Miehen muotovaliosukat

Nyt tuli neulottua oikein muotovaliosukat. Noin lattialla kuvattuna suorastaan rumat mutta jaloissa ihan sukkien näköiset. Sukat tilasi yksi ystäväni miehelleen ja kertoi vähän miehensä jalkojen muotoja ja mittoja. Siitä sitten suunnittelemaan jotain muuta kuin perussukkaa.

Lanka piti olla sinistä ja mun varastossa sitä väriä on vähänlaisesti. Löytyi tuota kirjopirkan ohutta lankaa vajaa 100g niin ajattelin käyttää sen kaiken ja jatkaa varresta jollain muulla sinisellä. Punaista laitoin siihen värinvaihtokohtaan eikä paljon näekään missä vaihto tapahtuu. Aloitin sukat siis varpaista ja pelkäsin taas tuota kantapään kohtaa vaikka ohjeita siihen löytyy jos vaan ymmärrystä riittää. Siihen asti menee hyvin kun kiilalevennys alkaa eli sama mihin varresta varpaisiin kiilakavennus loppuu. Kun oli tiedossa sukkien saajan jalan malli niin sillä mitoituksella neuloin. Aloitin terässä keskellä jalan päällystä resorineuletta jossa lisäsin 2 silmukkaa molemmille puikoille. Tahtoo tuossa kantapään teossa tulla aina liikaa silmukoita enkä meinaa osata niitä kavennella. Aloitin vahvistettua neulosta kantapään alla ja muuten kantalapun tein vain sileää. Siksi se näyttää niin hirveän isolta.

Sukkien paino 83g ja neulottu 2½:n puikoilla. Ihan kärjen aloituksessa käytin 2:n puikkoja ettei jäänyt liian harvaksi se aloituskerros.

Ompelin lepakkohihaisen puseron

Puikkojen kilisyttelyn lomassa välillä jotain ompeluakin. Amisaikainen ystäväni kysyi että ompelisinko hänelle puseron. Ihmettelin että miksi ei itse ompele kun on kuitenkin saman ompeluopin saanut kuin minäkin. Valitteli vain ettei hänellä ole enää saumuria. Lupasin ommella kun mulla on saumuri. Helppohan tuollainen trikoopusero on ommella. Varsinkin kun kankaan leikkaukseen sain käyttää vanhaa hyväksi havaittua puseroa kaavana.

Minulla sattui olemaan noin kaunista kangasta pala jonka olin tilannut jo vuosia sitten Kuosiverstaalta. Kankaan nimi on Mesiniitty ja laadultaan luomu-interlock. Kaikinpuolin ihanan tuntuinen neulos mutta saumuri ei ollut ihan samaa mieltä tai pallokärkineulat paremminkin. Joku siinä kankaassa on että hylkii pallokärkineuloja. Tavallisilla en uskaltanut edes yrittää ommella ettei vain tule turhia reikä niinkuin joskus näkee noissa halvoissa ulkolaisissa t-paidoissa.

Malli on tuollainen keeppimallinen lepakkohihainen pusero. Pystysuora sauma tuossa valkoisen ja mustan vaihtumiskohdassa on ns. sivusauma. Yläosan ja valkoisen tasosauma on avoin että pääsee hiki haihtumaan vapaasti. Vanha pusero on jotain viskoosineulosta ja paljon vetelämpää kuin tämä uusi kangas. Kunhan uutta puseroakin muutaman kerran pesee ja pitää niin eiköhän siitäkin ihan kelpo tule. Kangasta oli alunperin 1,5m joten siitä jäi reunasta sellainen kaistale että saan siitä puseron kun ostan vaikka mustaa trikoota lisäksi josta leikkaan kainalonaluspalaset. Saan puseroon samalla hoikentavan vaikutelman kun mustahan hoikentaa. 

