Välipäivien välikintaat

Kävi yksi keskenoleva puserontekele tökkimään, niin ajattelin neuloa helpot kintaat vielä tässä ennen vuodenvaihdetta. Joskus on ihan kiva vaan neuloa eikä ajatella mitään. Näissä kintaissa ei paljon tarvinnut miettiä. Ihan perusmallilla mentiin. Intialaisen peukalokiilan tein jälleen. Se on helppo ja istuu käteen hyvin.

Kärkikavennuksen tein minulle uudella tyylillä. Näissä kuvissa ei se erotu edukseen mutta eipähän erotu valmiissa neuleessakaan turhan voimakkaasti. Tarkoitan vain sitä että minulla tahtoo tulla semmoinen harvempi kohta siinä kavennussilmukkarivin vieressä vaikka miten yrittäisin kiristää lankaa. Tässä kavennustyylissä ei tullut, kun kaksi yhteen siirtyy joka kavennuskerros sijaansa jompaan kumpaan suuntaan. Jotenkin minulla olisi muistikuva että KARDEMUMMAN TALOSSA olisin tällaista kavennustyyliä nähnyt. Yritin etsiä sieltä mutta en löytänyt. Voi se olla jostain muustakin blogista mieleen jäänyt.

Susulta olen tätä lankaa ostanut, koska siinä on suurin osa angoraa, joka taas on lempilankani numero ykkönen. Kuvaisin tätä langan väriä nimellä kura, kun se on semmoista ruskean ja harmaan välimaastoa. Se tuli ensimmäisenä mieleeni kun mietin otsikkoa tälle kirjoitukselle. Toisten kintaiden alle meinaan nämä piilottaa, siksi ei värillä olekaan nyt väliä. Paksuudeltaan tämä kura-lanka on 83m/25g kun aiemmin käyttämäni ovat olleet 120m/25g. Luulisi että nyt vähän kauemmin kestävät ehjinä kun koostumus on 70%angora, 10%villa ja 20%nylon. Niissä ohuemmissa ja vanhemmissa angoralangoissa ei ollut nylonia ollenkaan.

(Minulla on edelleen neuroosi ruskeaa väriä kohtaan. Enpähän tiedä muuta syytä kuin pienenä tyttönä kummitädiltäni saamani lehmänp..kanruskea tikkitakkikangas, josta äitini ompeli minulle koulutakin.)

Langankulutus oli 40g ja neuloin 3:n puikoilla. Jäi siis 10g kahdesta kerästä tähteeksi. Minulla on vielä yksi koko kerä samaa väriä, mutta eipä siitä ja noista keränlopuista enää saa kuin lapsen kokoa olevat kintaat. Kerrankin sain neulottua jotain niin etten purkanut yhtään puikollista missään välissä. Täytyy vaan olla tarpeeksi yksinkertaista neulottavaa niin joskus onnistuu.

Nämä edelliset aluskintaat olivat taas parsinnan alla, siksipä tuli ajatus että miksen tekisi uusia kun kerran lankaa on. Sauvakävellessä ja pyörällä ajaessa minulla kintaat kuluvat.

Nyt alkaa olla tunnit vähissä tältä vuodelta. Kiitos kuluneesta vuodesta blogitutuille jotka ovat jaksaneet kommentoida.

Ratkiriemukasta vuodenvaihdetta ja Uutta Vuotta 2013!

Vielä vähän joulua

Kisut oli niin innoissaan koko aatonaattopäivän. Ihan kuin olisivat molemmat tienneet että jotain on odotettavissa. Tässä kuvassa molemmat ovat olohuoneen lattialla, matto puuttuu eikä kuusta ole vielä tuotu sisälle. Meillä eivät kissat ole koskaan, ei edes pentuina kiivenneet kuuseen. Alimmaisia koristepalloja on pitänyt vähän käpytellä ja joitain koristeita ovat tiputelleet mutta ei enempää vahinkoa ole tapahtunut.
Heti kun kuusi tuotiin sisälle, molemmat vuorotellen kävivät sen alla makoilemassa. Eivät sovi samaan aikaan olemaan. Tuo harmaa, joka on vanhempi, ei siedä ketään vierelleen. Pienempi kissa välillä yrittää mennä liian lähelle, niin vanha on heti suhisemassa.

Tämä kuva on otettu Tapaninpäivänä. Meidän Inka-kisu penkillä ja naapurin kollipoika Tirsu alamaisena siellä pöydän alla. Inka on paljon pienempi kuin Tirsu, mutta melkein vuoden vanhempi, joten kyllä kollipoika aisoissa pysyy.

Kun ei ole enää pieniä lapsia, ei tarvinnut pakettejakaan paketoida. Minä ostin itselleni tämän lehden joululahjaksi. Selasin lauantaina kauppareissulla ja hyväksi havaitsin. Siis monta semmoista ohjetta että melkein täytyy toteuttaa. Pitsineuleita, pieniä ja suuria sukkia, virkkausta ym. Lehdessä sivuja 48 ja tämä hyvä neulojan niskajumppaohje jota en ole nähnyt missään muualla. Hinta oli tuo 4,50€ ja koko rahalle sain vastinetta.

Sain jo joulukuun puolessavälissä tämän plakaatin Ryytimaan Minnalta. Nyt vaan vielä kiittelen mutta ei ole aikaa etsiä noita blogeja joille myöntäisin. Tokihan niitä löytyy mutta etsiminen vie liikaa neulomisajasta.

