Oranssin pirteyttä

Vähän iloisuutta tähän synkkään maailmanlaajuiseen tunnelmaan. Näin tuossa pari viikkoa sitten jonkun esittelemät sukat jotka olivat tosi kauniit. Piti heti etsiä ohjetta ja laittaa samaiset sukat puikoille. Malli on Sari Suvannon Kin-sukat. Helppo malli neuloa kun olen tuota valepalmikkoa neulonut jo tässä pitkin talvea. Eikä tuo isompi palmikkokuviokaan vaikea ole.

Kaikki muuten hyvin mutta mun kädet ei meinaa kestää tuota paksua lankaa. Jonkun parin aina ohuiden lankojen välissä saa neulottua. Tämä lanka on kyllä värin puolesta oikein silmiä hivelevää jos verrataan harmaaseen tai mustaan. Kyllä joku kuvioneule aina sileän voittaa jopa ajallisesti.

Lankaa meni sukkapariin 112g ja neuloin 3½:n puikoilla. Ohjeessa oli koko 38-39 mutta piti kärkikavennukset tehdä joka kerroksella ohjeesta poiketen. Olisivat tulleet liian isot käyttäjälleen.

Myssykauluri

Välillä tulee ajatus että osaisi jotain suunnitella ihan itse. Kyllähän näitä myssyn ja kaulurin yhdistelmiä on suunnitellut joku muu jo paljon aiemmin ja löytyy kyllä valmiita ohjeitakin mutta kun ei vaan silmää miellytä. Tämä on vasta prototyyppi ja menee kokeiluun josta toivon saavani parannusehdotuksia seuraavan kappaleen neulomiseen.

Se mikä mua niissä monissa vauvojen ja isompienkin valmiissa myssy-kauluriyhdistelmissä haittaa on se että otsa jää ihan paljaaksi. Mitä se sitten hyödyttää vaikka pää ja kaula olisivat miten piilossa mutta kylmä lyö otsaan suoraan. Sitä yritän nyt saada aikaiseksi että myös otsalle riittää lämmikettä.

Aloitin kauluriosasta mutta liian pienellä silmukkamäärällä. Siinä ensimmäinen korjauskohta. Toinen kohta on tuo leuanaluskaarevuus ja kolmas sitten se otsakohta. Nuo kolme kohtaa kun saan onnistumaan niin tulee ihan hyvä.

Lanka on ihanaa merinovillaa mutta en tiedä millaiseksi menee käytössä kun olen vähemmän tuosta mitään ehtinyt neulomaan. Se ainakin on hyvä että lanka ei ole pistelevää. Tähän tekeleeseen meni lankaa vain 41g ja neuloin 2½:n puikoilla.

Parit sytomyssyt Tyksiin

Olen joka vuosi yrittänyt neuloa näitä sytomyssyjä Tyksiin. Useammalla vuodella olen ehtinyt tähän Ystävänpäivätempaukseen mukaan. Niin nytkin ehdin sentään pari myssyä neulomaan. Saahan niitä neuloa pitkin vuotta aina kun tulee sellainen olo että joku helppo välityö on kiva niin silloin se on melkeinpä sytomyssy.

Minulla kun näitä sopivia lankojakin löytyy kun olen aikoinani hamstrannut puuvillapohjaisia joissa viskoosia seassa. Ei silloin ollut tietoa tällaisista tempauksista. Tähän sopii se lauseke että "aika tavaran kaupitsee".

Tällä valepalmikkokuviolla kun tekee niin myssy sopii useampaan päähän kun kuvio on joustavaa eli resoria. Molemmassa myssyssä siis sama lanka mutta eri väriä. Novitan Butterfly 55% puuvilla ja 45% viskoosia. Tuo vihreä on oikeasti paljon vaaleampaa kuin kuvissa ja violetti on melkein oikean sävyinen.

Langankulutus vähän eri kummassakin myssyssä. Vihreä 54g ja violetti 57g. Violetissä joku kuviokerros enemmän. Molemmat neulottu 3:n puikoilla.

Kämmekkäät ja panta

Vanhempi tyttäreni oli ostanut itselleen joululahjaksi Alpa.fi-kaupasta vihreän alpakka-suorakaidehuivin. Siihen piti sitten mallata samanväriset kämmekkäät ja panta. Minulla kun tuota varastoa riittää ja vanhojakin lankoja joita olen hillonnut siksi ettei sellaisia samanlaisia enää saa. Aikani kun pengoin niin löysin vanhaa Novitan Wool merinovillaa. Olipa vielä aika samaa sävyä kuin tyttöni huivi.

Mallin sain taas mallata oman pään mukaan. Joskus onnistuu, joskus ei. Näihin nyt otin vähän osviittaa edellisistä muutaman vuoden takaisista tekeleistä. Kun vielä oppisin muistiinpanoissani laittamaan vähän silmukkamääriäkin muistiin niin olisi helpompaa tulevaisuudessa jos samalla mallilla aion neuloa.

Kämmekkäiden kädenselkäkuvio on käyttämäni palmikko yhdestä käsityökirjasta. Intialainen peukalokiila kuuluu myös suosikkien joukkoon. Se on niin helppo tehdä kun ei tarvitse miettiä millä kerroksella niitä silmukoita lisätään. Useampikin ihminen on sitä mieltä että ruma mikä ruma mutta käteen se istuu tosi hyvin ja muulla ei olekaan väliä.

Panta on samanlainen kuin edeltäjänsäkin. Ensin neuloin putkiloa jossa päälipuolella valepalmikkoja ja sisäpuoli sileää. Putki noin 45cm ja sitten pannan etuosa erikseen neulottu ja siinäkin kuvio vain ulkopuolella. Osittain neuloin, osittain ompelin kappaleet yhteen. Siinä tehdessä muotoutui. Tuskin jälkeenpäin taaskaan muistan kun en ole kirjoittanut tuota kohtaa muistiin. Lankaa kului kämmekkäisiin 46g ja pantaan 47g. Molemmat neulottu 3:n puikoilla.

