keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Unisukat pienijalkaiselle

Tämä japanilainen pitsikuvio ei jätä rauhaan, ei vaikka en opi kaikkia rivejä ulkoa. Vaikka olen monet sukat tällä kuviolla neulonut niin aina ne virheet tahtoo tulla samoissa paikoissa. Eihän siinä muu sitten auta kuin purkaa. Mallikuvio vaihtuu niin tiuhaan ettei ehdi neuloa kuin pari kerrosta väärin niin pidemmälle ei voi jatkaa. Melkein ne on nuo langankierrot kun on jääneet pois ja ne voi lisätä parin neulotun kerroksen jälkeenkin kun tietää mistä puuttuu.
Lanka vaan ohenee edelleenkin ja se tietää sitä että jälkeä tulee aina vaan vähemmän ja hitaammin. Nämä sukat on kokoa 37 joten en voinut niitä omissa jaloissa kuvata vaikka olisivat kyllä venyneet mun jalkateräänkin.
Tämä ihanuus on ostettu Susun The Lankakaupasta tässä joskus parin vuoden sisään. Reumalankana kai tätä myydään edelleenkin. Nyt oli jo hyvin marinoitunut että kelpasi ottaa käyttöön. Aloitin sukat varresta kun se on mulle vain se tutumpi tyyli. Tulee kantapääkin oikeaan kohtaan. Näyttävät koko sukat niin hassunkurisilta ja kaidoilta. Tein kantapään vaihteeksi erilailla. En muista oliko tällä joku nimikin. Siis normaalisti jos tekee vahvistetun niin siinähän tulee rivit suoraan. Tässä kun vaihtaa joka toisella kerroksella nostetun ja neulotun silmukan niin ei tule riviä vaan tasaisempi neulos.
Niin siis kun aloitin varresta nämä sukat niin en sen paremmin murehtinut että riittääkö yksi kerä sukkapariin. Eikä sitten riittänytkään. Onneksi oli vielä toinen kerä samaa lankaa jäljellä ja siitä jouduin ottamaan n. 3,5m että sain sukat valmiiksi. Sukkapariin meni lankaa 50g ja neuloin 2:n ja 2½:n puikoilla.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.
Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.
Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.
Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.
Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

torstai 14. syyskuuta 2017

Pinkinpunaiset japanilaissukat

Edelleen olen viehättynyt tästä japanilaisesta mallikuviosta. Siinä on sitä jotain mikä peittoaa sileän mallin mennen tullen vaikka kuviota pitää seurata joka rivillä. Muistiin ei voi luottaa ollenkaan sillä joka kerros on erilainen.
Näissä pinkinpunaisissa sukissa lanka on erittäin ohutta ja tuli tunne että pitää aloittaa sukat varpaista langan riittävyyden takaamiseksi. Se nyt on vaan mulle vieläkin aika tuntematon juttu vaikka muutamat olen niinpäin neulonut. Kantapään kohdilla se näinkin päin tökkii vaikka olisi miten helpot ohjeet. Ehkä yhdet sukat vuodessa neulon varpaista varteen. Olen tallentanut itselleni yhden hyvän ohjeen ja se on Alituiset-blogista.
Aloitukseen loin 8+8 silmukkaa kahdelle puikolle. Kärkilisäyksetkin meni ihan hyvin mutta se kiilalisäys tuottaa aina vaan harmaita hiuksia. Kun siinä tarvitaan jotain laskusuorituksia ja niissä olen huono. Itselle kun tekee niin voi mitata vanhoista sukista että mihin se kiilakavennus päättyy. Siitä samasta kohdasta aloin tehdä lisäyksiä ja vahvistettua kantapäätä jalan alle.
Kyllähän se sukka väärästä suunnastakin sukalta näyttää mutta hitaampi on minusta neuloa kuin varresta alaspäin. Tuppaa tulemaan tuo kantaosiokin aina liian leveä ja pitkä mutta hyvin istuu jalkaan että ei kai sen sitten niin tarkkaa ole. Kaventelin muutaman silmukan tuossa kantapään jälkeen pois ennenkuin pitsineulos taas alkoi. Sukan varteen tein jonkunmoista resoria vähän jäljitellen pitsikuvion oikeita ja nurjia silmukoita. Päätöskerros tuli ihan tarpeeksi väljä.
Lankahan on nimetöntä tosikierteistä 100% merinovillaa, Puikkomaisterin kai itsensä värjäämää,(en ihan varma ole). Sukkiin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Sinivalkoista sukkaa

Muutaman parin sukkia Suomi 100-teemalla minäkin aion neuloa jossain noiden pitsisukkien välissä. Tässä ensimmäinen pari. Valkoinen lanka vanhempaa Nallea ja sininen nyörilanka Regia Trent Pointia. Sukkaparin paino 54g ja neulottu 3:n puikoilla, nyörit 2½:n.
Sukat neulottu venäläisellä lehtipitsi-ohjeella niinkuin muutama muukin pari tässä vuoden aikana. Vasta viimeaikoina olen päässyt siihen tavoitteeseen että molempiin suuntiin kääntyvä kavennus lehtimallissa on yhtä hieno. Alkuperäisessä ohjeessa siinä lehtikuviossa kavennetaan jokatoisella kerroksella aina 3 silmukkaa yhteen lehden reunassa. Oikealle kaartuva kavennus meni jotenkuten mutta vasemmalle en saanut onnistumaan. Aloin kaventamaan joka kerroksella vaikka lisäykset tulivatkin jokatoisella. Nyt olen tyytyväinen jälkeeni.
Välillä jotain ruokapuoltakin vaikka se ei olekaan vahvempia puoliani. Tehtiin tässä taannoin ukkoni kanssa kesäkurpitsasta ruokaa. Naapurin mummo antoi aikamoisen mötikän ja pitihän se jotenkin jalostaa. Mistäs sitä muuten kuin netin syövereistä ohjetta katsomaan. Osallistuin minäkin noiden valmistukseen. Ripottelin pippuria johonkin väliin ja laitoin uuniin ja otin pois. Ukkoni teki kaiken muun ja hyviä olivat.
Osa oli jo syöty ennenkuin hokasin kuvan ottaa.
Vielä löytyi tuoreita nokkosia kun alkukesästä olin ottanut ekan sadon kuivumaan. Se on aika kallista kilohinnaltaan tuo kuivattu nokkonen että kannattaa hyvin itsekin kuivatella ja hienontaa. Olen vähän huono sitä mihinkään käyttämään mutta tyttäret sitäkin ahkerampia.