Hempeää vaaleanpunaista

Nyt on esittelyssä tosi hempeitä töitä. Näitä tekisin enemmänkin jos jollain tarvetta olisi. Nämä menivät yhdelle nuorelle äidille ja hänen taaperolleen. Ensin neuloin nuo rätit ja sitten piti käydä ostamassa tuota pientä kauluria varten Susulta yksi kerä samaa sävyä olevaa merinovillaa.

Onneksi olen säästellyt noita puuvillakeriä vaikka nykyisin enemmän käytänkin villalankaa. Oli yksi vaihe elämässä että neuloin paljon pv-langasta mutta aika aikaansa kutakin. (Sanoi pässi kun päätä leikattiin.) Tykkään tuosta lehtikuviosta ja noissa räteissä se erottuu tosi hyvin kun tulee helpolla tasaista jälkeä.

Sitten tämä lehtipitsikaulurikin on yksi niitä töitä joita mielelläni neulon vaikka kuinka monta peräkkäin. Nyt piti miettiä että mikähän se sopiva silmukkamäärä olisi n. 1-vuotiaalle neidille. Ei kai tuossa koossa muuta väliä ole ettei tee kauluriosaa liian pieneksi. Resoriosa pysyy muuten hyvin kuosissaan. Kaulurin reunan päättely tulee joka kerralla erilainen kun en jaksa syventyä siihen venäläisen ohjeen reunukseen jossa virkataan. Olenhan minä viimeisimmät kaulurit päätellyt virkkaamalla mutta samanlaisia niistä ei ole tullut.

Tiskirätteihin meni lankaa yhteensä 47g ja neuloin 3:n puikoilla. Kaulurin langankulutus 32g ja neulottu 2½:n puikoilla.

Kumman synkät sukat

Nyt on vuorossa ihan perussukat vaikka ei mistään peruslangasta. Olen tämän langan joskus ostanut jostain fb:n lankakirppikseltä jossa se on ollut myynnissä isommassa lankasatsissa. Yllätys oli miten helppo lanka neuloa ja miten kaunista jälkeä tuli niin ettei se kaivannutkaan mitään kuvioita sotkemaan. Lanka oli kerällä jotenkin kovan tuntuista ja aika kierteistä mutta lopputulos miellyttävät sukat.

Kun lankaa oli yksi 150g:n kerä niin piti sitten puolittaa se ja neuloa molempia sukkia yhtäaikaa. Olisihan siitä vielä pidemmät varretkin saanut mutta näistä tuli nyt tämän pituiset. Langan juoksevuus on 400m/150g ja kerässä puikkojen suositus 3-4. Sukat neuloin 2½:n puikoilla. Lankaa kului sukkapariin 84g. Kokoa näissä vaihteeksi vaikka miehen jalkoihin numerolle 42/43.

Satakieli-pitsisukat

Hienosti alkoi uusi vuosi kun pääsin heti julkaisemaan jotakin valmista. Eilenillalla tämä sukkapari jo valmistui mutta en saanut kuvattua kun tuli jo pimeää ja lampun valossa värit muuttuvat. Eipä tässä aamusella kuvatussakaan kehumaan pääse. Langan väri on ihan liian punainen. Oikea sävy on sellainen tumma oranssi.

Ystäväni kysyi ennen joulua että tekisinkö hänen aloittaman sukkaparin valmiiksi kun ei itse ehtinyt. Hiukan ensin epäilin että onnistuukohan se niin vain. Harvoin kahden ihmisen käsiala on niin samanlainen että kahta sukkaa voi yhdistää. Hänen aloittama sukka oli kärkikavennusta vaille valmis. Aloitin sitten toisen sukan alusta ja vertasin siinä neuloessani molempia. Ihmeen samanlainen jälki vaikka eka sukka oli neulottu noilla harmailla metallipuikoilla ja minä aloitin toisen KnitPron-koivuisilla kun niitä tykkään käyttää. 