Ihan kiva huomata että lukijoita sentään käy minullakin täällä uudella puolella. Käyn välillä kurkkimassa vuodatuksen puolella vanhan blogini selailijamäärää, joka on kyllä huomattavasti suurempi kuin tämän nykyisen blogini.

Joulunaikaa

Tällä kynttiläkuvalla toivottelen kaikille blogini seuraajille oikein

Mukavaa ja Rauhallista Joulua!

Kynttiläalustalla on jo tunnearvoa kun se on melkein yhtä vanha kuin miun ja ukkoni romanssi. Silloin ekana yhdessäolojoulunamme sain tämän joululahjaksi. Vietin sen joulun vielä koti-kotona ja tietysti tuo lahja oli siellä mukana ja sinne jäikin kun äitini luuli silloin että vävykokelas toi hänelle lahjan. Vasta äitini kuoleman jälkeen toimme kynttiläalustan tänne omaan kotiimme. Emme sitä koskaan hänelle selvittäneet että lahja olikin minulle eikä hänelle.

Tuo edellinen juttu on melkein sanalleen kopio viimevuoden jouluntoivotuksestani. Koska sieltä vanhasta blogistani puuttuu vieläkin se joulukuva, otin äsken useamman kuvan tuosta kynttiläalustasta. Lisään sinne pimeässä otetun kuvan kun tuo kuva on otettu valossa.

Arvonta suoritettu

Vaikka kiirettä tuppaa näin joulunaluspäivinä olemaan, niin ehdin sentään arpomaan ne kaksi onnellista jotka voittivat 5-vuotisarvonnassani. Suoritin arvonnan niin että tulostin kaikki kyseiseen arvontaan osallistuneet ja kahdelle tuli kaksi arpaa, muille yksi.

Tulosteet suikaloin tuohon pataan ja käskin poikieni nostamaan kummankin yhden nimen. Voittajia ovat saga ja Marsa. Lupasin siinä arvontakirjoituksessa miettiä joulunpyhinä mitä laitan palkinnoksi. Käyn vähän tutkailemassa kyseisiä blogeja, jospa sieltä saisin jotain vinkkiä.

Nyt ei näinä päivinä paljon ehdi neuletta käsissään pitää mutta sitten joulunpyhinä sitäkin enemmän aion vaan olla ja neuloa. Kun on ruokaa valmiina, senkuin kantaa pöytään.

Tyttösen säärystimet

Juuri sopivasti valmistuivat nämä säärystimet jotka tyttöni saa mukaansa lähtiessään taas reissuun. Viimeviikon lopulla tuli Norjasta ja eipä montaa päivää ehtinyt olla kotosalla kun aloittaa matkan Portugaliin vaihtoon. No ensin hän lupasi viettää joulun Ranskassa ja jatkaa sieltä Espanjan kautta määränpäähänsä. Puolen vuoden vaihto alkaa tammikuun alussa, joten eipä häntä kotikulmilla nähdä ennenkuin kesällä.

Äkkiä kun piti saada kuvat otettua niin eikös se kerroksen vaihtumiskohta tullut juuri tuohon säären etuosaan näkyviin. Täytyy se välillä näyttää sitä ei niin parasta puoltakin. Muutenkin on  rutussa kuin Mallan sukat makkaralla. Tarkoituksella noin eri pituisina, että voi pitää pitkänä tai lyhyenä. Mallikuvion otin GARNSTUDION sivuilta, ohje nro 110-42. Polven yli sukkiinhan tämä ohje on mutta kävi se säärystimiinkin. Muutenkin vähän muokkasin ohjetta jättäen kaiken pienen tilpehöörin pois ja käytin vaan pienen ja suuren tähtikuvion.

Molemmat langat ovat kirpparilta ostettuja, luultavasti 100% villa kummatkin. Valkoinen oli himpun verran ohuempaa kuin punainen ja jotenkin kovaa ja kierteistä. Muistutti aika paljon omia kehruuksiani kun oikein ohutta yritin kehrätä,(joskus muutama vuosi takaperin). Kun en ehtinyt niitä kastelemaan huuhteluainevedessä, niin otin taas käyttööni Tampereen messuilta eräänä vuonna ostamani pienen raudan. Sillä kun höyryttelin oikein perusteellisesti, että olivat sormetkin palaa, niin johan tulos parani. Tulivat heti paljon pehmeämmiksi.

Lankaa meni yhteensä noin 150g ja neuloin 3:n ja 3½:n puikoilla.

Nyt varmaan tarvis jo hieman ajatella joulua, vaikka eipä sitä niin hirveesti tarvitse laitella kun ei ole koko porukka koossa. Kun on tottunut laittamaan suuret määrät ruokaa perheelle niin nyt täytyisi opetella pienempiin määriin. Itsekin täytyisi muistaa syödä vaan vähemmän kun ei se kulutus ole samaa luokkaa kuin nuorempana.

Vielä ehtii osallistumaan arvontaan parin päivän ajan.

No onkos tullut kesä...

...nyt talven keskellen. Näinhän se vanha kaunis joululaulu alkaa. Sopiihan se tuohon juuri valmistuneeseen pyörän satulan suojaankin. Josta jo muutaman sanan mainitsin tuolla jossain alemmassa kirjoituksessa.

