Joulukalenterisukat ja Ditherit

Tässä viimeiset valmistuneet sukat tämän vuoden puolella. Noita vaaleapohjaisia joulukalenterisukkiahan neulottiin joka päivä aina jonkun tietyn kerroksen verran. Pari päivää ennen aattoa oli pakko jättää nämä huilaamaan että sain valmiiksi nuoremmalle tytölle lupaamani Dither-sukat.

Vasta eilen sain neulottua kantapäät minulle ihan oudolla tyylillä. En ole koskaan tehnyt tuollaisia kantapäitä jotka neulotaan jälkikäteen. Ihmeesti ne vaan istuu jalkaan, ei voi valittaa.  Eipä voinut välillä sovitella kun ei ollut kantapäälle tilaa. Muutenkin tulivat niin piukeat että saa rasvan kanssa vetää jalkaan. No tiedänhän minä että kyllä ne löystyvät kun vähän aikaa pitää. Vaaleutensa vuoksi parasta olisi ottaa yösukiksi käyttöön. Meillä ei koskaan ole niin puhtaat lattiat että uskaltaisi valkoisilla sukilla kävellä.

En jaksanut ihan noudattaa sääntöjä kun muutenkin meni turhan kauan valitessa kuvioita ja lankoja niihin. Itselleni kun tein niin otin tottakai sen värisiä lankoja että omaa silmää miellyttää. Tottakai kuviotkin sai itse valita. Minä käytin Fair Islen neulemallit-kirjaa kun sieltä niin sopivasti löytyi jo valmiiksilaskettuja mallikuvioita. Bloginpitäjät Neulisti ja Vyyhti vaan antoivat osviittaa. Lankoja meni siis 92g:n verran ja neulottu 2½:n puikoilla, tosin kolmoset olisivat olleet sopivammat. Kirjoneule kun aina vetää kasaan, ainakin minulla.

Äidin vanhat vasemmalla ja tyttären uudet oikealla

Sitten nämä Ditherit. Mallihan oli minulle tuttu jo viimesyksystä kun tein omat sukkani sillä. Tyttö vaan halusi samanlaiset. Taisivat olla hänenkin mielestään kauniit. Samat langat käytössä kuin omissanikin eli punasävyinen on Neuleunelmien lankaa ja ruskea Heritagen. Paino sukille 70g ja neulottu 2½:n puikoilla paitsi kärki 2:n ettei jäänyt harvaksi.

Vielä tähän loppuun nurjat puolet molemmista sukista ja uuden vuoden toivotus.

Joulu 2015

Tällä vanhalla joulupostikuvalla toivottelen kaikille blogitutuille ja tuntemattomillekin

Rauhallista ja mukavaa joulua!

Muistan koko pienen ikäni haaveilleen ristipistojen teosta. Meille tuli kotiin Kotiliesi ja siinä varmaan oli joitain mainoksia näistä kauniista töistä. Enkä sitten vieläkään tohtinut aloittaa vaikka olin jo itse tienaamassa. Sitten tulivat nämä ruuhkavuodet lapsineen ja muine kiireineen. Vasta vähän yli nelikymppisenä sitten tilasin ensimmäiset ristipistotyöt ja olipa se koukuttavaa hommaa. En niitä kotona niinkään ehtinyt tehdä mutta jokaviikkoisella äitini luona käynnillä oli aina joku pistotyö mukana. Omat tyttönikin sain innostumaan hetkeksi mutta nyt on meillä kaikilla olleet työt tauolla. Minulla jokunen keskenkin mutta jospa joskus taas.

Kirjoneulekimaraa

Eipä tule valmista ennen joulua. Ainakaan noista vaaleista sukista jotka ovat ne joulukalenterisukat. Tykkään itse valita kuvion tuohon joka päivälle ja siinä tahtoo mennä tuhottomasti aikaa. Varsinkin jos yrittää Pinterestistä etsiä sopivia kuvioita. Siinä tahtoo välillä eksyä luvattoman kauas aiheesta ennenkuin havahtuu että mitä sitä olikaan etsimässä.

Monet kuviot olen tosiaan ottanut kirjasta Fair Islen neulemallit. Minun värimaailmaani kun ei se sininen edelleenkään ole päässyt niin täytyy vaan etsiskellä varastoista noita vihreän ja punaisen eri sävyjä. Keltaistakaan ei liiemmälti löydy. Jossain pätkävärjätyissä kerissä muutama metri löytyy. Tulinkin nyt siihen tulokseen että pitääpä käydä lankaostoksilla sen verran että jonkun kerän tai edes yhden ostan keltaista varastoon, kun sitä silloin tällöin johonkin tarvitsee.

