Piti vielä syksyn viime auringonsäteillä neuloa tämä angoramyssy. Tilattu eräälle mummelille joka oli edellisen samanmoisen hävittänyt jonnekin. Itselleni en osaisi mustaa baskeria tehdä kun se on vaan mielestäni talviseen valkoiseen naamaan liian tumma.
Lankahamstereista olin ostanut 2x25g:n kerää tätä angoralankaa ja edellisestä myssystä oli jäänyt muutama gramma. Vaikka tiesin että tuo yhteismäärä riittää myssyyn, niin jouduin vekslailemaan eli purkamaankin yhden kerran kun meinasi lanka loppua kesken. No loppupeleissä sitä jäi taas 6g kun myssyn paino on 53g. Neulottu kaksinkertaisella langalla 4½:n puikoilla. Taas lähti väriä neuloessa käsiin joten uitin valmiin myssyn etikkavedessä. Muistan saman edellistä myssyä neuloessa että sormet olivat mustat.
Loppukevennyksenä perunoita joita elokuussa kaivelin omasta maasta. Tuo ehjä sydän jäi silloin jo haaviin ja tämän särkyneen söin viikolla.
lauantai 31. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Punaista ja mustaa kukonaskelta
Kyllä siitä joskus on hyötyä tuosta että on monta erilaista aloitusta. Kinnasta, sukkaa, huivia... Mitäs sitten tehtäisiin kun ei vaan kulje. Vaihtamalla työn niin on hetkeksi mielenkiinto taattu. Vaikka löytyyhän niitä jo ammoin aloitettuja sukkia jotka eivät tahdo vaan valmistua. Eikä kyse ole siitä että olisi vaan yksi sukka valmiina ja pitäisi sille pari saada. Melkeinpä neulon niin että teen ensi varren valmiiksi ja sitten aloitan toisen että kulkevat yhtämatkaa.
Nämä sukat joutuivat vähäksi aikaa huilipussiin kun on tuo Nallelankakin mulle vähän liian paksua. Tuntui ihan että tulivat ranteetkin kipeäksi näitä sukkia neuloessa. Lankahan on jo aika hyvin marinoitunut kun on näitä isoja keriä. Tämä sukkapari painaa 82g ja aloitin neulomisen 3:n puikoilla. Kantapään jälkeen kiilakavennusten alkaessa vaihdoin 3½:n puikkoihin kun tahtoo siinä kantapään kohdilla olla sellainen vika että kinnaa jalkaanlaittaessa. Vaikka äkkiä se vika menee ohi kun käytössä alkaa venymään. Itse henkilökohtaisesti en tykkää semmoisista sukista mitkä pyörii jaloissa heti uutena. Sitten ne vasta pyöriikin kun on vähän aikaa käyttänyt.
Mallikuviohan on tuttu eli kukonaskel. Tykkään siitä kun on helppo malli ja kuitenkin näyttävä. Tuo punainen lanka näyttää kerällä ja kantapäässäkin ihan pinkiltä mutta on oikeasti joulunpunaista.
Nämä sukat joutuivat vähäksi aikaa huilipussiin kun on tuo Nallelankakin mulle vähän liian paksua. Tuntui ihan että tulivat ranteetkin kipeäksi näitä sukkia neuloessa. Lankahan on jo aika hyvin marinoitunut kun on näitä isoja keriä. Tämä sukkapari painaa 82g ja aloitin neulomisen 3:n puikoilla. Kantapään jälkeen kiilakavennusten alkaessa vaihdoin 3½:n puikkoihin kun tahtoo siinä kantapään kohdilla olla sellainen vika että kinnaa jalkaanlaittaessa. Vaikka äkkiä se vika menee ohi kun käytössä alkaa venymään. Itse henkilökohtaisesti en tykkää semmoisista sukista mitkä pyörii jaloissa heti uutena. Sitten ne vasta pyöriikin kun on vähän aikaa käyttänyt.