  Olen tulostanut ohjeen jostain ulkomaiselta sivulta. Siinä ohjeessa oli virkattu kaksi kerrosta noita reunapylväitä. Minähän olen virkannut tuolla ulkolaisella ohjeella jo yli 300 palaa ohuista villalangoista ja yhdistänytkin peitoksi. Se ei tosin vieläkään ole valmis vaikka aikaa on mennyt jo yli 2 vuotta. Vuodatuksen puolella olen sitä keskeneräisenä esitellyt. Ei siihen enää kovin montaa tarvis virkata mutta jonkunlaisen inspiraation se vaatisi.

Keväällä esittelin oman pyöräni satulansuojusta joka on muuten melkein samanlainen kuin tämäkin. Se oli harjoittelukappale ja tämä tässä esitelty meni joululahjaksi eräälle tutulleni. Nämä palasetkin olin virkannut keväällä jo valmiiksi, joten nyt ei ollut muuta kuin ompelu yhteen ja reunan virkkaus ja kuminauhan laitto.

Kyllähän noita paloja virkkaa mielellään mutta tuo yhdistäminen ja reunojen virkkaus ei sitten niin mukavaa enää olekaan. Liian yksitoikkoista virkata vaan yhtä suoraa pylväitä ja vielä noin tummalla langalla. Tosin äkkiähän tällaisen pienen työ valmistaa, toista se onkin peiton palojen yhdistäminen. Minulla sekin tökkii, joillakin näkyy valmistuvan useampikin peitto pienemmässä ajassa.

No puolustuksekseni voin sanoa että minulla on molemmat langat, sekä villa- että puuvilla sieltä ohuimmasta päästä. Peitonpaloja virkkasin kakkosen koukulla ja näitä puuvillaisia 1½ koukulla.

Nyt täytyy vielä kertoa että tähän satulansuojaan sain vinkin PaulaKristiinan blogista juuri keväällä ja silloin heti piti hakea puuvillalankoja ja aloittaa oma tekele.

Tuo keltainen yksinäinen pala on tuossa vaan ihan piristykseksi. Minähän en vaatteissani suosi yhtään keltaista, sitä ei ole edes värianalyysissäni.

Muistakaahan arvontani joka jatkuu vielä viikon verran.

Ristiin rastiin-kintaat

Valmista tuli mutta aikaakin meni. Tämä kinnaspari vielä ehti Tumpputupaan mutta siihen se sitten jääkin, kolmeen pariin.

 Etsin oikein tarkoituksella minulle vaikeaa  mallikuviota ja sellaista mitä en ole vielä neulonut ennestään. Löytyihän se COOKIE A:n kirjasta sukkia rakkaudella.  Etsiskelin sieltä kuvioita jotka sopivat ohueen lankaan. Löytyihän se sivulta 75, Twisted Flower. Kuvio on vaan osa sukkaan käytettävästä mallista. Olen ihaillut niin monessa blogissa (esim. Hepsi ja Pitsisukka mainitakseni) sukkia ja kintaita joissa niin selvästi erottuu yhdenkin silmukkarivin kulku. Siinä on varmaan se jujuna että silmukka neulotaan aina kiertäen.

Sitähän tein nyt näissä oikein urakalla. Tuossa varressa jo meinasi tulla ikävystyminen vaikka ei tuon pidemmät olleetkaan. Se on moninverroin hitaampaa neuloa kuin tavallinen 1o, 1n resori. Ainakin minusta, en muista tiedä.

Vähän tulivat liian sopivat käsiini vaikka en suurikätinen olekaan. En arvannut enempää luoda silmukoita vaikka tuo kuvio kyllä näytti siltä että se kaventaa kinnasta kun risteillään niin moneen suuntaan. Eihän näillä kovilla pakkasilla tarkene mutta ajattelinkin toisten kintaiden sisään. Vaikka sitten ei kukaan näe tuota hienoa kuviota tuossa kädenselässä.

Tuo intialainen peukalokiila on sitten helppo tehdä ja istuu hyvin käteen. Lanka on sitä samaa reumalankaa josta tein yhdet pitsisukat syksyllä. Lankaa meni kinnaspariin 31g ja neuloin 2:n puikoilla. Nämä kintaat vaativat kädet sisäänsä kuvaukseen, muuten näyttävät niin pitkiltä ja kaidoilta ryppykasoilta. (Minä kun en kintaita ja sukkia jaksa höyrytellä.)

Väri on hiukan liian haalea vaaleanvihreä, en jaksanut pelata kuvankäsittelyn kanssa. 

Muistakaahan 5-vuotisarvontani!

5-vuotisarvonta

Kohtapuoliin tulee täyteen 5 vuotta bloggaamista. Sen alkupuolen 4,5 vuotta tuolla vuodatuksen puolella ja nyt tämän syksyn täällä bloggerissa. Vaihto tapahtui niin monen muun tapaan vuodatuksen kesäisen kaatumisen seurauksena.

Silloin aikanaan minut sai aloittamaan bloggaamisen nuorempi poikani eli mikrotukeni. Hän oli seurannut kuinka ahkerasti lueskelin muiden kirjoituksia ja päätti että äidin täytyy kanssa blogi perustaa ja ihan siltä istumalta. Vaikka minä yritin hanttiin laittaa etten osaa mitään kirjottaa ja varsinkin ne kaikki muut asiat siinä sivussa ei onnistu, niinkuin kuvien laitto ja muu säätö.

No tässä nyt ollaan ja tämä opettelu täällä bloggerin puolella jatkuu. Vieläkin olen vaan niin arka koittamaan mitään kun pelkään että kaikki häviää. Oikein välillä tuppaa naurattamaan kun mikään ei onnistu. Vanha pää ja hitaat sormet, niin siinä sitä ollaan ongelmien kanssa.

