Sukkien korjaamista

Aina ei ehdi viikossa saada valmiiksi mitään uutta neulottua niin täytyy keksiä juttua vaikka sukkien parsimisesta. Sitäkään kaikki eivät viitsi tehdä vaan heittävät reikiintyneet sukat roskikseen. No voihan se olla ettei parsinneulaa edes omista eikä osaa parsia. Joskus reiät ovat joko niin suuria tai sitten muuten erikoisen mallisia että tuntuu helpommalta kutoa paikka reiän päälle ja ommella se käsin kiinni.

Tämä eka pari on omani jonka olen voittanut joskus aikoja sitten jonkun blogiarpajaisista. Oli monta paria hänellä arvottavana. Nämä oli mun mieleen mutta koko oli vain 37. Ajattelin että kyllä ne jollekin sopivat vaikka meillä ei niin pienijalkaisia enää ollutkaan. Sukantekijä oli varmaan leveäjalkaisempi kuin minä jolla on 40 numeron jalka. Pitkä ja kaita kuin naisen paita on vanha sanonta. Koitin sukkia jalkaani ja sopihan ne. Siitä leveydestä tuli pituutta tarpeeksi. Sukat on kudottu erivärisistä Dropsin Fabel-langoista erilaisilla kuvioilla. Lanka on ohutta mutta on ihmeesti kestänyt kulutusta. Harmaa lanka on paljon enemmän nyppyyntynyt kuin nuo värilliset.

Toinen pari on jonkun edesmenneen mummon tai tädin kutomat mieheni puolelta. Hänellä ne ovat olleetkin käytössä. Ihmettelen vaan noita pieniä reikiä että miten ne tulevat käytössä. Joku jo facen puolella arveli että ovatko koinsyömiä. Sanoin etteivät ole kun reiät ovat kuin huopuneet reunoiltaan. Joskus näissä uudemmista langoistakin kudotuissa tulee tuota ilmiötä. Enemmän mieheni sukissa kun hänellä on kuivemmat jalat. Olisikohan se jalkojen karheus sitten syynä. Yleensä kyllä parsin sukkia mutta joskus saa äkimmin valmista kun kutoo paikat ja ompelee kiinni sukkaan. Vaikka tuossa oli pieniä reikiä niin ajattelin että kestää taas paremmin kulutusta kun on paikkaa laajemmalti kuin vain reiän kohdissa. 

Myssyn tuunaus

Ei ihan kokonaan uutta mutta tuunattua. Olen tämän marjapuuronvärisen myssyn neulonut tasan 11 vuotta sitten eli julkaissut tässä samassa blogissa 14.12.2013. Lankakerä oli tasan 50g ja ajttelin että käytän sen kokonaan ettei jää mitään jäljelle. Lanka on Dropsin ALPACA SILK, 77% alpakkaa ja 23% silkkiä. Vuosien kuluessa olen myssyä paljon pitänyt ja tykännyt koska se on ohut mutta kuitenkin lämmin. Kävellessäni sauvakävelylenkkiä tulee kova hiki ja hien täytyy päästä pois myssyn alta eli tulla läpi. Eipä se ohut lanka kestä vuosikymmeniä niin ettei yhtään kuluisi. Reuna alkoi olla jo aika harvaa ja joku kerta olisivat sormet menneet läpi. Ajattelin että teen ihan uuden samasta langasta eri väristä kun tuota ei tainnut aikoinaan olla kuin se yksi kerä. 

Penkoessani lankavarastossani sattui käteen tuo harmaa vyyhti joka on 100% babyalpakkaa. Vaikka harmaa ei missään muodossa kuulu lempiväreihini niin ajattelin sen kuitenkin sopivan tuohon myssyyn jatkeeksi. Tykkään tuosta palmikkokuviosta ja sitä oli mukava neuloa vaikka aika hitaasti meni kun piti niin tarkkaan laskea palmikkojen käännöt. Nuo pikkupalmikot tuon keskikuvion molemmin puolin kääntyvät eri tahtia kuin keskipalmikossa.

Kun reunus oli tarpeeksi pitkä niin silmukoin päät yhteen niin tuli aika huomaamaton sauma vaikka silmukoissa oli nurjia ja oikeita vuorotellen. Virkkasin myssyn ja reunuksen toisiinsa alareunasta. Yläreunan kiinnitin vain tuolla kukkasella ja muutamalla pistolla takaa keskeltä jossa kaitaleen yhdistämissauma. Tuntuu tuo kaitale hyvin pysyvän paikoillaan vaikka en sitä kokonaan ommellut. Lämpimämpi myssy nyt on kuin ennemmin kun korvien ja otsan kohta on kaksinkertainen. Jospa nyt saan nauttia taas 10v myssystä uudeksi tuunattuna.