Nuo toiset sukat tuossa kuvassa ovat toisintoa eli samat Ditherit jollaiset vuosi takaperin neuloin itselleni ja ovat jalassa tälläkin hetkellä. Sukat ovat nuoremmalle tytölleni joululahjaksi jos valmistuvat ajoissa.

Sitten näytän helpon tavan pitää pieniä vyyhtejä kerittäviksi. Kun välillä niin laiskottaa ettei jaksa kerinpuita viritellä mihinkään. Tosin tuo onnistuu vain aika pitkän vyyhdin kanssa. Sopiva kuitenkin tälle mun vyyhdintekolaitteelle.

Pienemmät Mariket

On se tuo Marike-malli niin kiva neulottava että piti taas yhdet sukkaset tehdä. Kävi vaan semmonen töppi että loin silmukat liian tiukoiksi alotuksessa. Itselleni koitin jalkaan tuossa kantapään jälkeen, niin en saanut nilkan kohdasta eteenpäin. Ajattelin sitten että tehdään kerrankin pienemmän koon sukat. Näissä terän pituus on noin 20cm että oliskohan joku 32/33 koko. Kyllä näillekin pitäjä jostain löytyy.

Lankana on Drops Delight väri 12 eli sateenkaari. Kuvassa taas haaleutta vaikka muuten liiankin värikäs omalla näytöllä. Neulottu 2½:n puikoilla ja lankaa meni 42g. Värit päinvastoin sukissa kun on neulottu eri suunnista kerää.

Olen nyt alkanut muutaman viimeisen sukkaparin osalta viimeistelemään itsekin kun huomasin kuinka kostutus ja pyyheliinan sisään laitto painon alle auttaa. Tulee ihan kuin silitetyt mutta ei ole pilattu kuumalla raudalla. Muistan vaan yhdetkin sukat jotka vanhin poikamme sai pienenä isomummolta ja sukat oli pilattu silittämällä. Se on varmaan joskus ollut tapa viimeistellä. Minä en ole oikeastaan viimeistellyt koskaan ennen tätä syksyä. Aina nuo on jalkaan passanneet.

Joulukalenterisukkaa

Nyt on vähän alkua pidemmällä jo nämä joulukalenterisukat. En ihan noudattanut eilisen päivän ohjetta kun päivän raita julkaistiin aamulla mutta ohjeena oli että väri on linnan juhlien ensimmäisen naishenkilön puvun värinen. Neuloin raidan jo päivällä kun olin varma että mun silmiini ensimmäinen väri on fuksia.

Niinpä vaan meni väri nappiin kun Presidentin puolison Jenni Haukion puku oli mieliväriäni. Todistelin itselleni etten näe muita värejä ennen jos ei ensimmäinen puku olisi ollut oikea väri. Muillahan se voi tietysti olla joku muu väri. Jos olisi juhlien katsomisen aloittanut vaikka myöhemmin. Kuvioita olen alkanut etsiä kirjasta Fair Islen neulemallit kun siellä on sopivasti eri kerrosmäärillä niinkuin eilenkin oli 6 kerrosta. Silmukkamäärät ei ihan täsmää mutta eipä sen taida olla niin tarkkaa kunhan ei ihan keskellä jalan päällystä ole vaihtokohta.

Tällainen neulominen on kivaa kun tulee vaan muutama kerros päivässä yhteen sukkaan. Ehtii sitten muutakin siinä sivussa.

Vauvanvihreä pitsikauluri

Jäin koukkuun tähän venäläisellä ohjeella neulottuun kauluriin. Tämä lanetin merinovillalanka oli odottanut tuolla varastossani jo muutaman tovin. Vaikka onkin vauvaväri niin voisin itsekin laittaa kaulaan.

Tuolla fb:n puolella joku aamusella kyseli että mikähän lanka olisi niin pehmeää että ei pistelisi kaulurissa. Minulla oli heti vastaus valmiina. Se edellinen vaaleanpunainen piti olla pistelemätöntä lankaa mutta kyllä vaan tämä lanetti vie voiton. Painoa kaulurille tuli 65g ja neuloin kolmosen pyöröllä.

Yhteen joulukalenterijuttuun minäkin otin osaa eli missä neuloimme kerran...blogissa oli ohkaisilla langoilla sukan neulomista. En päässyt heti ekana päivänä aloittamaan kun oli tuo kauluri vielä kesken ja siinä sukanneulonnassa aloitus kärjestä. Vaikka olen muutaman parin neulonut sukkia varpaista varteen, niin aina se alku vähän tökkii. Senverran yllytyshullu olen kuitenkin että ajattelin mennä vaikka vähän jälkijunassa tuossa neulomisessa. Eihän siinä montaa riviä päivässä tule että hyvinkin vielä ehdin saada muut kiinni.

