sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ruusubegonia

Viikko on taas hujahtanut, niin ettei huomaakaan. Sain sen Haruni-huivini valmiiksi mutta kukahan tulisi laittamaan sen pingotukseen. Toukokuussa neuloin Annis-huivinkin ja sekin odottaa sama hommaa. Minulla kun ei ole semmosta isoa palaa styroksia johon olisi helppo kiinnittää nuppineulat. Olen ennen kontannut tuolla lattialla ja laittanut paksun pyyheliinan pingotusalustaksi. Se konttaaminen on vaan epämiellyttävää, siksihän ne on jääneet huivit pingottamatta ja esittelemättä.

Kun ei valmista tule millään rintamalla niin näytän ruusubegoniani jonka ostin kesäkuun alussa. Katselin sitä kukkatarhalla jo useampaan otteeseen että tuon haluan. Silloin kun ostin sen, ei ollut yhtään isoa kukkaa. Siinä vieressä oli semmosi mitkä kukkivat jo suurilla kukilla. Ajattelin että ostan semmoisen nuppuisen, niin saan nauttia siitä kauemmin.

Pyörittelin sitä joka suuntaan kuvia ottaessani. Aurinko paistoi ja vaikka kukka on varjon alla, tuli liian valaistuneita kuvia. Enkä osannut taaskaan korjata kuvankäsittelyllä.




Tuossa se on ollut takapihan pöydällä ja ilahduttanut silmiä aina vain milloin siihen suuntaan on katsonut. Nyt vaan on kuluvalla viikolla tuullut niin kovaa että siirsin sen suojaisampaan paikkaan leikkimökin terassin lattialle. Se kun on niin raskas kaikkine noine kukintoineen, niin menee helposti poikki jos kaatuu. No meinasi siinä haaveri kuitenkin käydä kun pari kiinanruusua oli tuuli kipannut sen päälle ja viereen. Pari kukkaa irtosi mutta ei sentään oksia poikki.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Mustikkasormet

Tänään tuli sitten avattua kesän mustikanpoimimiskausi. Kyllähän sitä mustikkaa on, mutta pientä eikä sitä määrää mitä viimekesänä oli. Jos sadetta tulisi, niin ehkäpä mustikat vielä turpoaisivat. Otin muutaman varvun metsästä mukaani, niinkuin aina ennenkin kun äiti toi joskus meille lapsille. Miten mukava olikaan niitä siinä nappia suuhun.
En sitten uskaltanut mustikasta tultua jatkaa tätä vaaleanpunaista neuletta.

Kaivelin sen Haruni-huivin tuolta jemmapiilosta ja ajattelin kuitenkin jatkaa siitä mihin jäin. Ei haittaa mustikkaiset sormetkaan vaikka tuskin se muutaman pesun jälkeen enää käsistä olisi irronnutkaan. Sain tuolta FB:n puolelta intoa lisää kun eräs toinenkin neuloja, saman mallin kanssa tapellut on jo kohta loppusuoralla. Eihän mulla tuossa virheitä ollut mutta tuntuu että kuvio ei näy tarpeeksi kyseisessä langassa. Toinen negatiivinen asia on sitten se että huivistani tulee aika pieni. Aion nyt kyllä sen loppuun asti neuloa vaikka niin uhosin purkavani.
Viikolla sain tällaisia kuvia keittiön ikkunan läpi. Harvoin saa samaan kuvaan kaksi noinkin erilaista eläintä. Naurettiin sitä kun tuo harakka kolme kertaa nokkasi siiliä takapuoleen mutta siili ei ollut moksiskaan.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Lanka- ja kirjaostoksia

Edellisessä kirjoituksessa kuvaamani huivinraato sai jatkoajan. Keräsin silmukat talteen ja laitoin huivin tekeleen käsityöpussukkaan huilaamaan. Ehkäpä jatkan sitä toiste, kun fb:n puolella tuli niin kannustavia kommentteja.

Puikoille pääsi vaaleanpunainen Dropsin BabyAlpaca Silk-lanka. Olen neulonut jotain 30cm etu+takakpl yhdessä ja lankaa on mennyt vasta 2x50g. Suunnittelen sitä siinä neuloessa eli villatakki on tulollaan. Kuvaa ei ole vielä esittää.
Sitten eräänä päivänä kävin myös kirjaostoksilla ABC:n yhteydessä olevassa kirjamyynnissä. FB:ssä joku kehui että oli jotain kirjoja edullisesti saanut, niin piti mennä katsomaan ja löytyihän sieltä pari kappaletta.