Mallikuviohan on tuttu eli kukonaskel. Tykkään siitä kun on helppo malli ja kuitenkin näyttävä. Tuo punainen lanka näyttää kerällä ja kantapäässäkin ihan pinkiltä mutta on oikeasti joulunpunaista.
perjantai 23. lokakuuta 2015
Language of roses-huivi
Huh mikä urakka oli tämän huivin valmiiksi saattaminen. Olin englanninkielisen ohjeen tulostanut jo toista vuotta takaperin tuolta Ravelryn puolelta. Aika-ajoin ihastelin kuvaa ja katselin ohjetta mutta vaikealta näytti. Onneksi sitten eräs ystävällinen, saman huivin neulonut nainen suomensi mulle sen pääpiirteissään että pääsin alkuun.
En laittanut muistiin mutta joskus kesällä tämän aloitin. Tuohon sisemmän kukkakuvion alkuun tyssäsi ja laitoin huivin huilaamaan. Kun oli pari kuukautta ollut syrjässä, niin otin uudelleen työn alle ja niin se siitä kulki ihan hienosti loppuun asti.
Mallihan on Aino Haikalan suunnittelema Language of roses. Ohjeessa oli käytetty teeteen Elegant-lankaa jota minullakin oli kotona. Aloitin yhdellä 50g:n vyyhdillä ja pääsin tuohon ekan kukkakuvion alkuun kun loppui. Muistin että onhan minulla samaa lankaa lisääkin, yhdessä pitsipuserotekeleessä. Väri ihan sama mutta eri erää. Siitä eri eräisestä meni 30g ja eipä huomaa vaihtokohtaa.
Kevyt huivi tuli kun ei mennyt lankaa kuin 80g ja neuloin 3,5:n pyöröpuikolla. En tiedä miten tuo olisi pitänyt pingotella kun reunaruusut olivat pyöreitä. Laitoin nuppineuloilla alustaan kun olin ensin kastellut koko huivin märäksi. Pyyheliinojen välissä sitten kuivattelin yhden yön ajan. Kokoa tuli huimasti lisää, 75x135cm, siihen neulontamyttyrään verraten.
Väri on oikeasti semmoinen vadelmanpunainen kun kuvissa näyttää enemmän pinkiltä. En osaa tuolla kuvien muokkauksessa säädellä oikein mutta punainen mikä punainen. Tämä ikkunaa vasten otettu kuva on lähinnä oikeaa sävyä.
En laittanut muistiin mutta joskus kesällä tämän aloitin. Tuohon sisemmän kukkakuvion alkuun tyssäsi ja laitoin huivin huilaamaan. Kun oli pari kuukautta ollut syrjässä, niin otin uudelleen työn alle ja niin se siitä kulki ihan hienosti loppuun asti.
Mallihan on Aino Haikalan suunnittelema Language of roses. Ohjeessa oli käytetty teeteen Elegant-lankaa jota minullakin oli kotona. Aloitin yhdellä 50g:n vyyhdillä ja pääsin tuohon ekan kukkakuvion alkuun kun loppui. Muistin että onhan minulla samaa lankaa lisääkin, yhdessä pitsipuserotekeleessä. Väri ihan sama mutta eri erää. Siitä eri eräisestä meni 30g ja eipä huomaa vaihtokohtaa.
Kevyt huivi tuli kun ei mennyt lankaa kuin 80g ja neuloin 3,5:n pyöröpuikolla. En tiedä miten tuo olisi pitänyt pingotella kun reunaruusut olivat pyöreitä. Laitoin nuppineuloilla alustaan kun olin ensin kastellut koko huivin märäksi. Pyyheliinojen välissä sitten kuivattelin yhden yön ajan. Kokoa tuli huimasti lisää, 75x135cm, siihen neulontamyttyrään verraten.