Pakkastaidetta

Nyt on ajatukset taitaneet olla jossain muualla kun ei ole valmistunut ei sukkaa eikä muutakaan. No sain minä eilen valmiiksi kinnasparin mutta kun on testineuleesta kyse en voi näyttää ennenkuin on ohjeen laatijan lupa julkaisuun.

Tällaista taidetta oli aamulla syntynyt auton pintaan. Kyllä tuo pakkaspoika osaa vaan taiteilla tosi taitavasti. Ukkoni sitä ensin oli ihaillut yksinään ja sanoi mulle siitä. Otin kameran ja kävin räpsimässä muutaman kuvan vaikka epäilin etteivät ne kauniit kuviot kuvissa näytä samalta. Onhan se joskus jossain selitetty että miten ne muodostuu mutta eipä ole jäänyt mieleen.

Kyllähän sitä pienenäkin ihmeteltiin kun tuvan ikkunassa oli kauniita jääkukkia. Silloin oli kylmempiä talvia ja eivät tuvatkaan olleet näin lämpimiä kuin nykyään.

Sulkasukat

En ole ihan varma tuosta otsikosta mutta niinkuin joku olisi sillä nimellä kutsunut kuviota. Ihan sama senpuoleen että jos mallin nimi on vaikka venäjäksi jotain, niin ei sitä monikaan osaa suomeksi kääntää. Olkoot nyt sitten tuolla nimellä. Jokohan alkaisi riittämään nämä värit? Vastaan itse että alkaa riittämään. Tämä oli tällainen rupeama näitä Karjalan värien sukkia.

Tuo kuvio itsessään oli mielenkiintoinen neulottava. Yhtään ei oikeastaan tullut sellainen olo että hohhoijaa. Mallikuvio taas Pinterestistä ja muuten omalla sovelluksella. Neuloin vaan lyhyellä varrella kun itse tykkään tuon pituisista. Tuossa kantapään jälkeen oli hetken tenkkapoo että miten selviän niistä ylimääräisistä silmukoista. En jaksanut enempää pähkäillä, niin laitoin silmukat riviin. Tässä uskallan esitellä myös nurjan puoleni. Oli siksi lyhyitä lankajuoksuja että tuli nurjallakin tasaista.

Lankaa meni 82g ja neuloin 3:n puikoilla resorin ja kärjen. Kuvio-osuuden 3½:n puikoilla. Kantapäähänkin olisi pitänyt vaihtaa 3:n puikot kun tuntui että tuli vähän liian höttöä vaikka sen vahvistettuna teinkin. Täytyy vielä tähän loppuun todeta että kyllä varresta aloitettu sukka tulee äkimmin valmiiksi kuin toisin päin. Se on varmaan niin totuttu tapa ettei tässä iässä enää jaksa kauheasti uusia kommervenkkejä opetella.

Kaunis pitsikauluri

Kun olen muutaman parin noita sukkia neulonut väreissä musta/punainen niin oli ihan pakko laittaa puikoille jotain hempeämpää. Onhan tämä lankakin jotain aivan ihanaa verrattuna Nalle-lankoihin. Mallihan hyppäsi silmille fb:n jostain ryhmästä ja minä kun olen pitseihin ihan lääpällään, niin piti etsiä lankaa ja sopivat pyöröpuikot. Siinä jäi sukankudin hetkeksi tauolle.

Mallikuvio on siis venäjänkielinen ja Pinterestistä joku löytänyt. En siitä ohjeesta mitään ymmärtänyt mutta mallipiirrokseen sain suomennosapua senverran että pääsin jyvälle. Lanka on Dropsin Baby Alpaca 70% ja Mulberry Silk 30%. Lankaa kului 75g ja neulottu kolmosen pyöröllä. Reunan viimeistelyä ei tämä suomentajakaan ollut ymmärtänyt mutta tein sen sitten omalla tavallani. Eipähän vedä kippuraan kun neuloin ainaoikein neuletta. Ohjeessa oli tehty virkkaamalla se päättelykerros. Nyt vaan odotellaan että ilmat kylmenee, pääsen testaamaan kylmääkö kaula vai kutittaako kauluri ettei pysty pitämään.

Winter Rose Socks

Jäipä nyt tämä puna/musta vaihde päälle joten jatketaan. Minähän en mielelläni neulo edes tästä Nalle-langasta kun se vaan tuntuu liian paksulta. On jokunen kerä noita marinoituneita lankoja, että on se niin monta paria neulottava sukkia ja kintaita että saan ne kulutettua loppuun.

