Ruusubegonia

Viikko on taas hujahtanut, niin ettei huomaakaan. Sain sen Haruni-huivini valmiiksi mutta kukahan tulisi laittamaan sen pingotukseen. Toukokuussa neuloin Annis-huivinkin ja sekin odottaa sama hommaa. Minulla kun ei ole semmosta isoa palaa styroksia johon olisi helppo kiinnittää nuppineulat. Olen ennen kontannut tuolla lattialla ja laittanut paksun pyyheliinan pingotusalustaksi. Se konttaaminen on vaan epämiellyttävää, siksihän ne on jääneet huivit pingottamatta ja esittelemättä.

Kun ei valmista tule millään rintamalla niin näytän ruusubegoniani jonka ostin kesäkuun alussa. Katselin sitä kukkatarhalla jo useampaan otteeseen että tuon haluan. Silloin kun ostin sen, ei ollut yhtään isoa kukkaa. Siinä vieressä oli semmosi mitkä kukkivat jo suurilla kukilla. Ajattelin että ostan semmoisen nuppuisen, niin saan nauttia siitä kauemmin.

Pyörittelin sitä joka suuntaan kuvia ottaessani. Aurinko paistoi ja vaikka kukka on varjon alla, tuli liian valaistuneita kuvia. Enkä osannut taaskaan korjata kuvankäsittelyllä.

Tuossa se on ollut takapihan pöydällä ja ilahduttanut silmiä aina vain milloin siihen suuntaan on katsonut. Nyt vaan on kuluvalla viikolla tuullut niin kovaa että siirsin sen suojaisampaan paikkaan leikkimökin terassin lattialle. Se kun on niin raskas kaikkine noine kukintoineen, niin menee helposti poikki jos kaatuu. No meinasi siinä haaveri kuitenkin käydä kun pari kiinanruusua oli tuuli kipannut sen päälle ja viereen. Pari kukkaa irtosi mutta ei sentään oksia poikki.

Mustikkasormet

Tänään tuli sitten avattua kesän mustikanpoimimiskausi. Kyllähän sitä mustikkaa on, mutta pientä eikä sitä määrää mitä viimekesänä oli. Jos sadetta tulisi, niin ehkäpä mustikat vielä turpoaisivat. Otin muutaman varvun metsästä mukaani, niinkuin aina ennenkin kun äiti toi joskus meille lapsille. Miten mukava olikaan niitä siinä nappia suuhun.

En sitten uskaltanut mustikasta tultua jatkaa tätä vaaleanpunaista neuletta.

Kaivelin sen Haruni-huivin tuolta jemmapiilosta ja ajattelin kuitenkin jatkaa siitä mihin jäin. Ei haittaa mustikkaiset sormetkaan vaikka tuskin se muutaman pesun jälkeen enää käsistä olisi irronnutkaan. Sain tuolta FB:n puolelta intoa lisää kun eräs toinenkin neuloja, saman mallin kanssa tapellut on jo kohta loppusuoralla. Eihän mulla tuossa virheitä ollut mutta tuntuu että kuvio ei näy tarpeeksi kyseisessä langassa. Toinen negatiivinen asia on sitten se että huivistani tulee aika pieni. Aion nyt kyllä sen loppuun asti neuloa vaikka niin uhosin purkavani.

Viikolla sain tällaisia kuvia keittiön ikkunan läpi. Harvoin saa samaan kuvaan kaksi noinkin erilaista eläintä. Naurettiin sitä kun tuo harakka kolme kertaa nokkasi siiliä takapuoleen mutta siili ei ollut moksiskaan.

Lanka- ja kirjaostoksia

Edellisessä kirjoituksessa kuvaamani huivinraato sai jatkoajan. Keräsin silmukat talteen ja laitoin huivin tekeleen käsityöpussukkaan huilaamaan. Ehkäpä jatkan sitä toiste, kun fb:n puolella tuli niin kannustavia kommentteja.

Puikoille pääsi vaaleanpunainen Dropsin BabyAlpaca Silk-lanka. Olen neulonut jotain 30cm etu+takakpl yhdessä ja lankaa on mennyt vasta 2x50g. Suunnittelen sitä siinä neuloessa eli villatakki on tulollaan. Kuvaa ei ole vielä esittää.