Kerran taas osin jämälankasukat

Näissä sukissa vielä niitä Nallen jämälankoja joita sain ystäväni äidin peruja. Osa oli sellaisiakin että oli pätkitty jotkut tietyt värit keristä. Niitä sitten näihinkin sukkiin yritin saada menemään ja sainkin riittämään terän puoliväliin. Varsiresorin turkoosi lanka riitti kantapäähän ja jatkoin isosta kerästä violetilla. Terän lopussa olevassa langassa oli niin violetin sävyisiä pätkiä että näyttää sulautuvan yhteen. Vaikka on kolme lankaa vuorotellen niin lopussa näyttää kuin olisi vain kahta eri lankaa käytetty. Minulla on muutama kerä vanhaa 150g keriä noita pätkärääkättyjä mutta ei tahtonut löytyä tuohon terän loppuun sopivaa sävyä. Osassa hyppäsi värit niin räikeästi silmille että päätin sitten ottaa vähemmän räikeää.

Sukkien paino 90g ja neuloin 2½:n puikoilla. Langat siis muuten Nallea mutta tuo kantapäästä lähtien oleva violetti on jotain muunmerkkistä sukkalankaa. Kantapää jälleen se ristiinvahvistettu ranskalainen. Se nyt vaan sattuu olemaan suosikkini. On paremmin jalkaan istuva kuin se normi hollantilainen eli peruskantapää.

Vanhojen sukkien teritys

Harvemmin neulon vanhoihin varsiin teriä mutta nyt oli sellaisten vuoro. Isäntä oli aikansa hiihdeltyään saanut terät sellaiseen kuntoon että katsoin paremmaksi leikata varret talteen. Sukat oli neulonut varmaan anoppini joskus viimevuosituhannen puolella. Kantapäät olivat kovin huopuneet että villalangasta olivat neulotut. Lanka oli jotain 7-Veljeksen vahvuista. Ajattein neuloa terät vähän ohuemmasta langasta että mahtuvat paremmin kenkiin. Tuossakaan kerässä ei ole ollut vyötettä kun olen sen jostain kirpparilta ostanut. Lanka tuntuu Nallen vahvuiselta.

Silmukkamäärän pidin samana mikä oli varressakin ollut eli 4x14 silmukkaa. Puikot minulla olivat 2½. Olen nyt niin tykästynyt tuohon ristiinvahvistettuun ranskalaiseen kantapäähän että käytän sitä jatkuvasti. Sitten vielä kun neuloo molempaan reunaan 2-3 silmukkaa ainaoikeaa niin saa siistin silmukoiden poimimisen siitä reunasta. Kärkikavennuksen tein spiraalina. Tulee pyöreä kaunis kärki.

Raitaa raidan perään

Kolme paria vain yksinkertaista raitaa. Helppo neuloa mutta ei ole mielenkiintoista kun on yhtä ja samaa. Välillä täytyy yrittää saada noita epämääräisiä langanloppuja jotenkin sukan muotoon. Näissäkin osa niitä ystäväni äitivainaan lankoja. Ensin neuloin nuo pienimmät sukat. 

Aloitin tuolla harmaalla Kotikulta Sukkalangalla jossa villaa, akryyliä ja polyamidia. Seuraava lanka on yhdistetyistä Nallen pätkistä. Laitoin jopa 0,5 metrin pätkiä yhteen että sain menemään. Loput tummanharmaa ja vihreät olivat ilman vyötettä mutta luulen että ovat sentään sukkalankaa. Sukkien paino 56g. 

Edellisten kärjestä jäi vihreää pienet pätkät jotka käytin pun/mustiin sukkiin aloituskerrokseen. Punainen lanka on jotain vanhaa norjalaista kari-merkkistä ja koostumus 87,5% villa/12,5% polyamidi. Mustat raidat ja vihreä kantapää ovat Nallea. Lankojen kulutus 95g.

Viimeksi neuloin sukat jossa vihreä pohjaväri Maijaa ja raidat vyötteetöntä Katia-sukkalankaa. Oli vaan niin pitkät värinvaihdot että sukat tulivat ihan eri paria. Lankojen kulutus 88g.

Kaikissa sukissa ranskalaiset ristiinvahvistetut kantapäät. Kärkikavennukset spiraalia. Kaikki kolme paria neulottu 2½:n puikoilla.