Tuolta Dropsin sivuilta kyllä löytyy niin ihania kirjoneulesukkia että on oikein valinnanvaikeus. Tässä nyt neulomassani sukkaparissa käytin ohjetta vaan tuon suuren kukkakuvion verran. Sukat aloitettiin kärjestä ja sehän sopi sen osalta että lankoja oli jäljellä noin puoli kerää molempia. Aloitus tehtiin niin että kietaistiin lankaa sormen ympärille ja siihen rinkulaan loin silmukat. Kirjoitettua ohjetta siis luin tuon verran. Ne silmukatkin virkkasin omalla tyylilläni ja kärjen lisäykset jne. Yritin lukea sitä ohjetta mutta oli niinkuin latinaa olisin lukenut. (Sitä latinaa en ole koskaan lukenut.) Otin kukkakuvion eteeni ja aloin neulomaan. Se selostettu ohje ei auennut mulle tai sitten vaan en jaksanut ajatuksella lukea.

Käytin sukissa kolmea puikkokokoa, 2½-3-3½. Painoa parille tuli 88g eikä ne kerät vieläkään loppuneet. En jaksa kovin pitkiä varsia neuloa. Olen nyt yrittänyt pitää lankoja sormella siinä järjestyksessä että raidat olisivat samanlaisia koko matkan. Kyllähän niitä hyppäyksiä sattuu ja heti sen huomaa tai vähän ajan päästä ettei järjestys ole sittenkään pitänyt. En ole sitä lankojen järjestystä koskaan pitänyt niin tärkeänä mutta vähemmän olen tuota raitaa mihinkään neulonutkaan. Vaan niin tarkka en sitten kuitenkaan ole että alkaisin jostain viiden senttimetrin päästä purkamaan ja oikeinpäin lankoja sormelle asettelemaan.

Eilenillalla joku tuolla fb:n puolella ihmetteli omia sukkiaan jotka oli aloittanut kärjestä kanssa että miten kantapää oli tullut niin matala. Minä taas ihmettelen että yleensä kantapää tulee liian korkea vaikka en tuossakaan kiilalisäyksiä tehnyt kuin 8. Tosin voi mulla olla tuo kantapää jotenkin kummallinen kun en jaksa oikein perehtyä kirjoitettuun ohjeeseen. Niitäkin taitaa olla niin monta kuin on tekijääkin. Kunhan nyt jotenkin jalkaan istuu eikä kantapää liu`u jalkapohjan alle pahasti.

Tossunpohjien nahkoittamista

Tarjosin vanhemmalle tytölleni näitä tossuja ja kelpasivat. Nämähän on neulottu Puro Lehto-langasta ja huovutettu jo alkuvuodesta. Olen monasti ajatellut että pitäisi laittaa nahkapohjat noihin huovutettuihin että kestäisivät kauemmin ehjinä.

Muistin että vintillä oli joku joutava ruskea nahkablazeri joka oli siellä ollut jo 20v eli siitä asti kun tähän taloon muutettiin. Takki itsessään oli ollut jemmassa jo edellisessä asunnossa, jonka erään asukkaan se oli ja ilmeisesti menossa roskikseen. Ruskea kun oli väriltään niin en itse sitä olisi päälleni laittanut, jos se yleensä olisi edes mahtunut. No ehkä vielä silloin. Kai se oli jemmattu talteen joku ajatus mielessä.

Nämä ovat nyt vaan tällaiset prototyypit. En laittanut kokopitkää kappaletta nahkaa kun harvemmin sukatkaan kuluvat tuosta jalan keskiosasta. Kantapää ja päkiän kohta ne kovimmalla kulutuksella ovat.

Viimeviikon perjantaina kävin vähän "soppailemassa". S-postiin oli tullut viestiä että jos ostaa 40€:lla tavaraa, saa 10€ alennusta. Vaikka miten kiertelin vaateosastolla, en löytänyt mitään sellaista joka olisi yltänyt tarvittavaan summaan. Järki on näin vanhemmiten alkanut tulla päähän ettei vaatetta tarvitse turhaan ostaa kaappien täytteeksi. Ei sitä järkeä joka kaupassa aina ole mutta hyvä kun jossakin. Löysin sitten yhdestä tangosta mustia housuja, yhdet 56 ja yhdet koko S. Ainakin 5:det housut oli kokoa 54. Materiaaliltaan 65% viskoosi/32% polyamidi/ 3% elastan. Oikein ihanan tuntuiset käteen mutta kun ei ollut sitä sopivaa kokoa. Kiertelin muutakin katsomassa mutta taas palasin siihen housujen viereen. Yks`kaks välähti että ostanpa ne suurimmat ja pienennän kotona kun koneet on ja kaavoja löytyy.