Malli on siis Niina Laitisen "Satakieli". Pitsineuletta on ihana neuloa ja vielä ohuesta langasta. Olen yllättynyt että Novitalla on joku noin mun tyylinen lanka. Tässä mallissa oli vaan se ongelma että ohjeen mukaan tehtynä sukat olisivat olleet pari numeroa liian pienet. Pähkäilin että miten saan jatkettua mallia niin että se jatkuu kauniisti sukan kärkeen asti. Sain mielestäni onnistumaan ihan hyvin. Sukkaparin paino 55g ja neulottu 2½:n puikoilla.

Kaksi paria huovutettuja lehtitossuja

Aina kestää noiden huovutettaviksi tarkoitettujen tossujen huovutus kun ei koskaan teidä mitä sieltä koneesta ulos tulee. Nyt laitoin kaksi kylpypyyhettä näiden kahden parin kaveriksi. Olen ihan tyytyväinen tulokseen.

Vaikka molemmat langat ovat 100% villa niin kierteisyydestä johtuen käyttäytyivät vähän eri tavalla. Dropsin Big Delight on yksikierteinen löyhä lanka joten se huopui enemmän. Oranssi lanka on 4-kertainen ja jäi selvästi huopumattomia kohtia. Ehkä ei olekkaan tarkoitettu huovutukseen mutta ajattelin koittaa kun on kuitenkin 100% villalanka. Olen yhdet tossut samasta langasta violetin värisenä huovuttanut muutama vuosi sitten ja ne huopuivat mielestäni enemmän. Nämä pesin 40 asteessa lyhyellä ohjelmalla, linkous 1000 kierrosta eli sama jolla linkoan yleensä muunkin normaalin pyykin.

Olihan tossut aika käppyrässä kun ohjelma loppui mutta laitoin kosteana paljaisiin jalkoihin jossa muotoilin. Kuivuttuaan ovat kyllä mun 40 numeron jalkoihin hitusen pienet eli paremminkin tummat kokoa 38 ja oranssit 39. Olen neulonut tossut alkuperäisen ohjeen mukaan jossa käytetty lanka on ollut 7 Veljestä. Näissä puikot 4 ja lankojen kulutus tummat tossut 81g ja oranssit 95g. Kestävyyden puolesta pitäisi varmaan ommella tossuihin nahkapohjat.

Koiralle myssy

Kaikkeen sitä ihminen lupautuu kun pyyntö tulee. Yksi kaverini kysyi että neuloisinko hänen koiralleen villalangasta myssyn. Ensin ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee mutta päätin sitten uskaltautua kokeilemaan. Onneksi Novitan sivuilla on ohje myssyyn mutta eihän ne mitat ja silmukkamäärät päde kuin sen muotoiselle koiralle kuin ohjeen kuvassa.

Ohjeen lanka oli 7 Veljestä mutta kun en sitä oikein omista, ainakaan viininpunaisena joka oli tilaajan toive että soveltuu koiran talvipalttoon väriin. Löysin sitten varastostani viininpunaista ohutta Vuorelman Satakieli-lankaa joka on 100% villaa. Sen kun neuloin kaksinkertaisena niin tuli varmaan sama paksuus kuin 7Veljestä langassa. 

Sitten oli toivomuksena vielä että heijastavaa lankaa jos olisi. No ei sellaista ole minulla mutta heijastinnauhaa löytyi. Joskus ammoin varmaan jostain messuilta ostettua. En sitä sitten neulonut langan kanssa samassa vaan virkkasin pääntien reunaan ja laitoin muutaman pätkän tupsuun. Se oli kanssa yksi koettelemus tuo tupsun teko. Olen joskus 25 vuotta sitten tehnyt tytöille pipot joihin tein mutta nyt oli taas uudelleen opeteltava homma. Lankaa kului 75g ja neuloin 3½:n ja 3:n puikoilla. Nyt vaan jännäämään että mitä koira siitä tykkää ja onko sopiva vai epäsopiva.