Siivekäs-sukat

 Harvoin tulee noista kirjahyllyssä olevista neulekirjoista mitään neulottua kun en jaksa ohjeita lukea. Nyt kuitenkin päätin että otan Merja Ojanperän Sydämellisestä sukkakirjasta jonkun mallin ja se sattui olemaan Siivekäs kun lankojen väritkin melkein täsmäsivät kirjan sukkakuvan kanssa.

Nalle-langoissa on sama juoksevuus kuin ohjeessa oli Vuorelman Veto-langassa eli 100g/260m. Ohjeessa oli punainen ja musta mutta melkein tuo oranssi punaisesta käy kun sitä sattui laatikossa olemaan.

Sukan aloitus oli hiukan erilainen millaisia olen tottunut neulomaan. Vaihteluna normaaliin resoriin ihan hauska.

Sukissa on tomaattikantapää. Mulle ihan uusi tuttavuus mutta ei mitenkään outo paitsi tarkkana sai olla ettei silmukat karanneet ja siltikin yksi karkasi ja huomasin että puikolla olikin sitten yksi ylimääräinen silmukka. En tavoistani poiketen purkanut muutamaa kerrosta vaan korjasin sen siinä. Ei kukaan tiedä että on hiukan virheellinen kohta vain parin silmukan kohdalla.

Sitten kävi toisen sukan kanssa niin iso moka että pakko purkaa melkein koko teräosuus. No sehän käy purkaminen helposti kun ottaa puikot pois työstä ja alkaa vedellä langoista. Siinä ei kauaa nenä tuhise paitsi meni päivän työ hukkaan. Ensimmäisellä aukeamalla on varren mallipiirros ja toisella terän. Kantapään jälkeen en ollut muistanut kääntää oikeaa aukeamaa ja huomasin sen juuri kun oli tarkoitus aloittaa kärkikavennus. Ihmettelin että missäs se X on siitä piirroksesta jolla kavennetaan yksi silmukka pois ennen kärkikavennusten alkua.

 Sukkapariin meni lankaa 84g ja neuloin 2½ ja 3:n puikoilla.

Harmaita vauvanmyssyjä

 Myssyjen joukkotuleminen jatkuu. Nyt vaihteeksi vauvojen päähän sopivia. Tämä norjalainen vauvanmyssy on mielestäni mukavampi neuloa kuin se ainaoikealla neulottu sik-sak-myssy. Tässä kun ei tule ommeltavia saumoja ollenkaan ja on varmaan yhtä mukautuva päähän.

Tuli tilaus yhdestä harmaasta myssystä mutta neuloin sitten kaksi kun on nopea valmistaa. Saa valita kumman haluaa. Molemmat langat ovat suurinpiirtein samaa paksuutta ja vaikka neuloin tummanharmaan 3:n ja vaalean 3½:n puikoilla niin lankaa kului grammalleen sama määrä. Mun harmaa lankavarasto on aika niukka kun en itse käytä harmaata mutta hämmästyin kun aloin penkoa niin löytyi useampikin kerä eri lankamerkeiltä. Olen varmaan joskus ajatellut ostaessani että jos joku muu tarvitsee harmaat sukat tms.

Olen näitä myssyjä neuloessani vähän muokannut ohjetta langan paksuudesta/ohuudesta johtuen. Ohjeessa alunperin käytetty lanka olisi vaatinut 4-5 numeron puikot mutta kun minä neulon ohuemmista langoista niin lisään alun silmukkamääriä ja lisäys/kavennus kerroksia. Lopussa kaventelen muutaman kerroksen ilman välikerroksia ettei tule liian suippo myssyn kärki.

Solmiamisnauhat neulottu i-cordilla. Tummanharmaa Novitan 100% alpaca ja vaaleampi italialaista LANA GATTO 50% alpaca/50%merino. Molemmat myssyt siis painoltaan 29g.

Sytomyssykolmikko

Vaihteeksi taas muutakin kuin sukkia. Olen näitä lahjoituslangoista neulottuja sytomyssyjä tehnyt aina jossain välissä. Venla Tarvainen on näiden lankojen lahjoittaja. Hän ilmoitti että osallistuu näin sytomyssykampanjaan ja minullehan se sopi oikein hyvin.

 Aina neuloessani myssyjä ajattelen myssyjen saajia joille nämä mahdollisesti menevät. Siis niin että millaisen myssyn laittaisin omaan päähäni kun hiukset puuttuvat ja naama on turvoksissa. Yritän aina etsiä kauniita kuvioita. Näissä kahdessa naisellisessa myssyssä kuvio otettu vanhasta Novita 2/98-lehdestä ja siellä Maria Guzeninan päällä olleesta pitsisestä toppi+hame-yhdistelmästä. Olen samalla kuviolla neulonut muutaman pitsihuivin.

Sitten piti miettiä että mitä hauskaa tuohon siniseen lankaan keksisi kun miellän sen enemmän miehiseksi myssyksi. Kaikista langoista jäi tähteeksi sen verran että jos yhdistän kaikki neljä tähdettä niin voi niistä yksi myssy syntyä. 

Näissä myssyissä kaikissa sama lanka eri väreinä. Langan koostumus 85% kierrätyspuuvilla/15% polyesteri. Neulottu 3:n puikoilla ja myssyjen painot, punainen 85g, vaaleanpunainen 80g, sininen 78g.