Neulatyyny hiuksista

Monivuotisen hiusten säästämisen tuloksena syntyi neulatyyny. Olen nähnyt kun ihmiset ovat tehneet kauniita neulatyynyjä kahvikuppeihin. Minulla on aina ollut huono hiustenkasvu mutta kun vuosia kerää aina kammatut hiukset talteen niin saa niitä senverran että yhden neulatyynyn saa aikaiseksi. Ei löytynyt meidän huushollista rikkinäisiä ruusukuppeja joten piti tehdä se varastosta löytyneestä sokeriastiasta. Sokeriastia on lyijylasia josta olen joskus kuullut että olisi myrkyllistä. Eikä muutenkaan tulisi mieleeni laittaa astiaan mitään syötävää vaikka kaunis onkin. 

Facen puolella moni oli sitä mieltä että liian kallis astia neulatyynyn alustaksi. Mieheni katsoi Tori.fi ja siellä oli että moinen astia maksaa n. 10-25€. Ei se minusta hirveän kallis uhraus ollut. Tuossa astia on näkyvillä päivittäin ja voin ihastella että onpa kaunis neulatyyny. Vaihtoehtona että sokeriastia on käyttämättömänä jossain kaapin perillä. 

Nuorempi tyttömme oli tehnyt edellisen paljon käytössä olleen päärynänmallisen neulatyynyn alaluokilla koulussa mutta pääliosa oli jotain huonoa kangasta joka sitten hajosi aikojen kuluessa melkein itsestään. Yli 25v kuitenkin käytössä vaikka ei joka viikkokaan mutta tuli käyttönsä päähän. Olipa aika kaivelu tuolta vanukasasta että löytyi kaikki hengettömät nuppineulat ja silmäneulat joissa ei ollut lankaa päässä.

Ovikranssi ja metkat sukat

Jokavuotinen joulunalusperinne eli kranssin teko. Eri materiaaleista eri vuosina. On ollut puolukanvarsista ja katajista. Tänävuonna oli vuorossa kuusenoksista. Vaikka kranssi on ihan helppo tehdä yksinäänkin niin aina siitä on apua jos toinen niputtaa oksat valmiiksi sopiviin nippuihin. Meillä mies niputtaa ja minä teen sen kranssin sidonnan. Pohjana on pajusta väännetty pyöreä rengas. 

Tänävuonna mies toi metsästä suuria kuusenoksia joista minä katkoin oksasaksilla 10-12cm pituisia oksankärkiä. Kuusi on miellyttävämpi sitoa kuin kataja joka pistelee ihan hirveästi. Koristeena olevat marjat ja sienet ovat joka vuosi samoja ja alkavat jo haalistua sekä ne rautalankavarret hapertua. Meillä ei sentään linnut yritä noita marjoja irroitella niinkuin eräs ystäväni sanoi heidän nurkillaan tapahtuneen.

On tässä neulontaakin harrastettu lyhytvartisten sukkien osalta. Tuli tilaus että tekisinkö ohuesta sukkalangasta sukat jotka mahtuvat kenkiin kun jaloissa ovat siteet nilkan ja puoliksi jalkaterän kohdilla. Kysyin sitten tarkat mitat että osasin tehdä sopivat. Viikolla tuli kuva että sopivat olivat. Siksi nuo ovat kuvassa vähän metkan näköiset, kärkeen kapenevat. Lankaa kului 58g ja neuloin 2:n puikoilla.

Miehen muotovaliosukat

Nyt tuli neulottua oikein muotovaliosukat. Noin lattialla kuvattuna suorastaan rumat mutta jaloissa ihan sukkien näköiset. Sukat tilasi yksi ystäväni miehelleen ja kertoi vähän miehensä jalkojen muotoja ja mittoja. Siitä sitten suunnittelemaan jotain muuta kuin perussukkaa.

Lanka piti olla sinistä ja mun varastossa sitä väriä on vähänlaisesti. Löytyi tuota kirjopirkan ohutta lankaa vajaa 100g niin ajattelin käyttää sen kaiken ja jatkaa varresta jollain muulla sinisellä. Punaista laitoin siihen värinvaihtokohtaan eikä paljon näekään missä vaihto tapahtuu. Aloitin sukat siis varpaista ja pelkäsin taas tuota kantapään kohtaa vaikka ohjeita siihen löytyy jos vaan ymmärrystä riittää. Siihen asti menee hyvin kun kiilalevennys alkaa eli sama mihin varresta varpaisiin kiilakavennus loppuu. Kun oli tiedossa sukkien saajan jalan malli niin sillä mitoituksella neuloin. Aloitin terässä keskellä jalan päällystä resorineuletta jossa lisäsin 2 silmukkaa molemmille puikoille. Tahtoo tuossa kantapään teossa tulla aina liikaa silmukoita enkä meinaa osata niitä kavennella. Aloitin vahvistettua neulosta kantapään alla ja muuten kantalapun tein vain sileää. Siksi se näyttää niin hirveän isolta.