Niin sitähän mun piti että ajattelin arvonnan laittaa pystyyn. Lopetus vaikka siinä vuosipäivän paikkeilla tai sanotaan vaikka 20.12.2012 olisi viimeinen ilmoittautumispäivä. Joulunpyhinä sitten mietin mitä laitan kahdelle voittaneelle pakettiin.

Säännöt ovat vähän muista poikkeavat eli yhden arvan saa kommentoimalla tähän kirjoitukseen ja toisen kun linkität oheisella kuvalla blogissasi. Mainitse kommentissasi kummalla vaihtoehdolla osallistut.

Paljon keskeneräisiä neuleita

Minua taas onnetar potki lokakuussa kun osallistuin arvontaan KahviKaneliVirkkaa-blogissa. Näin ison kasan lankaa sain ja monta kerää onkin sellaisia että en ole ennen tehnyt tuttavuutta. Niin ja lisänä vielä kiekko Tildanauhaa ja virkattu patalappu.

 Mikä siinä onkin että aina tekisi mieli aloittaa uutta rojektia vaikka entisetkin on kesken. Tuo sukanvarrelta näyttävä alku on säärystintä jonka vanhempi tyttöni tilasi jo tuossa kesän lopulla. Tenkkapoo meinasi tulla kun ei suuresta määrästä puikkoja löytynyt oikean kokoisia. Niitä harmaita metallipuikkoja kyllä löytyy mutta raskaina ja liukkaina luisuvat pois. Pyöröpuikkokin löytyi sopivan numeroisena mutta ei onnistu silläkään. Yritän nyt pärjätä noilla lyhyillä puikoilla kun seuraavaksi pitää jo silmukoita vähentää pohkeen alapuolelta. Siitä nuo puupuikot on hyviä kun pysyvät paikoillaan.

Valkoinen lanka näyttää kovin keltaiselta

Jätin säärystimenalun hautumaan ja ajattelin että vielä yhdet kintaat pitää ehtiä Tumpputupaan neulomaan. Etsin sitten vähän vaikeamman mallin ettei vallan tylsistytä. Ohutta lankaa ja kakkosen puikot takaavat sen että ei vaan liian äkkiä valmistu.

Eräs tuttuni kysyi vielä että ehtisinkö tehdä hänen aikuiselle tytölleen joululahjaksi pyörään satulanpäällisen Africankukkasista. Lupasin kun on niitä kukkia valmiina. Eipähän sekään tunnu äkkiä valmistuvan vaikka ei muuta puutu kuin muutaman kiinteän kerroksen virkkaaminen niiden kukkien ympäri ja kuminauhan laitto reunaan.

Hyvää ensimmäistä adventtia lukijoilleni ja muillekin pistäytyjille.

Revontulet loimuaa

Tässä toinen pari kintaita tämän syksyn Tumpputupaan. Näitä olikin taas helppo neuloa kun mallikuvio itsessään oli helppo. Olen PURO-lankoja aina silloin tällöin ostellut ihan vaan siksi kun värisävyt ovat niin kauniita. Se on sitä ikuista hamstrausta, missä melkein joka langalle on visio siitä mitä mistäkin olisi kiva neuloa. Joskus vaan ei millään ehdi kun pukkaa jo uutta mieleen.

Vaikka saman värierän kerät näyttävätkin päällisin puolin samanlaisilta, eihän ne sitä ole. Aloitin siis yhdestä kerästä ja pääsin tuohon kohtaan johon olen noita pisteitä piirtänyt. Siihen katkesi lanka ja seuraavaksi olisi tullut tuota kerän päällä olevaa oranssia. Jotenkin soti mun värimaailmaa vastaan jatkaa siitä vaan suoraan. Purin koko kerän ja tulin siihen tulokseen että otan sen oranssin pois ja jatkan jollakin violettiin paremmin vivahtavalla pätkällä. Toisessa kerässä ei ollut ihan samansävyisiä pätkiä ja jouduin sitä pätkimään vielä enemmän.

Neuloin taas vaihteeksi tuon intialaisen peukalokiilan. Se vaan tuntuu niin helpolta neuloa ja kinnas istuu hyvin käteen.

 Yleensä en ole noin tarkka sen suhteen mitä kerästä tulee, vaan annan mennä tuurilla ja hyvin on mennytkin noissa pätkävärjätyissä ohuissa sukkalangoissa.

Kahdesta kerästä jäi siten tähteeksi aika sekalainen pätkäkasa. Kintaille tuli painoa 65g ja neuloin nelosen puikoilla vaikka vyötteessä oli suositus 5-6. Ajattelin että tulee liian harvat jos noin suurilla neulon. Jos olisi ollut tarkoitus huovuttaa kintaat, niin sitten varmaan olisikin pitänyt neuloa suuremmilla puikoilla.

Mallikuvio oli mukava neuloa vaikka apupuikkoa tarvittiinkin tuossa palmikossa. Siitä onkin kauan aikaa kun olen viimeksi palmikkoa neulonut. Ettei vaan olisi niinkin kauan kuin 40 vuotta. Silloin neuloin useammankin palmikkovillatakin.

Mikrotuen uudet lapaset

Kirjoneuletta on kiva neuloa. Nyt joku ajatteli että hullu noin puhuu. Kai se jonkunmoista hulluutta onkin selvitellä sykkyrään meneviä lankoja. Siitäkin joskus jopa nauttii.