No, kotona katsoessa en sitten kuitenkaan ollut niitä 56 numeron housuja ostanut mutta ei nuo 54 paljon pienemmät ole. Olisin mielelläni ostanut sillä 8€:lla ne suurimmatkin koska minulla tahtoo aina nuo ostohousut olla liian lyhyitä. Leikkaan housut haaroista auki ja ylimääräiset pois ja saumurilla kasaan. Vyötärökuminauha on pituutta 1m, että siitäkin pitää se 20cm ottaa pois. Kyllä noista vielä hyvät tulee kunhan vähän muotoilen. Sitäpaitsi en olisi kangaskaupasta saanut samalla hinnalla metriäkään kangasta.

Kangasihanuuksia

Täytyy näyttää miten kauniin kangaskasan sain kun onni potkaisi fb:n puolella "Kuosiverstaan" sivulla olleessa arvonnassa. Tuota "ovara"-kangasta on noin 60cm ja muita puolen metrin palaset. Musta on trikoota ja nuo pinkki ja vihreä resoria. Olenkohan minä ihan pöhkö kun näin vanhalla iällä tykkään noin iloisenkirjavista kankaista. Tosin ei noista taida saada pituuden puolesta kuin lastenvaatteita. Odotellaan inspiraatiota, jospa se jossain välissä putkahtaa.

Tämä siis aiemmin tilattu

Tarkoittaa vissiin sitä että pitäisi saumuri kaivaa piilostaan ja koittaa vieläkö se toimii. Kun on edellinenkin samasta lafkasta ostettu trikoopala vielä alkutekijöissään. Siitä ihan hyvin tulee itselleni tunika, sellainen vajaahihainen. Nykyään ei ole enää mitään tekoa noille normaaleille t-paidoille. Joutavat hyvin pois vaatekaapin täytteistä. Paitsi sitten tulee nuukuus vastaan ja mietin että miten niitä voisi tuunata että jospa kuitenkin pitäisin.

Välillä iskee kauhean shoppailuvimman tuolla nettikirjakauppojen sivuilla. Tämän kirjan tilasin Addlibriksestä viimeksi melkein pelkän kansikuvan perusteella. Eihän kirja ole kuin 40-sivuinen. Sisältää vain muutaman kirjoneulemyssyn mutta on siinä muutakin asiaa miten lankoja pidellään kirjoneuletta neulottaessa kun on useammasta kyse ja kuvat itsessään ovat pirteän värillisiä. Ainoa miinuspuoli jos sitä nyt voi miinukseksi sanoa on tuo englanninkieli.

Musta angorabaskeri

Piti vielä syksyn viime auringonsäteillä neuloa tämä angoramyssy. Tilattu eräälle mummelille joka oli edellisen samanmoisen hävittänyt jonnekin. Itselleni en osaisi mustaa baskeria tehdä kun se on vaan mielestäni talviseen valkoiseen naamaan liian tumma.

Lankahamstereista olin ostanut 2x25g:n kerää tätä angoralankaa ja edellisestä myssystä oli jäänyt muutama gramma. Vaikka tiesin että tuo yhteismäärä riittää myssyyn, niin jouduin vekslailemaan eli purkamaankin yhden kerran kun meinasi lanka loppua kesken. No loppupeleissä sitä jäi taas 6g kun myssyn paino on 53g. Neulottu kaksinkertaisella langalla 4½:n puikoilla. Taas lähti väriä neuloessa käsiin joten uitin valmiin myssyn etikkavedessä. Muistan saman edellistä myssyä neuloessa että sormet olivat mustat.

Loppukevennyksenä perunoita joita elokuussa kaivelin omasta maasta. Tuo ehjä sydän jäi silloin jo haaviin ja tämän särkyneen söin viikolla.

Punaista ja mustaa kukonaskelta

Kyllä siitä joskus on hyötyä tuosta että on monta erilaista aloitusta. Kinnasta, sukkaa, huivia... Mitäs sitten tehtäisiin kun ei vaan kulje. Vaihtamalla työn niin on hetkeksi mielenkiinto taattu. Vaikka löytyyhän niitä jo ammoin aloitettuja sukkia jotka eivät tahdo vaan valmistua. Eikä kyse ole siitä että olisi vaan yksi sukka valmiina ja pitäisi sille pari saada. Melkeinpä  neulon niin että teen ensi varren valmiiksi ja sitten aloitan toisen että kulkevat yhtämatkaa.

