Ruusubegonia

Viikko on taas hujahtanut, niin ettei huomaakaan. Sain sen Haruni-huivini valmiiksi mutta kukahan tulisi laittamaan sen pingotukseen. Toukokuussa neuloin Annis-huivinkin ja sekin odottaa sama hommaa. Minulla kun ei ole semmosta isoa palaa styroksia johon olisi helppo kiinnittää nuppineulat. Olen ennen kontannut tuolla lattialla ja laittanut paksun pyyheliinan pingotusalustaksi. Se konttaaminen on vaan epämiellyttävää, siksihän ne on jääneet huivit pingottamatta ja esittelemättä.

Kun ei valmista tule millään rintamalla niin näytän ruusubegoniani jonka ostin kesäkuun alussa. Katselin sitä kukkatarhalla jo useampaan otteeseen että tuon haluan. Silloin kun ostin sen, ei ollut yhtään isoa kukkaa. Siinä vieressä oli semmosi mitkä kukkivat jo suurilla kukilla. Ajattelin että ostan semmoisen nuppuisen, niin saan nauttia siitä kauemmin.

Pyörittelin sitä joka suuntaan kuvia ottaessani. Aurinko paistoi ja vaikka kukka on varjon alla, tuli liian valaistuneita kuvia. Enkä osannut taaskaan korjata kuvankäsittelyllä.

Tuossa se on ollut takapihan pöydällä ja ilahduttanut silmiä aina vain milloin siihen suuntaan on katsonut. Nyt vaan on kuluvalla viikolla tuullut niin kovaa että siirsin sen suojaisampaan paikkaan leikkimökin terassin lattialle. Se kun on niin raskas kaikkine noine kukintoineen, niin menee helposti poikki jos kaatuu. No meinasi siinä haaveri kuitenkin käydä kun pari kiinanruusua oli tuuli kipannut sen päälle ja viereen. Pari kukkaa irtosi mutta ei sentään oksia poikki.