Minäkin ilmoitin itseni tämänvuoden Lapaskuuhun. Lokakuun lopulla ja vielä tämän alkaneen marraskuun alussakin etsiskelin ilmoittautumiskanavaa tähän kyseiseen kampanjaan ja ajattelin sitten että ei sitä varmaan olekaan. Vielä alkuviikostakin tarkistin ja silloin oli jo emäntä löytynyt.

 Tässä nämä miun ekat kintaat tältä syksyltä. Mikrotukeni kyseli että olisiko mustaa ja violettia lankaa varastossa. Löytyihän niitä molempia. Sitten vaan mallin hakuun. Minä ehdottelin vaikka mitä mutta ei meinannut löytyä. Sitten joltain ulkomaalaiselta sivulta löytyi kintaiden malleja enemmänkin. Olivat niin monivärisiä etteivät sellaisenaan kelvanneet pojalle. Sanoin sitten että muokkaa mieleiseksesi kahdelle värille.

Vaikka näissä käytetyt langat ovat molemmat aika ohkaisia, meinasi jo alkumetreillä tulla liian suuret lapaset. Onhan niissä väljyyttä mutta mahtuu sitten alle toiset kun ja jos tulee kylmempiä kelejä. Molemmat langat ovat kirpputorilta ostettuja, eri aikaan tosin. Musta on vanhempaa, siinä ei mitään vyötettä. Violetin osti viime keväänä ja siinä lapussa luki sentään, että käsinvärjättyä 100% villaa. Koitin tehdä polttokoettakin, ei helpolla lähtenyt palamaan. Siitä päätellen ovat villaa molemmat.

Neuloin kolmosen puikoilla ja painoa parille tuli vain 71g.

Lomaviikon tapahtumia

Siinäpä se viikko mennä hujahti aika nopeasti. Olihan minulla kaksikin käsityötä mukana siellä tuetulla lomalla kylpylässä. Kirjokintaiden neulominen ja huivineule. Kumpikaan ei edennyt oikeastaan alkua pidemmälle. Eipä oikein ollut aikaakaan käsitöiden tekemiseen kun oli muuta aktiviteettia niin paljon.

Monenlaista liikuntaa oli tarjolla ja vallan uusiakin sellaisia liikuntamuotoja, etten ollut ennen kuullutkaan. En voi tuon kipeän selkäni kanssa mitään rajuja liikkeitä enkä kovaa pomppimista vaativia liikkeitä tehdä. Semmoisia kuin Tai chi ja Asahi, jotka molemmat ovat enempi hidasta liikettä ja venyttelyä. Niitä voisi kotonakin tehdä jonkun kiinalaisen musiikin tahdissa ihan itsekseen.

Yhtenä aamuna katseltiin aamupalalla kun jotkut hurjapäät menivät mereen kastautumaan tai oikein uivatkin muutaman vedon. Minä olen arka kastautumaan kesälläkin vaikka olisi lämmintäkin vettä. Joku se vaan napsahti minunkin päässäni kun olin siellä uima-altaalla, niin tuli äkkiä semmonen ajatus että jospa minäkin uskaltaisin sinne mereen. Jalat alkoivat viedä, joten sitten mentiin. Irroitin jopa käteni laiturista ja vedin kanssa muutaman vedon siellä hyisessä vedessä. Mitä lie ollut 2-3 asteista. ei se oikeastaan niin pahalta tuntunut, mutta merestä noustessa sattui nilkkoihin ihan hirveesti. Mulla kun on niin ohuet nilkat, eikä vissiin rasvaa yhtään siinä nahan alla.

Niinkuin yksi kerta ei olisi riittänyt, kävin altaalla lämmittelemässä ja kävin vielä uudestaan meressä. Ihan vähän tuntui siltä että siihen voisi vaikka hurahtaa, siihen itsensä kiduttamiseen.

Viimeisenä päivänä eli perjantaina oli loppuraportin teko ja siinä yhtenä kysymyksenä, mikä oli parasta lomassa. Minä vastasin että ruoka ja lepo. No olihan siellä paljon muutakin hyvää mutta kotona ei saa niin monipuolista ruokaa, eikä tule edes tehtyä.

Nyt tuli kuvaton postaus mutta niin se välillä on.

Lanka- ja kirjaihanuudet

Selatessani noita seurannassani olevia blogeja, jossain hehkutettiin näistä ihanista kirjoista. Koska itse tykkään neuloa kirjoneuletta ja tehdä sukistakin kirjoneuleisia, niin heti piti tsekata että mitä tuommoiset kirjat maksaa ja saako jostain ilman postimaksua.

Sähköpostiini tulee adlibris.com-kirjakaupan postia ja sieltä nämä kirjat löysin. Vieläpä tosi edullisesti, sukkakirja 17,30€ ja Fair Isle 17,20€. Niissä on silmänruokaa enemmän kuin ehtii käsin toteuttaa.

Sitten tuo lankakerä tuossa kirjojen vieressä. Huivia siitä ajattelin kun on niin pehmoista ettei yhtään kutita herkkää kaulaakaan. Testasin sitä vyyhtinä eilen ennenkuin aloin keriä kerälle. Sehän on Donatella, Zeldan Dippiä ja sisältää 80% superwash merinoa, 10% nylonia ja 10 casmerea. Kun on noin ihana lanka niin huivimallikin pitäisi löytyä ihan viimeisen päälle. Tuolta Ravelryn ehtymättömistä varastoista pari mallia löytyi, mutta tuleeko huivia vai jotain muuta. Ei sitä ennen tiedä ennenkuin on pari kertaa kerän neulonut ja purkanut. Kolmannella kerralla voi jo onnistua.

