Puikkojen kilisyttelyn lomassa välillä jotain ompeluakin. Amisaikainen ystäväni kysyi että ompelisinko hänelle puseron. Ihmettelin että miksi ei itse ompele kun on kuitenkin saman ompeluopin saanut kuin minäkin. Valitteli vain ettei hänellä ole enää saumuria. Lupasin ommella kun mulla on saumuri. Helppohan tuollainen trikoopusero on ommella. Varsinkin kun kankaan leikkaukseen sain käyttää vanhaa hyväksi havaittua puseroa kaavana.
Minulla sattui olemaan noin kaunista kangasta pala jonka olin tilannut jo vuosia sitten Kuosiverstaalta. Kankaan nimi on Mesiniitty ja laadultaan luomu-interlock. Kaikinpuolin ihanan tuntuinen neulos mutta saumuri ei ollut ihan samaa mieltä tai pallokärkineulat paremminkin. Joku siinä kankaassa on että hylkii pallokärkineuloja. Tavallisilla en uskaltanut edes yrittää ommella ettei vain tule turhia reikä niinkuin joskus näkee noissa halvoissa ulkolaisissa t-paidoissa.
Malli on tuollainen keeppimallinen lepakkohihainen pusero. Pystysuora sauma tuossa valkoisen ja mustan vaihtumiskohdassa on ns. sivusauma. Yläosan ja valkoisen tasosauma on avoin että pääsee hiki haihtumaan vapaasti. Vanha pusero on jotain viskoosineulosta ja paljon vetelämpää kuin tämä uusi kangas. Kunhan uutta puseroakin muutaman kerran pesee ja pitää niin eiköhän siitäkin ihan kelpo tule. Kangasta oli alunperin 1,5m joten siitä jäi reunasta sellainen kaistale että saan siitä puseron kun ostan vaikka mustaa trikoota lisäksi josta leikkaan kainalonaluspalaset. Saan puseroon samalla hoikentavan vaikutelman kun mustahan hoikentaa.
Nyt kun olen itsekin ommellut pitkästä aikaa, niin kiinnitän heti huomiota, miten siistin kauluksen olet tehnyt! Minulla ei ole mitään ompelukoulutusta, joten homma menee lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta, eli ei aina ihan putkeen ;)
VastaaPoista