Nämä sukat joutuivat vähäksi aikaa huilipussiin kun on tuo Nallelankakin mulle vähän liian paksua. Tuntui ihan että tulivat ranteetkin kipeäksi näitä sukkia neuloessa. Lankahan on jo aika hyvin marinoitunut kun on näitä isoja keriä. Tämä sukkapari painaa 82g ja aloitin neulomisen 3:n puikoilla. Kantapään jälkeen kiilakavennusten alkaessa vaihdoin 3½:n puikkoihin kun tahtoo siinä kantapään kohdilla olla sellainen vika että kinnaa jalkaanlaittaessa. Vaikka äkkiä se vika menee ohi kun käytössä alkaa venymään. Itse henkilökohtaisesti en tykkää semmoisista sukista mitkä pyörii jaloissa heti uutena. Sitten ne vasta pyöriikin kun on vähän aikaa käyttänyt.

Mallikuviohan on tuttu eli kukonaskel. Tykkään siitä kun on helppo malli ja kuitenkin näyttävä. Tuo punainen lanka näyttää kerällä ja kantapäässäkin ihan pinkiltä mutta on oikeasti joulunpunaista.

Language of roses-huivi

Huh mikä urakka oli tämän huivin valmiiksi saattaminen. Olin englanninkielisen ohjeen tulostanut jo toista vuotta takaperin tuolta Ravelryn puolelta. Aika-ajoin ihastelin kuvaa ja katselin ohjetta mutta vaikealta näytti. Onneksi sitten eräs ystävällinen, saman huivin neulonut nainen suomensi mulle sen pääpiirteissään että pääsin alkuun.

En laittanut muistiin mutta joskus kesällä tämän aloitin. Tuohon sisemmän kukkakuvion alkuun tyssäsi ja laitoin huivin huilaamaan. Kun oli pari kuukautta ollut syrjässä, niin otin uudelleen työn alle ja niin se siitä kulki ihan hienosti loppuun asti.

Mallihan on Aino Haikalan suunnittelema Language of roses. Ohjeessa oli käytetty teeteen Elegant-lankaa jota minullakin oli kotona. Aloitin yhdellä 50g:n vyyhdillä ja pääsin tuohon ekan kukkakuvion alkuun kun loppui. Muistin että onhan minulla samaa lankaa lisääkin, yhdessä pitsipuserotekeleessä. Väri ihan sama mutta eri erää. Siitä eri eräisestä meni 30g ja eipä huomaa vaihtokohtaa.

Kevyt huivi tuli kun ei mennyt lankaa kuin 80g ja neuloin 3,5:n pyöröpuikolla. En tiedä miten tuo olisi pitänyt pingotella kun reunaruusut olivat pyöreitä. Laitoin nuppineuloilla alustaan kun olin ensin kastellut koko huivin märäksi. Pyyheliinojen välissä sitten kuivattelin yhden yön ajan. Kokoa tuli huimasti lisää, 75x135cm, siihen neulontamyttyrään verraten.

Väri on oikeasti semmoinen vadelmanpunainen kun kuvissa näyttää enemmän pinkiltä. En osaa tuolla kuvien muokkauksessa säädellä oikein mutta punainen mikä punainen. Tämä ikkunaa vasten otettu kuva on lähinnä oikeaa sävyä.

Lisää testineulottuja

Nyt näitä alkuvuoden 2015 hys`hys-neuleita parikin kappaletta. Innostuin niin ekasta testineuleestani eli niistä harmaapohjaisista kintaista että kyselin Puikkomaisterilta että vieläkö löytyy jotain testattavaa ja löytyihän niitä.

Ensin kintaiden jälkeen tulivat nämä pitsisukat joista ei ole muita kuvia kuin nämä pari kappaletta. Koko sukkien kuva on Puikkomaisterin sukkakirjasta. Lankana oli Tiinan lähettämä kivan kierteinen 100% Perlata-merinovillalanka. En laittanut muistiin että paljonko lankaa meni mutta muistelisin että oli 3x50g eli kun kaikki kerät oli neulottu niin sukat olivat yli polven. Kun tykkään pitsin neulomisesta, niin kävi minulle kuin "nappi otsaan".

Sitäpaitsi tuo mallikuvio oli minulle jo entuudestaan tuttu kun olin neulonut tämän puseron samalla kuviolla pari vuotta sitten.

Samanaikaisesti pitsisukkien kanssa neuloutuivat tällaiset kuvan mukaiset Sääksmäki-sukat. Kuvat on siis lainattu ohjeesta kun en ollut ottanut omia kuvia ollenkaan. Ohjehan on ollut TAITO-lehdessä jonakin vuonna mutta testineuloin varoiksi nekin. Eipä ollutkaan mikään helpoimmasta päästä oleva ohje. Alku varpaista lähtöön ja sukan pohja ja pääliosa erillään. Kirjoneuleinen pääliosa neulottiin nilkkaan asti ensin avoimena ja sitten pohja samanaikaisesti tuon valkoisen raidan kanssa yhdistäen pohjan ja pääliosan. Kantapääkin tuotti tuskaa kun ei ollut sama tuttu vahvistettu. Sitten taas meni kun vartta pääsi neulomaan ympyränä.