Huomenna olenkin jo tähän aikaan Ruissalon kylpylässä nauttimassa tuetun loman mukanaantuomasta rentoutumisesta. Pääsimme samaan huoneeseen samanikäisen ystäväni kanssa. Olemme tunteneet toisemme kansakoulun viidennestä luokasta lähtien. Välillä harvemmin tavanneet, mutta aina tienneet missä toinen kulkee. Nyt kun molempien lapset on jo suuria, on meillä taas aikaa enemmän ystävyyden hoitamiseen.

Punaiset junasukat vauvalle

Kahdeksas pari Sukkasato 2012 ja sinne Perunalaariin. Vauvan junasukat jo jonkun aikaa marinoituneesta Novitan Bambino-langasta. Painoa parille tuli 25g ja neuloin 2½:n puikoilla.

Enempää ei ehdi, tässäkin tulin jo ylittäneeksi oman tavoitteeni. Mikä se sitten lienee ollutkaan. En ajatellut mitään lukumääriä kun aloittelin ensimmäistä paria. Vaan enpä paljon muuta ole sitten tehnyt käsitöissä kuin neulonut sukkia.

Sunnuntai-iltana sain valmiiksi ja päättelinkin jopa. Maanantaiaamuna katselin toisen sukan kärkeä että mikäs silmukka se siitä kärjestä alaspäin vaeltelee. Kun olin niin hyvin pujotellut sen loppulanganpätkän ettei varmaan purkautuisi, niin en sitten saanut kärkeä auki, en millään. Senverran sain langanpäätä purettua että sain sen yhden karanneen silmukan talteen sinne muiden joukkoon. Eipä saisi iltasella ja ainakaan unentokkuroissa mitään noin vaativaa tehdä kuin sukan päättely.

Onkohan tämä punainen sukkapari ainoani tuonne Onnensukat-keräykseen. Minäkin kun kesällä sain sähköpostiini viestiä hankkeesta. Luulin jo ettei minulta edes löydy mitään punaista lankaa vauvansukkiin. Vaikka itsekin tykkään punaisesta, on sitä väriä hyvin vähän varastoissani.

Tuo punainen on sitten vaikea väri kun se ei näytä yhtään oikealta tuossa ruudulla. Olen niin huono käyttämään noita kuvankäsittelyohjelmia, etten saa niilläkään mieleistäni sävyä sukkiin. Joulunpunainen on se oikea sävy.

Kukonaskelin syksyyn

Kirjoneule on saanut vallan ja taattua tasaista viikkovautia valmistuivat nämäkin sukat. Seitsemäs pari Perunalaarin täytteeksi.

Ihan itselle ajattelin kun laitoin tuon mustan kaveriksi pinkkiä. Musta lanka luonnonmustaa 100% villaa ja pinkki Novitan 7 Veljestä. Sukkapari painaa 115g ja täyttä tavaraa eli tiukkaa kuin mikä. Neuloin 3:n puikoilla ja alkuun loin 46s, kävi joku kämmi. Yleensä luon sentään jonkun tasaluvun että joka puikolle tulee sama määrä silmukoita. Ihmettelin vaan lisätessäni silmukoita ennen kuvioneuletta että miksi ei täsmää. No eipä mitä, 14s joka puikolla oli kun aloitin tuon kukonaskel-kuvion.

 

 Vaikka minä paljon olen kirjoneuletta neulonutkin elämäni varrella, niin millään en saa vaan päähäni taotuksi että silmukoita pitää olla jonkun verran enemmän kuin pelkällä yhdellä langalla sileää neuloessa.

 Kirjahan on tämä josta otin mallikuvion.

Synkät sukat

Kirjoneulebuumi jatkuu sukkien osalta, vaikka yksinkertaiset eli yhdellä langalla neulotut saisi nopeammin valmiiksi...tai saisi ja saisi. Minusta kun on kyse, niin aina siinä se viikko menee yhdessä parissa vaikka olisi ihan perussukasta kyse.

Nämä ovat siis kuudennet sukat minulta Perunalaariin. Tuossa varren alun jälkeen on pätkä tummemmalla sinisellä kun meinasin tehdä raidalliset eli olisin käyttänyt eri pituisia pätkiä saadakseni niitä vähenemään. Tätä vaaleampaa sinistä olikin niin paljon että vielä jäikin. Musta 100% luonnonmustaa ja siniset jotain vyötteettömiä lankajämiä. Tuo tummempi sininen taitaa olla jämälankaa ryijystä jonka tein itselleni 50-vuotislahjaksi. Sukkaparille tuli painoa 104g ja neuloin kolmosen puikoilla.

 

Muutama bloggaaja on neulonut sukkia kintaitten mallikuvioilla. Minä otin mallia AINO PRAAKLIN Kirikindaid SETUMAALT. Kun mallin ruutukuvio oli niin pieni ettei meinannut klasit päässä nähdä, niin poikani suurensi minulle ruudukon. Kysyi vaan että onko tarpeeksi iso. Yläreunasta jäi pari riviä puuttumaan, mutta saahan sen jatkettua kun aloittaa uudelleen rivin seuraamisen alempaa.

Sitten joku kirjoitti siitä että työn jäljessä näkyy, miten lankoja on sormensä päällä pitänyt. Luin samasta asiasta jo ehkä viime vuonna tai joskus eli nyt sen kyllä tiesin mutta en jaksa olla niin täydellinen asian suhteen. Siksi tämä nurjan puolen kuva sukista. Ainakin sen tuossa pohjassa huomaa että lankoja on pidelty miten sattuu mutta se ei minua haittaa.