Sitten eräänä päivänä kävin myös kirjaostoksilla ABC:n yhteydessä olevassa kirjamyynnissä. FB:ssä joku kehui että oli jotain kirjoja edullisesti saanut, niin piti mennä katsomaan ja löytyihän sieltä pari kappaletta.

Silloin kesäkuussa kun olin tuolla Itä-Suomessa Catariinan luona, niin kävimme yhtenä lauantaina Lieksassa neuleretriitissä. Oli sitten eka kerta meikäläisellä semmosessa käynti. Päiväseltään käytiin ja sain maltillisesti ostettua noita ihaniksi kehuttuja Väinämöisiä.

Nuo vasemmanpuoleiset langat ovat viimelauantaiselta reissulta Turun keskiaikamarkkinoilta. Tuo kaksi pientä vyyhtiä ihan vasemmassa reunassa pitäisi olla jotain Italialaista sukkalankaa jota myyjä kehui hyvin kestäväksi. Nyt sitten on korkattu nekin markkinat. Olenkin jo useana kesänä suunnitellut menoa mutta ei ole vissiin ollut kaveria lähtemään kanssani.

Nyt kun kaikki kukkii ja heilimöi, niin meidän ainoa talvelta henkiinjäänyt kärhö on näin komea. Ostettiin kolme uutta kuolleiden tilalle ja yhdessä pienessä on tuossa vieressä pari kukkaa auki. Tämä iso tahtoo vallata pienen kärhön ritilänkin. Väri on isossa semmonen oikein tumma lila. Vaikka otin kuvan eilen kun ei aurinko paistanut, niin silti pilvet varmaan heijasti niin paljon valoa että väri on liian vaalea.

Kun on noita mun lempivärikukkia, niin niitä täytyy aina kuvata. Sitäpaitsi neilikka on mun lempikukkanikin. Se sitäpaitsi tuoksuu niin hyvälle.

Huivinraato ja Annansilmät

Niin ahkerasti kuin koko viimeviikon neuloinkin ja kivaa oli, niin lauantai-iltana tuli vaan äkkiä tunne että ei kiva. Neuloin siis tätä Haruni-huivia, jota niin monet hehkuttavat tuolla FB:n puolella eri neulontaryhmissä. Neuleohjehan on alunperin englanninkielinen ja siksi sitä en aiemmin ole aloittanutkaan. Eräs kiltti ihminen oli sitten ohjeesta laittanut rautalankaversion tällaisia lontoonkieltä ymmärtämättömiä varten.

Neulominenhan kulki kuin unelma ja lankakin sopivan ohutta. Puikot numero 4 vaikka olisivat saaneet  numeron suuremmatkin olla. Lanka nyt vaan sitten ei soveltunutkaan sävyltään tähän malliin. Yhtä suhjukkaa kaikki, ei erotu kaunis kuvio ollenkaan. Eipä tuosta paljoa olisi enää puuttunut mutta tempaisin puikon pois ja piilotin käsityöpussiin. Puran pois ja suoristan langan. Aika pienikin olisi huivista tullut. Ehkä siitä jonkun muun huivin tai jotain joskus neulon. Lankahan on niitä Zeldan iki-ihania värjäyksiä, nimeltään Hulda Huoleton, 100% merinovilla.

Vielä jäi yhdet sukat esittelemättä, jotka neuloin siellä Catariinan luona käydessäni. Hänelle ne jäivätkin, enkä muistanut ottaa kuvaa lähtiessäni. Sain sitten kuvan s-postiini ja nyt voin niistä kirjoittaa. Tein vain varteen tuota pitsikuviota kun oli vähän kiire saada sukat valmiiksi. Tuolla varren kuviolla olen muutaman huivin neulonut mohairlangoista.

Vielä yksi kukkakuva yhdeltä ulkoikkunalta. Tätä kukkaa olen joskus haudoille laittanut kesäkukiksi kun se kestää paremmin vettä ja aurinkoa kuin moni muu. Tuntuvat viihtyvän tässä itäikkunalla kun saavat vain aamupäiväaurinkoa. Iltapäivällä ovat jo varjon puolella. Siksi varmaan pituuttakin kasvaneet kun muistissani on ollut matalampaa versiota.

Kesäsukkia urakalla

Kun olin siellä reissussa, niin tuli neulottua vaan sukkia, joissa ei tarvinnut mallia seurata. Langat itsessään ovat jo niin kirjavia ettei siinä mitkään pitsikuviot edes näkyisi.