Sukkien paino 83g ja neulottu 2½:n puikoilla. Ihan kärjen aloituksessa käytin 2:n puikkoja ettei jäänyt liian harvaksi se aloituskerros.

Jämälangoista lasten sukkia

Voi kun aika menee nopsaan ja blogi tahtoo jäädä hunningolle. Mitä pidempi väli kirjoituksissa niin aina vaikeammalta tuntuu saada mitään järkevää tekstiä. Onhan mulla jatkuvasti joku neulottava puikoilla ja valmistuukin hitaasti. Näistä lasten sukista en ollut vielä mitään saanut kirjoitettua ja nyt kun ajattelin jotain kirjoitella niin eipä löydy niitä pieniä paperilappuja joihin aina laittelen jotain kyseisestä parista muistiin.

Kuvista näkee kyllä sen että mitä lankaa olen käyttänyt mutta tarkkoja grammamääriä ja käyttämiäni puikkoja en millään muista. Nämä sukat ovat menneet ystävälleni joka jakelee niitä lapsilleen ja lastenlapsille. Välillä koitan saada jotkut lankanuppulat loppuun ja sitten on etsittävä samanlaatuisia lankoja jatkoon.

Eka pari on sentään yhdestä pätkästä isommasta kerästä. Tuo junasukan varsi käy isommallekin lapselle kun pysyy hyvin jaloissa. Terään en tee niitä nurjia makkaroita isommille lapsille etteivät haittaa kenkien jalkaanlaitossa. Punavihreissä piti miettiä että terä tulee langasta jossa kulutuksenkestoa. Varsi on 100% villaa ja punainen sukkalankaa. Se kun loppui niin löysin itseltäni melkein samaa sävyä vihreää Nallea josta tuli kärki.

Alimman kuvan sukat aloitettu kärjestä kun kuvittelin että riittää sitten molempiin edes lyhyeen varteen. Harvoin kun neulon sukkia varpaista varteen niin tuo kantapään kohta on aina ongelma. Tässä vaikka olin alkanut lisätä kiilaan silmukoita niin kantapää alkoi kuitenkin myöhemmin kuin kuvittelin ja lanka alkoi loppua. Piti sitten jollain nimettömällä neuloa varren resori. Eikä haittaa vaikka ei kulutuksenkestoa olisikaan. 

Marjastusjakkaran kankaan uusiminen

Tämä jakkaran korjaus on tapahtunut jo kuukausi takaperin mutta nyt vasta ajattelin tehdä tästä hommasta blogikirjoituksen. Olen tuon vihreän putkijakkaran ostanut varmaankin jo yli 5v. sitten ja tarkoituksena käyttää sitä marjojen poiminnassa metsässä ja marjapensaissakin. Vinkin jakkarasta sain eräältä marjanpoimijakaverilta. Nyt mennyt kesä oli vasta ensimmäinen kun sen todella otin käyttöön ja huomasin miten hyvä oli selälleni joka muuten väsyy ja kipeytyy todella pahasti jo pari tuntia marjastettuani.

En sitten ehtinyt käyttää kuin pari kertaa kun huomasin tuon ratkeaman toisessa reunassa. Tietäähän sen ettei muovi mitään kestä vaikka painoni ei olekaan toisella sadalla. Kuumana kesäpäivänä sitäpaitsi tuo muovinen kangas oli tosi inhottava kun takapuoli hautui. 

Ratkoin sitten vanhan pois ja leikkasin ukkoni farkkujen lahkeesta uuden kaitaleen. Musta kangas onkin hyvä mustikkametsässä kun mustikkaisin käsin jakkaraa siirtelee niin ei näy yhtään jäljet. Yksi nuorimies ihmetteli että miten mustikoita voi poimia jakkaralla istuen. Ei niitä silloin voikaan kun marjoja on vähän mutta tänäkesänä oli sen verran runsaammin että sai istua paikallaan hetken. Minä kun poimin marjat yksitellen käsin niin selkä saa levätä sen ajan kun paikallaan istun. Tosiaan sitä nuorenmiehen ihmettelyä en heti tajunnut mutta siinähän se on ettei kukaan nuorimies sormin poimi marjaa kerrallaan vaan mennään kuin hirvet vauhdilla ja poimurilla poimien. Kyllä mun selkäkin kumarassa olon jotenkin kestää mutta jakkara on hyvä apu ja varsinkin tuollainen matala sopii mun vartalolle erittäin hyvin. Puolukoiden poimimisessa ei oikein voinut käyttää, totesin sen viimeviikolla.