Väri on oikeasti semmoinen vadelmanpunainen kun kuvissa näyttää enemmän pinkiltä. En osaa tuolla kuvien muokkauksessa säädellä oikein mutta punainen mikä punainen. Tämä ikkunaa vasten otettu kuva on lähinnä oikeaa sävyä.
lauantai 17. lokakuuta 2015
Lisää testineulottuja
Nyt näitä alkuvuoden 2015 hys`hys-neuleita parikin kappaletta. Innostuin niin ekasta testineuleestani eli niistä harmaapohjaisista kintaista että kyselin Puikkomaisterilta että vieläkö löytyy jotain testattavaa ja löytyihän niitä.
Ensin kintaiden jälkeen tulivat nämä pitsisukat joista ei ole muita kuvia kuin nämä pari kappaletta. Koko sukkien kuva on Puikkomaisterin sukkakirjasta. Lankana oli Tiinan lähettämä kivan kierteinen 100% Perlata-merinovillalanka. En laittanut muistiin että paljonko lankaa meni mutta muistelisin että oli 3x50g eli kun kaikki kerät oli neulottu niin sukat olivat yli polven. Kun tykkään pitsin neulomisesta, niin kävi minulle kuin "nappi otsaan".
Sitäpaitsi tuo mallikuvio oli minulle jo entuudestaan tuttu kun olin neulonut tämän puseron samalla kuviolla pari vuotta sitten.
Samanaikaisesti pitsisukkien kanssa neuloutuivat tällaiset kuvan mukaiset Sääksmäki-sukat. Kuvat on siis lainattu ohjeesta kun en ollut ottanut omia kuvia ollenkaan. Ohjehan on ollut TAITO-lehdessä jonakin vuonna mutta testineuloin varoiksi nekin. Eipä ollutkaan mikään helpoimmasta päästä oleva ohje. Alku varpaista lähtöön ja sukan pohja ja pääliosa erillään. Kirjoneuleinen pääliosa neulottiin nilkkaan asti ensin avoimena ja sitten pohja samanaikaisesti tuon valkoisen raidan kanssa yhdistäen pohjan ja pääliosan. Kantapääkin tuotti tuskaa kun ei ollut sama tuttu vahvistettu. Sitten taas meni kun vartta pääsi neulomaan ympyränä.
Vielä lopussa oli yksi vaikea kun en koskaan ollut muuta kuin kuullut jostain sanan i-cord. Nyöri sukkiin tehtiin siis i-cordina. Kahdella puikolla neulotaan kahta silmukkaa ympyränä. Hauska juttu eikä ollenkaan vaikea.
Koska sukat olivat Puikkomaisterin hoteissa tuohon hänen kirjansa ilmestymiseen asti niin annoin hänelle luvan laittaa molemmat sukkaparit hyväntekeväisyyteen.
Ensin kintaiden jälkeen tulivat nämä pitsisukat joista ei ole muita kuvia kuin nämä pari kappaletta. Koko sukkien kuva on Puikkomaisterin sukkakirjasta. Lankana oli Tiinan lähettämä kivan kierteinen 100% Perlata-merinovillalanka. En laittanut muistiin että paljonko lankaa meni mutta muistelisin että oli 3x50g eli kun kaikki kerät oli neulottu niin sukat olivat yli polven. Kun tykkään pitsin neulomisesta, niin kävi minulle kuin "nappi otsaan".
Sitäpaitsi tuo mallikuvio oli minulle jo entuudestaan tuttu kun olin neulonut tämän puseron samalla kuviolla pari vuotta sitten.
Samanaikaisesti pitsisukkien kanssa neuloutuivat tällaiset kuvan mukaiset Sääksmäki-sukat. Kuvat on siis lainattu ohjeesta kun en ollut ottanut omia kuvia ollenkaan. Ohjehan on ollut TAITO-lehdessä jonakin vuonna mutta testineuloin varoiksi nekin. Eipä ollutkaan mikään helpoimmasta päästä oleva ohje. Alku varpaista lähtöön ja sukan pohja ja pääliosa erillään. Kirjoneuleinen pääliosa neulottiin nilkkaan asti ensin avoimena ja sitten pohja samanaikaisesti tuon valkoisen raidan kanssa yhdistäen pohjan ja pääliosan. Kantapääkin tuotti tuskaa kun ei ollut sama tuttu vahvistettu. Sitten taas meni kun vartta pääsi neulomaan ympyränä.