Miehen muotovaliosukat

Nyt tuli neulottua oikein muotovaliosukat. Noin lattialla kuvattuna suorastaan rumat mutta jaloissa ihan sukkien näköiset. Sukat tilasi yksi ystäväni miehelleen ja kertoi vähän miehensä jalkojen muotoja ja mittoja. Siitä sitten suunnittelemaan jotain muuta kuin perussukkaa.

Lanka piti olla sinistä ja mun varastossa sitä väriä on vähänlaisesti. Löytyi tuota kirjopirkan ohutta lankaa vajaa 100g niin ajattelin käyttää sen kaiken ja jatkaa varresta jollain muulla sinisellä. Punaista laitoin siihen värinvaihtokohtaan eikä paljon näekään missä vaihto tapahtuu. Aloitin sukat siis varpaista ja pelkäsin taas tuota kantapään kohtaa vaikka ohjeita siihen löytyy jos vaan ymmärrystä riittää. Siihen asti menee hyvin kun kiilalevennys alkaa eli sama mihin varresta varpaisiin kiilakavennus loppuu. Kun oli tiedossa sukkien saajan jalan malli niin sillä mitoituksella neuloin. Aloitin terässä keskellä jalan päällystä resorineuletta jossa lisäsin 2 silmukkaa molemmille puikoille. Tahtoo tuossa kantapään teossa tulla aina liikaa silmukoita enkä meinaa osata niitä kavennella. Aloitin vahvistettua neulosta kantapään alla ja muuten kantalapun tein vain sileää. Siksi se näyttää niin hirveän isolta.

Sukkien paino 83g ja neulottu 2½:n puikoilla. Ihan kärjen aloituksessa käytin 2:n puikkoja ettei jäänyt liian harvaksi se aloituskerros.

Ompelin lepakkohihaisen puseron

Puikkojen kilisyttelyn lomassa välillä jotain ompeluakin. Amisaikainen ystäväni kysyi että ompelisinko hänelle puseron. Ihmettelin että miksi ei itse ompele kun on kuitenkin saman ompeluopin saanut kuin minäkin. Valitteli vain ettei hänellä ole enää saumuria. Lupasin ommella kun mulla on saumuri. Helppohan tuollainen trikoopusero on ommella. Varsinkin kun kankaan leikkaukseen sain käyttää vanhaa hyväksi havaittua puseroa kaavana.

Minulla sattui olemaan noin kaunista kangasta pala jonka olin tilannut jo vuosia sitten Kuosiverstaalta. Kankaan nimi on Mesiniitty ja laadultaan luomu-interlock. Kaikinpuolin ihanan tuntuinen neulos mutta saumuri ei ollut ihan samaa mieltä tai pallokärkineulat paremminkin. Joku siinä kankaassa on että hylkii pallokärkineuloja. Tavallisilla en uskaltanut edes yrittää ommella ettei vain tule turhia reikä niinkuin joskus näkee noissa halvoissa ulkolaisissa t-paidoissa.

Malli on tuollainen keeppimallinen lepakkohihainen pusero. Pystysuora sauma tuossa valkoisen ja mustan vaihtumiskohdassa on ns. sivusauma. Yläosan ja valkoisen tasosauma on avoin että pääsee hiki haihtumaan vapaasti. Vanha pusero on jotain viskoosineulosta ja paljon vetelämpää kuin tämä uusi kangas. Kunhan uutta puseroakin muutaman kerran pesee ja pitää niin eiköhän siitäkin ihan kelpo tule. Kangasta oli alunperin 1,5m joten siitä jäi reunasta sellainen kaistale että saan siitä puseron kun ostan vaikka mustaa trikoota lisäksi josta leikkaan kainalonaluspalaset. Saan puseroon samalla hoikentavan vaikutelman kun mustahan hoikentaa. 

Hempeää vaaleanpunaista

Nyt on esittelyssä tosi hempeitä töitä. Näitä tekisin enemmänkin jos jollain tarvetta olisi. Nämä menivät yhdelle nuorelle äidille ja hänen taaperolleen. Ensin neuloin nuo rätit ja sitten piti käydä ostamassa tuota pientä kauluria varten Susulta yksi kerä samaa sävyä olevaa merinovillaa.

Onneksi olen säästellyt noita puuvillakeriä vaikka nykyisin enemmän käytänkin villalankaa. Oli yksi vaihe elämässä että neuloin paljon pv-langasta mutta aika aikaansa kutakin. (Sanoi pässi kun päätä leikattiin.) Tykkään tuosta lehtikuviosta ja noissa räteissä se erottuu tosi hyvin kun tulee helpolla tasaista jälkeä.

Sitten tämä lehtipitsikaulurikin on yksi niitä töitä joita mielelläni neulon vaikka kuinka monta peräkkäin. Nyt piti miettiä että mikähän se sopiva silmukkamäärä olisi n. 1-vuotiaalle neidille. Ei kai tuossa koossa muuta väliä ole ettei tee kauluriosaa liian pieneksi. Resoriosa pysyy muuten hyvin kuosissaan. Kaulurin reunan päättely tulee joka kerralla erilainen kun en jaksa syventyä siihen venäläisen ohjeen reunukseen jossa virkataan. Olenhan minä viimeisimmät kaulurit päätellyt virkkaamalla mutta samanlaisia niistä ei ole tullut.

Tiskirätteihin meni lankaa yhteensä 47g ja neuloin 3:n puikoilla. Kaulurin langankulutus 32g ja neulottu 2½:n puikoilla.