Vielä lopussa oli yksi vaikea kun en koskaan ollut muuta kuin kuullut jostain sanan i-cord. Nyöri sukkiin tehtiin siis i-cordina. Kahdella puikolla neulotaan kahta silmukkaa ympyränä. Hauska juttu eikä ollenkaan vaikea.

Koska sukat olivat Puikkomaisterin hoteissa tuohon hänen kirjansa ilmestymiseen asti niin annoin hänelle luvan laittaa molemmat sukkaparit hyväntekeväisyyteen.

Blogini tarina

Sain tämän haasteen Silmukkasatuja-blogista jo elokuun lopulla ja lupasin vastata kun aihe ei ollut liian vaikea. Vaikka laiskuus kun iskee päälle niin helpostakin saa vaikean.

Oikaisen muutamat mutkat suoriksi ja kerron vain oleellisen enkä jatka eteenpäin.

...ja Tarina alkaa...
Olin innostunut lukemaan muiden käsityöbloggaajien blogeja jo pari vuotta ennenkuin joulukuussa 2007 vähän ennen joulua perustin oman. Mikrotukeni, silloin 12v eli nuorempi poikamme minut siihen oikeastaan yllytti. Hän vaan sanoi että nyt perustat äiti sinäkin oman blogin kun niin ahkerasti noita muita seurailet. Minä kauhusta kankeana että enhän minä osaa mitään blogia kirjoittaa ja mitä sinne edes kirjoittelen. Saatika sitten kuvien laitto. En osaa, ei siitä mitään tule. Poika vaan sinnikkäästi että nyt keksit blogin nimen ja laitetaan alkuun. En tosiaan olisi itse kyllä osannut mutta tingin sitten pojalta lupauksen että auttaa mua aina kun hihkasen. Alusta lähtien olen "tituleerannut" poikaa mikrotuekseni.

Tämä äkkiä valmistunut kaulaliina kummitytölleni ei ollut tyypillistä osaamistani.

Alun 5,5 vuotta kirjoittelin Vuodatuksen puolella mutta kesällä 2012 siirryin bloggerin puolelle kun Vuodatus meni ja keikkasi nurin vieden mukanaan kuvia ja tekstejä. Osan kuvista palauttelin heti kun oli mahdollisuus mutta puuttuu paljon semmoisia joita ei ole missään.

Huomaan että pinnasta löytyy sekä venäläistä että länsimaalaista neulepintaa. 

En sentään niin pätevä ole kuin eräät jotka jo 5-vuotiaina neuloivat villasukkia tai kintaita. Itse muistan että kansakoulussa kolmannella luokalla neulottiin pölyrätti jota en ole koskaan raaskinut pölyjen pyyhintään käyttää. Olin 12v ja tuhkarokossa kun piti jotain ajankuluksi kotona tehdä niin aloitin neulomaan villapuseroa kahdella värillä, punaisella ja vihreällä kirjoneuletta. Tein myssynkin samalla kuviolla ja se on vielä tallessa, vaikkakaan ei käytössä. Siitä näen millaista neuletta se villapuserokin oli.

Tässä kirjoneuletta joka oli villapuserossa myös. Sen puseron olen jo aikaa sitten purkanut.

Alussa kun innostusta riitti niin bloggasin joka toinen päiväkin. Nykyään ei tahdo riittää juttua ihan joka viikkokaan. Olen tosin yrittänyt vaikka tikusta asiaa tehdä ettei tulisi kahden viikon taukoja. Aina kun ei valmistu viikossakaan sukkapari. Mitä kauemmin on kirjottamatta, sen vaikeampi on taas aloittaa. Alussa tosin kirjoittelin muustakin kuin tekemistäni käsitöistä. Muuten blogini sisältö ei ole muuttunut mielestäni mihinkään suuntaan. Itselleni lähinnä toimii kuin päiväkirjana niiltä osin että pystyn tarkistamaan mitä tein ja milloin.

Viimeinen kuva Vuodatuksen puolelta on pitsineuleinen päivänvarjo nuoremmalle tytölleni. Samalla kuvalla aloitin sitten bloggerin puolella. Blogin nimi on pysynyt samana. En katsonut aiheelliseksi muuttaa nimeä kun sitten olisivat viimeisetkin lukijat kaikonneet.

Tämä Africankukista virkattu päiväpeitto on yksi sellainen saavutus jonka en uskonut valmistuvan ollenkaan. Vaikka sellaisen kukkasen virkkaa aika nopeasti niin niiden yhdistäminen sitten viekin aikaa paljon enemmän. Meni muiden käsitöiden ohessa 3v ennenkuin tuli valmiiksi. Sekin vielä etten oikeastaan tykkää virkkaamisesta mutta tuo malli niin koukutti.