Vielä lopussa oli yksi vaikea kun en koskaan ollut muuta kuin kuullut jostain sanan i-cord. Nyöri sukkiin tehtiin siis i-cordina. Kahdella puikolla neulotaan kahta silmukkaa ympyränä. Hauska juttu eikä ollenkaan vaikea.
Koska sukat olivat Puikkomaisterin hoteissa tuohon hänen kirjansa ilmestymiseen asti niin annoin hänelle luvan laittaa molemmat sukkaparit hyväntekeväisyyteen.
lauantai 10. lokakuuta 2015
Blogini tarina
Sain tämän haasteen Silmukkasatuja-blogista jo elokuun lopulla ja lupasin vastata kun aihe ei ollut liian vaikea. Vaikka laiskuus kun iskee päälle niin helpostakin saa vaikean.
Oikaisen muutamat mutkat suoriksi ja kerron vain oleellisen enkä jatka eteenpäin.
...ja Tarina alkaa...
Olin innostunut lukemaan muiden käsityöbloggaajien blogeja jo pari vuotta ennenkuin joulukuussa 2007 vähän ennen joulua perustin oman. Mikrotukeni, silloin 12v eli nuorempi poikamme minut siihen oikeastaan yllytti. Hän vaan sanoi että nyt perustat äiti sinäkin oman blogin kun niin ahkerasti noita muita seurailet. Minä kauhusta kankeana että enhän minä osaa mitään blogia kirjoittaa ja mitä sinne edes kirjoittelen. Saatika sitten kuvien laitto. En osaa, ei siitä mitään tule. Poika vaan sinnikkäästi että nyt keksit blogin nimen ja laitetaan alkuun. En tosiaan olisi itse kyllä osannut mutta tingin sitten pojalta lupauksen että auttaa mua aina kun hihkasen. Alusta lähtien olen "tituleerannut" poikaa mikrotuekseni.
Alun 5,5 vuotta kirjoittelin Vuodatuksen puolella mutta kesällä 2012 siirryin bloggerin puolelle kun Vuodatus meni ja keikkasi nurin vieden mukanaan kuvia ja tekstejä. Osan kuvista palauttelin heti kun oli mahdollisuus mutta puuttuu paljon semmoisia joita ei ole missään.
En sentään niin pätevä ole kuin eräät jotka jo 5-vuotiaina neuloivat villasukkia tai kintaita. Itse muistan että kansakoulussa kolmannella luokalla neulottiin pölyrätti jota en ole koskaan raaskinut pölyjen pyyhintään käyttää. Olin 12v ja tuhkarokossa kun piti jotain ajankuluksi kotona tehdä niin aloitin neulomaan villapuseroa kahdella värillä, punaisella ja vihreällä kirjoneuletta. Tein myssynkin samalla kuviolla ja se on vielä tallessa, vaikkakaan ei käytössä. Siitä näen millaista neuletta se villapuserokin oli.
Alussa kun innostusta riitti niin bloggasin joka toinen päiväkin. Nykyään ei tahdo riittää juttua ihan joka viikkokaan. Olen tosin yrittänyt vaikka tikusta asiaa tehdä ettei tulisi kahden viikon taukoja. Aina kun ei valmistu viikossakaan sukkapari. Mitä kauemmin on kirjottamatta, sen vaikeampi on taas aloittaa. Alussa tosin kirjoittelin muustakin kuin tekemistäni käsitöistä. Muuten blogini sisältö ei ole muuttunut mielestäni mihinkään suuntaan. Itselleni lähinnä toimii kuin päiväkirjana niiltä osin että pystyn tarkistamaan mitä tein ja milloin.