Virkattu vyölaukku

Joskus harvoin eksyy käteeni virkkuukoukkukin vaikka ei se oikein tahdo luontua. Kyllä minä olen virkannut isojakin töitä mutta jotenkin tuntuu että puikot ovat sopivammat.

Tämä työ on sellainen jolla oikeasti on käyttöä ainakin näin kesäisin. Lähinnä ajattelin lenkkeilyä ja marjastamista. On minulla nahkainen kaupasta ostettu vyölaukku 90-luvulta mutta se on näin hikisellä ilmalla liian hikinen vaikka ei suurta alaa vyötäröltä viekään.

Tilasin alkuvuodesta kokeeksi Kauneimmat Käsityöt-lehden muutaman numeron. Sopivasti lehdessä 4/2019 oli malli johon langat olen varannut jo muutama vuosi sitten. No en varmaan tätä työtä silloin ajatellut mutta kun näin lehdessä kuvan niin heti välähti että mullahan on juuri sopivat värit virkattavaksi. Kaikki kolme lankaa ovat eri laatua. Lehdessä on siis ohje rannelaukkuun mutta hankala sitä olisi sauvakävelyssä pitää samoin kuin marjametsässä.

Ajattelin kuvan nähtyäni että vyölaukku on kätevämpi. Langat löysin varastostani helposti kun muistin suurinpiirtein millaisessa muovikassissa ne olivat. Sitten vain koukku kauniiseen käteen ja eikun virkkaamaan. Paitsi se etten ymmärrä virkkaussanastoa ja se tyssäsi siihen se ohjeen luku. Ensimmäiset ketjusilmukat osasin ja sitten piti tutkia millainen on puolipylväs. Kokonaisen olisin osannut. Virkkasin sitten ihan silmämääräisesti niitä puolipylväitä ja kun ensimmäinen puolikas näytti sopivan kokoiselta otin toisen puoliskon käsittelyyn. Eiväthän ne puolikkaat sitten loppupeleissä olleet ihan samankokoiset mutta ei haitanne. Olivat ne ulkoreunat sitten kuitenkin suurinpiirtein samoilla silmukkamäärillä kun ei tarvinnut paljoa säätää yhteenvirkatessa.

Vetoketjun ompelin käsin tuossa reunojen vielä aukiollessa. Sitten virkkasin alareunasta kappaleet yhteen ja viimeksi tuon remmisysteemin. Lukon otin jostain kaulanauhasta joita aina pitää säästää kun niitä jostain kotiin siunaantuu. Lankaa meni laukkuun n. 70g ja virkkasin 2½ ja 1½:n koukuilla.

Parit junasukat

Välillä tulee sellainen olo ettei tiedä mitä neuloisi vaikka päässä pyörii paljonkin neulottavia. Sitten on parempi että ottaa vaan pieniä töitä alulle että saa äkkiä valmiiksi. Vaaleansiniset 25g ja vihreät 30g. Molemmat neulottu 2½:n puikoilla. Minulla oli kaksi kerää tuota vaaleansinistä lankaa ja kerässä se 25g. Tein ekan sukan ja punnitsin sen ja jäljelläolevan langan. Kerän lopussa oli 1g vähemmän kuin valmis sukka painoi. En sitten uskaltanut riskeerata vaan otin sen täysinäisen kerän. Nyt on kaksi vajaata 11g:n keränloppua. Nukensukat saa tai sitten lisänä jonkun muun värin kanssa vähän isommat.

Nyt kun olen ollut mustikassa useana päivänä niin ei passaa valkoisia neuleita paljon käsitellä ettei tule tummia raitoja väliin. Kun sattuu taas olemaan työnalla kahdetkin valkoiset sukat. Toiset puhtaanvalkoisesta ja toiset luonnonvalkoisesta langasta.

Kivasti ihmiset antavat vinkkejä miten saa äkkiä mustikan sinin pois käsistä. Itse huomasin että pyyhkimällä kosteuspyyhkeellä lähti jo metsässä aika paljon pois väriä. Vaan sitten taas sattui silmiin muutama iso mustikka niin taas oli väriä sormissa. Joku vinkkasi että Tolulla lähtee myös väri helposti.