Jatkoin siis alkuunpäästyäni tuolla Cirkulo-langalla, jota onkin useampi erinäköinen kerä. Olin jo myymässä koko lankasatsin pois. Sitten ajattelin että neulonpa yhdet kesäsukat kun on niin iloisenkirjavaa lankaa ja koostumus 82% pv/18% viskoosi. Nyt olen siis neulonut niistä langoista kolmet sukat ja kaikki tulleet vähän eri näköisiä. Ensimmäiset esittelin jo tuolla pari kirjoitusta takaperin.

Mittailin kerissä olevia erivärisiä lankajuoksuja ja ne olivat ihan erilaisia eri kerissä. Eipä olisi uskonut kun keriä katselee käsissään. Yhtään en muista mistä kaupparyhmästä olen langat aikoinaan hamstrannut. Tykkäsin varmaan silloin että kaunista lankaa kun on niin montaa eri väriä ja sävyä.

Näin erilaisia sukkia tuli vaikka lanka kerässä näyttää melko samanlaiselta. Jotenkin nuo raidalliset miellyttävät enemmän silmää kuin nämä laikulliset. Raidalliset annoin ystävälleni Catariinalle. Nämä laikulliset pidän itse kun niissä on kuitenkin enemmän niitä värejä joista pidän. Niinkuin vihreää ja vaaleanpunaista.

Nämä yhdet kirjavat ovat olleet teon alla useamman vuoden. Tainneet matkustaa tuolla Itä-Suomessakin jo muutaman reissun. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi viimeviikolla junassa kun tulin kotiin. Olen kahdet sukat neulonut kyseisestä langasta muutama vuosi sitten. Ohut lanka joka vaati pienet puikot eli 2:n numeroilla neuloskelin. Saan tuosta 100g:n kerästä vielä toisetkin sukat.

Juhannus

Tällä itsekeräämälläni kukkakimpulla toivottelen mukavaa juhannuksenaikaa blogissani poikkeaville.

Keräilin kukkaset tuolta pyörätien varrelta samalla kun ukkoni teki saunavastoja juhannussaunaan. On noista punkeista ollut niin paljon juttua että jotenkin pelotti mennä pitkään heinikkoon shortsit ja sandaalit jalassa.

Parit sukat odottavat tuolla julkaisuaan ja eräs kaunis pitsiliina kutkuttelee mielessä. Nyt jos koskaan olisi aikaa rauhassa neuloskella, kun arkena on aina jotain muuta meininkiä.

Kesäsukat ja virkattu matto

Sukkabuumi jatkuu mutta virkkasin minä siinä sukan neulomisen lomassa tuon wc:n maton. Minähän en ole virkkausihmisiä ollenkaan ja tämä matto trikookuteesta ja 8:n virkkuukoukulla ei tuntunut hyvälle käsiin. Eikä nuo kuteet kaikki mattoon menneet. Vielä saa virkattua pienemmän kun laittaa lisäksi jotain t-paidan helmaa.






Tuossa ei ole muuta kaunista kuin väritys joka sekin on kuvassa vähän pielessä. No kyllä tämä matto tän emännän ajan kestää kun edellisetkin on kestäneet jo ainakin 30 vuotta. Vanhoissa matoissa alkoi keskusta repsottaa. Vanhempi tyttö ne hankasi joku kesä juuriharjalla niin puhtaaksi että tuli isot reiät keskelle.

Tämä sukkapari oli oikein aivotonta neulottavaa vaihteeksi kun ei tarvinnut ohjetta katsoa ollenkaan. Tuo lanka on 82% puuvilla/18% viskoosi. Tein ihan perussukat, varressa noin 3cm resoria 1o, 1n. Oikeat silmukat tein kiertäen vaikka ei se tuossa pahemmin erotu. Neuloin 2½:n puikoilla ja lankaa meni 67g.

Joku tuolla fb:ssä kyseli että mahtaako lerpsahtaa nuo sukat kun kirjoitin että neulon tuosta langasta. Kirjoitin kommenttiin että ei ole vielä kokemusta kun on vasta ekat sukat siitä langasta.

Huomenaamulla minä suuntaan nokkani taas perinteiselle Itä-Suomen reissulle. Eipä tule blogiin puoleentoista viikkoon päivitystä. Jos sitten juhannuspyhinä olisi jo aikaa kirjoitella.