Viimeinen kuva Vuodatuksen puolelta on pitsineuleinen päivänvarjo nuoremmalle tytölleni. Samalla kuvalla aloitin sitten bloggerin puolella. Blogin nimi on pysynyt samana. En katsonut aiheelliseksi muuttaa nimeä kun sitten olisivat viimeisetkin lukijat kaikonneet.
Tämä Africankukista virkattu päiväpeitto on yksi sellainen saavutus jonka en uskonut valmistuvan ollenkaan. Vaikka sellaisen kukkasen virkkaa aika nopeasti niin niiden yhdistäminen sitten viekin aikaa paljon enemmän. Meni muiden käsitöiden ohessa 3v ennenkuin tuli valmiiksi. Sekin vielä etten oikeastaan tykkää virkkaamisesta mutta tuo malli niin koukutti.
Tämän vuoden puolelta taitaa tulla ennätystulos sukkien osalta. Niitä vaan on niin kiva neuloa kun valmistuvat kuitenkin aika pienessä ajassa. Pitsihuivin neulomista ei tosin voita mikään.
Olen huomannut saman monessa seuraamassani blogissa kuin itsellänikin että bloggausvälit ovat harvenneet ja onpa joku entinen tuttu bloggari lopettanut kokonaan. Itselleni olen vihainen kun ei aina tule käytyä kommentoimassa vastavuoroisesti. Syytän siitä tuota fb:n puolta ja siellä kaikkia ihania neulejuttuja joiden seuraamiseen kuluu nyt se aika mikä ennen meni lukiessa blogeja. Olen tosi hidas neuloja ja oikein mestaripurkaja. Tuolla jossain kätköissä on useampikin keskeneräinen neule jotka odottavat purkamista ja uudelleentulemista joksikin.
Oikaisen muutamat mutkat suoriksi ja kerron vain oleellisen enkä jatka eteenpäin.
...ja Tarina alkaa...
Olin innostunut lukemaan muiden käsityöbloggaajien blogeja jo pari vuotta ennenkuin joulukuussa 2007 vähän ennen joulua perustin oman. Mikrotukeni, silloin 12v eli nuorempi poikamme minut siihen oikeastaan yllytti. Hän vaan sanoi että nyt perustat äiti sinäkin oman blogin kun niin ahkerasti noita muita seurailet. Minä kauhusta kankeana että enhän minä osaa mitään blogia kirjoittaa ja mitä sinne edes kirjoittelen. Saatika sitten kuvien laitto. En osaa, ei siitä mitään tule. Poika vaan sinnikkäästi että nyt keksit blogin nimen ja laitetaan alkuun. En tosiaan olisi itse kyllä osannut mutta tingin sitten pojalta lupauksen että auttaa mua aina kun hihkasen. Alusta lähtien olen "tituleerannut" poikaa mikrotuekseni.
Tämä äkkiä valmistunut kaulaliina kummitytölleni ei ollut tyypillistä osaamistani. |
Huomaan että pinnasta löytyy sekä venäläistä että länsimaalaista neulepintaa. |
Tässä kirjoneuletta joka oli villapuserossa myös. Sen puseron olen jo aikaa sitten purkanut. |
Viimeinen kuva Vuodatuksen puolelta on pitsineuleinen päivänvarjo nuoremmalle tytölleni. Samalla kuvalla aloitin sitten bloggerin puolella. Blogin nimi on pysynyt samana. En katsonut aiheelliseksi muuttaa nimeä kun sitten olisivat viimeisetkin lukijat kaikonneet.
Tämä Africankukista virkattu päiväpeitto on yksi sellainen saavutus jonka en uskonut valmistuvan ollenkaan. Vaikka sellaisen kukkasen virkkaa aika nopeasti niin niiden yhdistäminen sitten viekin aikaa paljon enemmän. Meni muiden käsitöiden ohessa 3v ennenkuin tuli valmiiksi. Sekin vielä etten oikeastaan tykkää virkkaamisesta mutta tuo malli niin koukutti.