Kirjoneuletta ei myöskään voita melkein mikään.

Tämän vuoden puolelta taitaa tulla ennätystulos sukkien osalta. Niitä vaan on niin kiva neuloa kun valmistuvat kuitenkin aika pienessä ajassa. Pitsihuivin neulomista ei tosin voita mikään.

Olen huomannut saman monessa seuraamassani blogissa kuin itsellänikin että bloggausvälit ovat harvenneet ja onpa joku entinen tuttu bloggari lopettanut kokonaan. Itselleni olen vihainen kun ei aina tule käytyä kommentoimassa vastavuoroisesti. Syytän siitä tuota fb:n puolta ja siellä kaikkia ihania neulejuttuja joiden seuraamiseen kuluu nyt se aika mikä ennen meni lukiessa blogeja. Olen tosi hidas neuloja ja oikein mestaripurkaja. Tuolla jossain kätköissä on useampikin keskeneräinen neule jotka odottavat purkamista ja uudelleentulemista joksikin.

Täydellinen väliaikakausimyssy

Myssyn sain valmiiksi vaikka kyllä pisti hanttiin useassa kohtaa. Eikä voi sanoa että mallikuvio olisi ollut vaikea mutta silti piti purkaa niin monesti että alkoi jo inhottaa. Oikein kun vauhdilla antoi mennä niin muutaman kerroksen jälkeen silmukat ei täsmänneet kuvion kanssa. Itseni tuntien en voi vaan lisätä edes yhtä silmukkaa joka puuttuu vaan se on purettava niin kauas taaksepäin että hävinnyt silmukka tulee vastaan.

Tämän mallin oli itselleni tulostanut jo heti silloin kun ohjeen kirjoittaja sen julkaisi eli noin puolitoista vuotta sitten. Tykkään niin tuollaisista kiemuroista vaikka se kierrettyjen silmukoiden neulominen hidasta onkin.

Lankana sama ihana Zeldan värjäämä lanka kuin yhdessä edellisessä myssyssä, (40g) jonka lahjoitin sitten Tyksin sytomyssykeräykseen kun oli omaan päähän liian tiukka. Tämä lanka on tosi riittoisaa kun jo toisen myssyn, (40g) neuloin samasta 100g:n vyyhdistä ja vielä on jäljellä 25g. Siis lankahan on 50% baby alpaca/25% silkki/25% pellava, juuri sopivaa lankaa semmoiseen väliaikakausimyssyyn. Resori neulottu 2½:n sukkapuikoilla ja ja muuten 3:n 40cm:n pyöröllä. Päättely tottakai sitten taas sukkapuikoilla.

Eilen kuin sain myssyn valmiiksi, niin heti laitoin päähän kun pyörällä olin liikenteessä. Harvoin joku onnistuu niinkuin tämä myssy. Tuntui heti omalta ja sopivalta päähän.

Punamustat Irish Dreamit

Tämä väritys sopii mulle paremmin kuin ne sinisävyiset. Musta lanka taas Novitan ticoticoa ja punainen Louhittaren Luolan Väinämöinen nimellä Joulu. Sukkiin meni lankaa yhteensä 91g ja siitä punaista 45g, eli aika tasan molempia värejä. Neulottu 2½:n ja 3:n puikoilla. Kun se "looppaaminen" ei edelleenkään ole mun heiniäni, niin neuloin kaksilla samankokoisilla puikoilla molempia vuorotellen.

Nyt yritin ekaa kertaa tosissani pitää lankoja niin että olivat aina samoin päin tuossa sormella. Ei sitä hyppimistä niin paljon erota tuossa pääliosassa kuin pohjassa joka on raidallinen. Siis pohjan yritin neuloa niin että punainen tuli vallitsevaksi. Nurjalla puolella huomaa että välillä on hypänneet langat toisinpäin.

Kärjet tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa neuvottiin. Olen mieltynyt siihen silmukointitapaan ja lopussa oli 13+13s jotka silmukoin yhteen. Eipä sitä kärkeä tarvitse niin suipoksi kaventaakaan.

 Aamulla kun näitä kuvia otin, niin kisu änkesi aina itsensä kameran linssiin.

Tässä se nyt nähdään kun se mikrotuki on pois kotoa, niin tekstin kokokin vaihtelee miten sattuu. Enkä sitten millään saa tuota edellistä kirjoitusta samankokoisella tekstillä kuin ennenkin. Täytyy vissiin alkaa itsekseen opiskelemaan näitä koneen saloja.