Silloin kesäkuussa kun olin tuolla Itä-Suomessa Catariinan luona, niin kävimme yhtenä lauantaina Lieksassa neuleretriitissä. Oli sitten eka kerta meikäläisellä semmosessa käynti. Päiväseltään käytiin ja sain maltillisesti ostettua noita ihaniksi kehuttuja Väinämöisiä.
Nuo vasemmanpuoleiset langat ovat viimelauantaiselta reissulta Turun keskiaikamarkkinoilta. Tuo kaksi pientä vyyhtiä ihan vasemmassa reunassa pitäisi olla jotain Italialaista sukkalankaa jota myyjä kehui hyvin kestäväksi. Nyt sitten on korkattu nekin markkinat. Olenkin jo useana kesänä suunnitellut menoa mutta ei ole vissiin ollut kaveria lähtemään kanssani.










Nyt kun kaikki kukkii ja heilimöi, niin meidän ainoa talvelta henkiinjäänyt kärhö on näin komea. Ostettiin kolme uutta kuolleiden tilalle ja yhdessä pienessä on tuossa vieressä pari kukkaa auki. Tämä iso tahtoo vallata pienen kärhön ritilänkin. Väri on isossa semmonen oikein tumma lila. Vaikka otin kuvan eilen kun ei aurinko paistanut, niin silti pilvet varmaan heijasti niin paljon valoa että väri on liian vaalea.









Kun on noita mun lempivärikukkia, niin niitä täytyy aina kuvata. Sitäpaitsi neilikka on mun lempikukkanikin. Se sitäpaitsi tuoksuu niin hyvälle.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Huivinraato ja Annansilmät

Niin ahkerasti kuin koko viimeviikon neuloinkin ja kivaa oli, niin lauantai-iltana tuli vaan äkkiä tunne että ei kiva. Neuloin siis tätä Haruni-huivia, jota niin monet hehkuttavat tuolla FB:n puolella eri neulontaryhmissä. Neuleohjehan on alunperin englanninkielinen ja siksi sitä en aiemmin ole aloittanutkaan. Eräs kiltti ihminen oli sitten ohjeesta laittanut rautalankaversion tällaisia lontoonkieltä ymmärtämättömiä varten.
Neulominenhan kulki kuin unelma ja lankakin sopivan ohutta. Puikot numero 4 vaikka olisivat saaneet  numeron suuremmatkin olla. Lanka nyt vaan sitten ei soveltunutkaan sävyltään tähän malliin. Yhtä suhjukkaa kaikki, ei erotu kaunis kuvio ollenkaan. Eipä tuosta paljoa olisi enää puuttunut mutta tempaisin puikon pois ja piilotin käsityöpussiin. Puran pois ja suoristan langan. Aika pienikin olisi huivista tullut. Ehkä siitä jonkun muun huivin tai jotain joskus neulon. Lankahan on niitä Zeldan iki-ihania värjäyksiä, nimeltään Hulda Huoleton, 100% merinovilla.
Vielä jäi yhdet sukat esittelemättä, jotka neuloin siellä Catariinan luona käydessäni. Hänelle ne jäivätkin, enkä muistanut ottaa kuvaa lähtiessäni. Sain sitten kuvan s-postiini ja nyt voin niistä kirjoittaa. Tein vain varteen tuota pitsikuviota kun oli vähän kiire saada sukat valmiiksi. Tuolla varren kuviolla olen muutaman huivin neulonut mohairlangoista.
Vielä yksi kukkakuva yhdeltä ulkoikkunalta. Tätä kukkaa olen joskus haudoille laittanut kesäkukiksi kun se kestää paremmin vettä ja aurinkoa kuin moni muu. Tuntuvat viihtyvän tässä itäikkunalla kun saavat vain aamupäiväaurinkoa. Iltapäivällä ovat jo varjon puolella. Siksi varmaan pituuttakin kasvaneet kun muistissani on ollut matalampaa versiota.