Unikkopeltosukat

Tässä tulee viides parini sukkia Perunalaariin. Sain suht`koht nopsaan valmiiksi kun valitsin paksun langan.

Mallikuviohan on Neulovan Nartun Unikkopelto. Olen tätä samaa kuviota harjoitellut jo kahteenkin otteeseen, vaan ohuemmilla langoilla. Ensimmäinen otos on tuolla vuodatuksen puolella, pois purettu. Toista harjoittelin tuossa elokuussa, enkä siitä mitään kirjoitellutkaan.

Vihreä lanka on purkulankaa äitini pienestä tilkkupeitosta. Se on väriltään jotenkin meleerattua. Johtuu varmaan siitä että peitto oli haalistunut alkuperäisistä väreistään. Punainen on jotain saatua vyötteetöntä lankaa, vähän ohuempaakin kuin tuo vihreä. Vaikka neule näyttää tavalliselta kirjoneuleelta, sitä se ei ole. Vaatii vielä paljon harjoittelua että tulee jotensakin tasaista.

Painoa sukkaparille tuli 81g ja neuloin nelosen puikoilla. Silmukkamäärä oli niinkin pieni kuin 10s puikolla eli vain 40s koko sukassa. Tuo vihreä lanka on sen verran jumpuraa ettei voinut enempää laittaa. Aloittelin kyllä suuremmilla lukemilla ja ajattelin huovuttaa, mutta tulinkin toisiin aatoksiin. Kyllä nämä mulle välttää.

Sukat pojan jalkoihin

Nimeän nämä sukat "Pikkutähti"-sukiksi. Ohjeeksi tulostin Garnstudion sivuilta numeron 110-41. Siinä ohjeessa sukat ovat mallia yli polven mutta en minä jaksanut niin pitkiä tehdä. Näissä lyhyemmissäkin oli jo haastetta kerrakseen. Kysyin vanhemmalta pojaltani, että kelpaavatko ja kelpasivat.

Musta lanka on sitä samaa aitoa luonnonmustaa, (äitini lampaista) ja harmaa on Novitan Sukkislankaa, 40% villaa, 35% akryyliä ja 25% polyamidia. On edes toinen lanka sitten kestävämpää kulutuksen kannalta. Painoa sukkaparille tuli 140g ja ovat siten kirjoneuletta melkein kokonaan. Kantapään alapuoli neuloutui harmaaksi jonkun ajatuskatkon seurauksena. Neuloin 3½:n puikoilla ja loin alkuun 48s lisäten silmukoita alun vinoraitojen jälkeen niin että tähtikuviossa on 60s kaikenkaikkiaan. Tein vähän pitemmän varren kun on miehen sukista kyse.

Sukkien kärjet päättelin minulle uudella tavalla eli kolmen puikon päättelyllä. Olen joskus tallentanut ohjeen semmoisesta blogista kuin Stitsailuja: Kyökkipistoja - ei kiitos. Kuvion loputtua joka puikolla oli 5s eli kahdella puikolla siten 10 ja 10. Tulikin mukavan pehmeä kärki sukkiin. Aina sitä oppii jotain uutta tuosta sukan neulomisestakin.

Tämä olikin neljäs parini Sukkasato 2012-tempaukseen ja sinne Perunalaariin.

Ihana syklaami

Nyt näytän vaan tämän kauniin kukan jonka sain ystävältäni eilen. Hänkin tietää mistä väristä minä eniten tykkään. Syklaami on minulle vaan niin outo kukka että yritin aamulla katsella kukkakirjasta hoito-ohjeita. Saapa nähdä kauanko saan pidettyä tämän kaunokaisen hengissä. Vaikka meillä ei niin hirveän lämmintä sisällä olekaan, niin aurinkoisena päivänä olohuoneen lämpötila kohoaa helposti yli kukkasen sietorajan. Pohjoisen puolella makuuhuoneissa olisi viileämpää mutta ei niin valoisaa.

Sukkasato jää tälläviikolla minun osaltani vaille tulosta. Aloitin alkuviikosta kirjoneulesukat miesten koossa. Kahdella värillä, mustalla ja harmaalla ei oikein sovi mun värimaailmaan. Siksi ei oikein huvita neuloa. Sain minä aamulla jo ensimmäisen sukan valmiiksi ja toista varren verran.

Mukavaa viikonvaihdetta, säästä riippumatta kaikille jotka sattuvat poikkeamaan blogissani.

Myllyn Paras Vierasvara 2-buzzaus

Toimin Buzzadorina ja nyt sain buzzattavaksi Myllyn Paras Vierasvara 2-paketin.

Tälläkertaa tuotteet piti itse ostaa ja lähettää kuva kuitista Buzzador Oy:lle. Sitä vastaan saa 15 euron arvoisen lahjakortin Presentcard.fi-sivustolle.

Keskiviikkona pidin muutaman ystäväni kanssa iltapäiväkahvituokion. Olimme yhtä mieltä siitä että hyvänmakuisia tuotteita ja saa äkkiä pöytään jos vaan sattuu pakkasessa säilymään vierasvaroiksi.

