Raitaa raidan perään

Nyt kun tämä raitabuumi jäi päällensä niin neulotaan sitten niin monta paria kunnes alkaa kyllästyttää. Tämä tummavoittoisempi pari valmistui jo viikolla mutta ajattelin että mitä niistä kaikista raidallisista erikseen kirjoittaa.

Tässä ekassa parissa tuo raitalanka on tosi herkullista ja musta pohjaväri oikein räjäyttää värisävyt esiin. Olen tuon LANGin langan ostanut jossain Lankahamsterien huutokauppapaketissa eikä siinä tainnut olla koko määrää lankaa. Kun aloitin ekan sukan niin en ajatellut sen enempää että millainen toinen sukka tulee. Vasen sukka aloitettu kerän sisältä ja oikea päältä niin tulivat eripariset.

Tämä haaleampi pari on ollut vähän epäonninen. Perjantaina istuin ulkona kun aurinko paistoi ja oli lämmin. Illansuussa sain sitten toisenkin sukan valmiiksi. En vielä päätellyt kun ei ollut ulkona mukana parsinneulaa. Mittailin sukkia vierekkäin ja vaikka miten mallasin niin varsien raidat eivät täsmänneet. No ei kai kun jälkimmäisessä oli pari raitaa liikaa.

 Alunperin otin sen Fabelin samanlaisen langan kuin tuo kerä niin siksi että saan joskus jonkun kerän loppuun. Siinä vajaassa kerässä oli jäljellä noin 30g jonka kuvittelin riittävän molempiin sukkiin. Ei sitten riittänytkään ja tuo nyt kuvissa oleva kerä oli melkein samanlaista niin otin siitä pari metriä sukan kärkikavennukseen. Eihän nuo sukat nytkään ole samanlaiset raidoiltaan eikä ollut edes tarkoitus olla.

Pistin sitten mietintämyssyn päähän ja hetken aikaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen että puran sen varresta liian pitkän sukan kantapään aloitukseen ja siitä ne pari raitaa pois niin riitti se alkuperäinen suunnitelma käyttää kerä loppuun. Niin loppuun se sitten meni että 30cm jäi tähteeksi. Tuo punakärkinen sukka on siis se jonka neuloin kahteen kertaan.

Samanlaiset langat molemmassa sukkaparissa niin painoa on sama 55g ja neulottu kakkosen puikoilla. Alkaa minunkin tiukka käsialani viimein vähän hellittää kun täytyy puikkoja pienentää ettei tule liian harvaa.

Kutoo ja purkaa

Ei hyvin äkkiä tule valmista kun välillä purkaa ja uudelleen aloittaa. Olen nyt näitä kahta neuletta vuorotellen kutonut ja purkanut. No purkanut en ole kuin tätä kintaan tekelettä. Löysin tuolta piiloistani ihan 100% villalankaa, mutta en tykkää kun on liian paksua kun olen noista ohuemmista neulonut. Ihan tulee hartiat ja kädet kipeäksi kun on niin jumpuraa. Sitten ajattelin taas kerran ihan ite suunnitella jotain eli katotaan mitä tulee vai tuleeko kissankukkaro. Huovuttaa meinaan koneessa kun valmiiksi saan.

Tämä toinen tekele onkin sitten paljon mielenkiintoisempaa neuloa. On haastetta jo tuossa kuviossa ja lanka vasta ihqua onkin, Zeldan käsinvärjäämää merinosilkkiä. Olen jo monta vuotta suunnitellut että kauluri pitäisi neuloa kun en omista kuin semmosen kirkkaanpunaisen akryylikaulurin jostain 80-luvulta, enkä sitäkään ole enää pitänyt viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Nyt ei vaan onnistu tuo kuvaaminen ei sitten millään. Päivänvalossa ei onnistu kun on hämärää ja lampunvalossa tulee mitä tulee. Sitten kun en osaa värejä säädellä kuvankäsittelyssä, niin harmittaa. Tämä vyyhti on sentään aikalailla oikeaa sävyä. Kuva otettu jo viimeviikolla kun oli kirkkaampia päiviä.

Jos nyt tulee pidettävä tästä kaulurista, niin sitten täytyy neuloa toinen perään jostain punaisesta langasta tai siis fuksiasta ja etsiä joku kaunis sukanvarsi malliksi, niinkuin tuossa vihreässä on. Tykkään niin kuviosta että olen sillä neulonut yhdet kintaat ja ainakin yhden sytomyssyn.

Purkuhommia

Tämmöistä käsityötä tälläkertaa. Nopeammin tuli valmista eli kerämuotoon kuin toisinpäin eli neulomalla. Toinen pieni kerä on angoralankaa. Siksi vähän erinäköistä.

Kesti kolme vuotta toteuttaa tämä uhkaus. Siitä on just tämänverran aikaa kun kirjoitin vanhassa blogissani että aion purkaa moisen lärpäkkeen. Kun on ihana lanka mutta malli ei sopinut minulle, niin mikä siinä muu auttoi kuin purkaminen.

Siis tässä olomuodossa nyt purettu jakku. Aina välillä käy näin. En aio kastella lankoja vaan neulon suoraan uudelleen kun tiedän miksi tuon kerärykelmän tahdon muotoutuvan. Tuo lenkkialpakka on itsessään jo silmukallista eikä mitään tasaista, niin siksi en sitä kastele. Nyt harmittelen että miksi en silloin aikoinaan ottanut kahta kerää tätä vaaleanpunaista kun toisen valitsin vaaleanvihreänä. Mitähän silloinkin on päässä liikkunut vai liekö liikkunut mitään järkevää ajatusta.

Kaulurista on ollut puutetta jo pidemmän aikaa, joten sellaiseksi tämä ehkä muotoutuu seuraavaksi kun lanka on ihanaa eikä pistele kaulan lähelläkään.

Olen koittanut virkkailla niitä Africankukkia oikein urakalla että tulisi jotain valmistakin. Ajatus on vaan kuin tuuliviiri, mieli halajaa jotain uutta tekemistä. Joskus pitäisi saada joku vanhempi ja kauan keskeneräisenä roikkunutkin valmiiksi.