkuin kaikki aineet yhdistetään ja aletaan vatkaamaan sähkövatkaimella. Levittyy helposti leivän päälle mutta ei käy paistamiseen kun on vettä seassa.

Mustikkapiirakkahan se on nyt tämän hetken suosikki kun omenat ei ole vielä valmiita. Pohja on taattua vanhaa helposti tehtävää eli kaikki aineet vaan sotketaan sekaisin ja levitetään pellille. Mustikat päälle ja uuniin.

Nyt olen vaan sen verran terveystietoinen että valkoisen vehnäjauhon sijaan laitoin pelkästään sämpyläjauhoja. Tulee tummempi pohja mutta niin terveellinen. Sokeria vähensin pohjasta mutta voisulan annoin olla ennallaan, ettei äkkiseltään tule liian suuria muutoksia. Olen minä välillä laittanut rypsiöljyä voisulan sijaan kun en ole viitsinyt voita sulattaa. Tästä jäi teillekin vaikka ehdittiin iltapäiväkahvin kanssa jo maistaa.

Kivasti olette löytäneet myös mun uuteen blogiini ja kiitos kommenteista.

Mustikassa

Täytyy jotakin itsestä ilmoitella kun on sentään uusi blogi kyseessä. Vaan kun ei tahdo ehtiä päivittämään. Se on tuo mustikkametsä vienyt mennessään. Kauniilla ilmalla menee päivä rattoisasti siellä mutta on niitäkin päiviä kun ehtii metsään, niin saa melkein samantien lähteä pois kun roppasee vettä niskaan.  Eilinen ja sunnuntai olivat ihanteellisia poimimisen kannalta.

Onko kellään semmoista havaintoa, että alkuun kun aloittaa poimimisen ja hakee aina vaan parempaa paikkaa, eikä tahdo löytyä mieluista. Sitten kun aikansa poimii muiden jäljellejättämiä ja on aikomus lähteä jo pois, niin löytyy vasta semmoinen paikka missä kukaan ei ole vielä ollut.

Olin eka kerran tänäkesänä mustikassa 18. heinäkuuta. Nyt olen käynyt 6 kertaa ja alkaa olemaan jo riittävästi pakkasessa talvisia puuronpäällyksiä. Olen hidas poimija, käytän kyllä poimuriakin mutta aika paljon kerään ihan käsin. Vaikka olen oikeakätinen, niin mustikanpoiminta vasemmalla kädellä käy näppärämmin. Mieluusti poimin ihan puhdasta, että melkein saisi suoraan korista pakkaseen laittaa. Ei sinne montaa roskaa mukaan menisi. Eilenillalla tulin kotiin siinä 19:n paikkeilla ja hetken huilattuani perkasin vielä ne marjat. Minulla on kaksi koria johon kaadan poimuriin keräämäni marjat. Korit eivät ole suuren suuria. Molempiin menee tuo poimuri täyteen kerättynä 2x ja vähän päälle. On muuten parempi tämä 70-luvun alumiininen kuin uudemmat.

Kuuden tunnin saalis on kiloissa vain noin 4,5-5kg. Marjakaverini sanoikin eilen kun valitin etten saa paljoa aikaiseksi, että olen käsityön tekijä ja eipä sormenpäillä suuria määriä pidemmässäkään ajassa saa kerättyä. Niinhän se taitaa olla. Pääasia että saan semmoisen määrän kerättyä että talveksi riittävät.

Buzzausta hammasharjasta

Aloitin keväällä tämän Buzzaus-jutun. Jollekin ihan uutta ja outoa, joku voi muistaakin kun kirjoittelin tuolla vuodatuksen puolella, että olen ryhtynyt hommaan. Ensimmäinen Buzzaukseni koski Nestlén täysjyvämyslejä, josta bloggasin entisessä blogissani.

No nyt kuitenkin tuli taas ihan mielenkiintoinen Buzzaus kun on hampaidenhoidosta kyse. Olen itse käyttänyt sähköhammasharjaa jo ainakin 20v ja aina vaihdettu sitten uudempaan kun vanha on kulunut loppuun. Itsestäni tuntuu että sähkökäyttöisella harjalla tulee puhtaampaa jälkeä kuin käsikäyttöisellä. Joissakin jutuissa Buzzari saa ilmaiseksi näytteet joita sitten yhdessä ystävien ja muiden tuttujen (miksei tuntemattomienkin) kanssa testaillaan. Tässä tuli 2 varaharjaa, joita voi käyttää ystävien hampaisiin. Eihän tämä laite sentään ilmainen ollut vaan maksoin siitä 20 euroa. Joskus kun on kaupoissa tarjouksia sähköhammasharjoista tuohon hintaan, niin pitäisi olla jo aamulla oven takana että saisi edes yhden itselleen.

Jos jotakuta kiinnostaa alkaa Buzzaamaan, niin tuolta kirjoitukseni ekan lauseen linkistä pääsee sivuille jossa asiaa selvemmin esillä.

Eihän tämä juttu nyt käsitöitä suoranaisesti koske vaikka kädellä käytetäänkin. Tämmöinen tarina tälläkertaa. 

Mustikan sini on nyt jo niin käsiinottavaista, että ei lähde kuin kulumalla. Olin eilen kolmannen kerran mustikkametsässä, mutta määrä ei ole viimevuoden veroista.