Pikkuinen pitsisukka-KAL

Osallistuin Merja Ojanperän 4 päivää kestäneeseen pikkuinen pitsisukka-KALiin. Minulla lanka oli taas ohjeen mukaista lankaa ohuempaa, niin sukatkin tulivat ihan lapsen kokoa. Terän pituus vain 19cm vaikka jatkoinkin muutaman kerroksen verran pituutta. Tuli jonkun pikkutytön jalkoihin sopivat sukat.

Oli juuri sopivan pituinen jakso, kesto 28.7-31.7.2020. Mielelläni neulon pitsiä ja palmikkoa vaikka siinä saakin koko ajan olla silmät tarkkana seuraamassa kaaviota. Kun ei ollut sopivia jalkoja mallikuvaukseen niin laitoin toisen sukan sisään latuskan käsivoidepurkin että saa jonkunlaisen kuvan kauniista pitsistä ja palmikosta. Lankaa kului sukkapariin 55g ja neuloin 2½:n puikoilla.

Sinisävyiset raitasukat

Tuli taannoin tilaus puuvillasukista ja nimenomaan sinisävyiset. Ihmettelin kun varastostani löytyi jokunen kerä sinistä lankaa vaikka en tarkoituksella ole koskaan ostanut. Pieniä kerännupuloita muita värejä löytyi myös ettei olisi ihan pelkät siniset. Mallin sain muuten päättää itse ja tuli sitten pelkkää raitaa kun en kirjoneuletta alkanut väsäämään. Puuvillalanka kun ei muutenkaan jousta niin kirjoneuleena ei olisi ollut varmaa että sukat olisivat sopineet tilaajan jalkoihin. 

Olen silloin tällöin puuvillasta sukkia neulonut mutta näistä ei tahtonut valmista tulla. Kyllä villalanka kulkee puikoilla paljon paremmin ja kevyemmin. Lankoja kului sukkapariin 67g ja neuloin 2:n puikoilla.

Mieheni innostui tekemään Louhisaaren kesäjuomaa. Kun juoma itsessään on aika väritöntä niin jossain ohjeessa oli että lisätä puolukkaa väriä antamaan. Kun ei puolukka vielä ole kypsää niin lisättiin kourallinen punaista viinimarjaa. Kylläpä tulikin herkullisen väristä. Vielä ei maistettu mutta muilta kesiltä on muistissa että hyvää janojuomaa on.

Everyday neon testisukat

Tässä jälleen yhdet testisukat jotka olen keväällä neulonut mutta julkaisuluvan sain vasta nyt. Neulovilla.fi ja siellä sukkien suunnittelija Paula Niskasaari kyseli fb:n puolella että ketä kiinnostaisi testineuloa nuo kauniit sukat. Minähän olin heti valmis kuin partiolainen vaikka en ole ikinä partiolainen ollutkaan.

Jäi tuota neon pinkkiä ja vihreää sopivasti tähteeksi edellisistä testisukista jotka neuloin Katja Makkoselle. Tuo neonpinkin punainen oli vaan vähän kurja lanka kun päästi väriä. Pesin ja liotin etikkavedessä ennenkuin aloitin noita sukkia mutta kun kastelin sukat vielä valmiina niin sittenkin lähti väriä tuohon valkoiseen.

Oli noissa sukissa parikin kivaa juttua. Tuo kirjoneuleen tapainen värien vaihtokohdissa nostetuin silmukoin ja neulottuna alempiin kerroksiin ja kiilakantapäät. Olen muutaman kerran neulonut kiilakantapään ennenkin mutta sitä kuitenkin vähemmän käytän. Helppo kantapää siinäkin tapauksessa jos aloittaa sukat varpaista varteen. Näissä neulottiin sukat ihan varresta varpaisiin. Mulla aina tuottaa harmaita hiuksia aloittaessani varpaista varteen.

Lankojen kulutuksenkin olen laittanut tarkasti ylös että valkoista meni 40g ja molempia värejä 13+13g eli yhteensä sukkien paino 66g. Neulottu 2:n puikoilla vaikka ohjeessa oli 2½. Ohje on ostettavissa Ravelryssä suomeksi ja englanniksi kirjoitettuna.

Ruusukuvioidut sukat

Ehdin juuri parahiksi saamaan nämä sukat valmiiksi ennen mustikoiden keruuta. Eipä näissäkään mitään erilaista ole pari vuotta sitten tehtyihin samanlaisiin verrattuna. Muuta erilaista ei ole kuin koko. Nämä muutaman numeron pienemmät. Kyllä on välillä mukava neuloa ihan yksinkertaista vaikka usein olen sitäkin mieltä että monikirjavat ja pitsiset ovat mulle sopivampia neulottavia.

Lankana näissä ohutta, 2:n puikoilla sopivaa 75% villa/25% polyamidia ja sukkien paino vain 48g.

Eilen olin sitten ekaa kertaa mustikoita etsimässä ja löytyihän niitä pieni korillinen. Ei ole vielä joka paikassa mustikat niin kypsiä että irtoisivat sovinnolla varsista. Nyt täytyy sanoa että kahden vuoden tyhjän poimimisen jälkeen mustikkaa on reilusti. Harvemmin maistelen metsässä miltä mustikat maistuvat mutta eilen pistin muutaman kourallisen suuhun. Joko mun suun on mennyt pilalle tai sitten tosiaan puuttuu se mustikalle ominainen maku. Mun saalis on aina vähän niukahko kun kerään mustikat mieluummin ilman poimuria ja puhtaaksi suoraan koriin. Nyt tottumatta taas selkäkin pistää hanttiin jo 2-3 tunnin kyyristelyn jälkeen.