Toiset Junasukat Perunalaariin

Junasukat ovat jälleen tipahtaneet puikoilta. Lankana niitä joku aika takaperin esittelemiäni itsevärjättyjä. Nämä on Novita Woolin vanhempaa merinovillaa, värjätty KoolAidilla. Neuloin kakkosen puikoilla. Painoa tuli sukkaparille vain 18g. Sain nämä valmiiksi jo torstaina mutta vasta nyt ehdin julkaisemaan.

Nyt on taas runsaudenpula siitä että mikä sukkamalli ja missä koossa seuraavaksi puikoille hyppää. Olen tänään jo useammankin aloituksen tehnyt mutta eipä mene yksiin puikot, langat ja mun mieli. Kirjoneulesukat kun ajattelin seuraavaksi neuloa.

Vanhemmmalta tytöltä Norjasta tuli illansuussa Skypessä pyyntö että jos jotkut kirjoneulesäärystimet tekisin. Täytyykin selata noita lankamuistiinpanoja, että löytyykö hänen mieleisiä lankoja. Mallikuvio siis myöskin hakusessa.

Vihreät pitsisukat

Tänään valmistuivat nämä järjestyksessään toiset sukat Perunalaariin. Viikko taas meni neuloessa. Ohutta lankaa ja puikot numero 2. Loin aloitukseen 56 silmukkaa mutta enemmänkin olisi saanut olla. Vaikka minulla on kapea ja pitkä jalka, niin vähän tulivat liian tiukat. Mallihan on mulle tuttu ja turvallinen Köynnöskuvio. Sitä vaan tykkää jostain mallista enemmän kuin toisista, niin sillä sitten mennään.

 Lankana oli jostain messuilta ostamaani reumalankaa, 50g=310m. Eikä mennyt koko kerääkään, vaan sukat painavat 34g. Tykkään itselleni tehdä noin lyhytvartisia. Tuo kokonainen kerähän on aloittamaton. Ostin aikoinaan 2 kerää varalle.

Tämä lanka on aika löyhäkierteistä. Meinasi tulla välillä puolia silmukoita.  Kärkipäättelyn tein minäkin ekaa kertaa sillä kolmen puikon päättelyllä, jonka ohjeen olen Stitsailuja-blogista joskus tallentanut. Varmaan tämä sama päättely on jossain muuallakin. Sukan kärki tuli ainakin pehmeämpi kuin omalla tyylilläni tehdessä.

Junasukat Perunalaariin

Viikko meni mutta valmista tuli. Luulin että kun valitsin pienet sukat, saisin äkkiä valmiiksi. Luulo ei ole näkyään tiedon väärti. No olenhan minä ollut viikolla useampana päivänä marjassakin ja iltasella muuta puuhaa.

Lanka näissä sukissa on samaa josta viime syksynä tein itselleni yösukat tässä samaisessa Sukkasato-tempauksessa. Lankahan on karitsanvillasta äitini aikoinaan kehräämää. Siitä oli neulottu lapsen villatakki, jonka minä purin pois ja viimesyksynä värjäsin. Ihanan pehmoista lankaa josta nyt neuloin nämä vauvan junasukat. Ovat kyllä aika isokokoisen vauvan. Lankaa meni 34g ja neuloin 2½:n puikoilla. Minähän kerään satoani Perunalaariin.

Eilen oli vanhimman lapsemme synttärit. Viimeviikolla oli juttua että leivotaanko täytekakku päivän kunniaksi. Poika meinasi että tehdään voileipäkakku vaihteeksi. Niinpä sitten valmistelin eilenillalla leivät täytteen kanssa tarjottimelle ja tänäaamuna koristelin. Tuo päällystyksen sulatejuusto ei ole paras vaihtoehto kun se valuu alas. Siinä ne menee koristuksetkin samaa liukumäkeä.

Ne on nämä harrastelijan leipomukset ja muut väsäämiset vähän "sinne päin". Maku lienee kuitenkin näin kotioloissa se tärkein kriteeri. Aina ne on syödyksi tulleet vähemmän kauniitkin kakut.

Marjaista asiaa

Kovin olen minäkin yrittänyt saada Perunalaariin täytettä mutta vaikka aloitin pienillä sukilla, ei meinaa valmistua.

Niin sitähän mun piti tulla kertomaan, että kuukausi takaperin kun aloittelin tätä blogia täällä bloggerin puolella, niin kirjoitin silloin että huonosti on mustikkaa metsässä. Nyt täytyy kumota koko moinen väite. Olin tänään taas puolukassa niillä samoilla paikoilla kuin mustikkaakin keräsin. Jos olisin tiennyt että nyt syyskuun alussa on niin mahdottomasti mustikoita ja vieläpä hyvälaatuisia, niin enpä olisi kerännyt heinäkuussa vielä ollenkaan.

Jos vielä jollakin on mustikat keräämättä, niin sinne vaan metsään. Luulen että makukin on parempi. Ainakin tänään tuntui siltä kun keräsin puolukoita ja söin siinä samassa niitä suuria maukkaita mustikoita. Eipä ole sade yhtään pehmentänyt marjoja.

Sunnuntaina ja eilen olimme keräämässä tyrninmarjat pois. Ne kun ei kauaa pensaassa pysy, valahtavat alas. Tuli noin 6,5kg eli vähän vähemmän kuin parina edellisena vuonna mutta riittää ne minulle. Muut perheenjäsenet eivät ole niin innostuneita koko marjoista kun ovat niin happamia. Laitan mustikan kanssa samaan puuroannokseen. Kompensoivat toisiaan kun mustikka on mieto ja tyrni hapan. Hunajaa käytän muuten puurossa makeutusaineena.