Kirjoneuletta ei myöskään voita melkein mikään. |
Olen huomannut saman monessa seuraamassani blogissa kuin itsellänikin että bloggausvälit ovat harvenneet ja onpa joku entinen tuttu bloggari lopettanut kokonaan. Itselleni olen vihainen kun ei aina tule käytyä kommentoimassa vastavuoroisesti. Syytän siitä tuota fb:n puolta ja siellä kaikkia ihania neulejuttuja joiden seuraamiseen kuluu nyt se aika mikä ennen meni lukiessa blogeja. Olen tosi hidas neuloja ja oikein mestaripurkaja. Tuolla jossain kätköissä on useampikin keskeneräinen neule jotka odottavat purkamista ja uudelleentulemista joksikin.
lauantai 3. lokakuuta 2015
Täydellinen väliaikakausimyssy
Myssyn sain valmiiksi vaikka kyllä pisti hanttiin useassa kohtaa. Eikä voi sanoa että mallikuvio olisi ollut vaikea mutta silti piti purkaa niin monesti että alkoi jo inhottaa. Oikein kun vauhdilla antoi mennä niin muutaman kerroksen jälkeen silmukat ei täsmänneet kuvion kanssa. Itseni tuntien en voi vaan lisätä edes yhtä silmukkaa joka puuttuu vaan se on purettava niin kauas taaksepäin että hävinnyt silmukka tulee vastaan.
Tämän mallin oli itselleni tulostanut jo heti silloin kun ohjeen kirjoittaja sen julkaisi eli noin puolitoista vuotta sitten. Tykkään niin tuollaisista kiemuroista vaikka se kierrettyjen silmukoiden neulominen hidasta onkin.
Lankana sama ihana Zeldan värjäämä lanka kuin yhdessä edellisessä myssyssä, (40g) jonka lahjoitin sitten Tyksin sytomyssykeräykseen kun oli omaan päähän liian tiukka. Tämä lanka on tosi riittoisaa kun jo toisen myssyn, (40g) neuloin samasta 100g:n vyyhdistä ja vielä on jäljellä 25g. Siis lankahan on 50% baby alpaca/25% silkki/25% pellava, juuri sopivaa lankaa semmoiseen väliaikakausimyssyyn. Resori neulottu 2½:n sukkapuikoilla ja ja muuten 3:n 40cm:n pyöröllä. Päättely tottakai sitten taas sukkapuikoilla.
Eilen kuin sain myssyn valmiiksi, niin heti laitoin päähän kun pyörällä olin liikenteessä. Harvoin joku onnistuu niinkuin tämä myssy. Tuntui heti omalta ja sopivalta päähän.
Tämän mallin oli itselleni tulostanut jo heti silloin kun ohjeen kirjoittaja sen julkaisi eli noin puolitoista vuotta sitten. Tykkään niin tuollaisista kiemuroista vaikka se kierrettyjen silmukoiden neulominen hidasta onkin.
Lankana sama ihana Zeldan värjäämä lanka kuin yhdessä edellisessä myssyssä, (40g) jonka lahjoitin sitten Tyksin sytomyssykeräykseen kun oli omaan päähän liian tiukka. Tämä lanka on tosi riittoisaa kun jo toisen myssyn, (40g) neuloin samasta 100g:n vyyhdistä ja vielä on jäljellä 25g. Siis lankahan on 50% baby alpaca/25% silkki/25% pellava, juuri sopivaa lankaa semmoiseen väliaikakausimyssyyn. Resori neulottu 2½:n sukkapuikoilla ja ja muuten 3:n 40cm:n pyöröllä. Päättely tottakai sitten taas sukkapuikoilla.
Eilen kuin sain myssyn valmiiksi, niin heti laitoin päähän kun pyörällä olin liikenteessä. Harvoin joku onnistuu niinkuin tämä myssy. Tuntui heti omalta ja sopivalta päähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)