Huovutusta ja muuta mukavaa

Sain noita keskeneräisiäkin parit tossut valmiiksi. Huovutin samalla koneellisella jo nuo aiemmin Puro-langasta neulomani tossut ja nyt nämä viimeisimmät eli Dropsin Big Delightistä naiselliset 5:n lehden tossut. Kuivapaino Purotossuilla 92g ja Dropseilla 76g. Neuloin molemmat 4:n puikoilla vaikka suositus on siinä 5-6.

Tuo 5:n lehden malli on kauniimpi ilman huovutusta, kun ne lehdet ei sitten enää huopumisen jälkeen näy.

Mallin otin fb:n puolelta eräästä neuleryhmästä.

Sitten se toinen mukava. Jossain blogissa oli neulottu raidallinen villatakki joka oli aloitettu pääntieltä. Näytti ihan mukavalta ja ajattelin että jospa minäkin tekisin jonkun yksinkertaisemman ainaisten pitsi- ja jonkun muun hörhötyksen sijaan. Ranskalainen ohje, englanniksikin kyllä on, mutta yhtä huonosti kummallakaan ohjeella saisin aikaiseksi. Ohje löytyy Ravelrystä ja on ilmainen. Jospa minun täytyy vaan suunnitella itse ja tehdä jonkunsortin raidallinen.

Lankojahan kyllä löytyy joka lähtöön. Nuo samansävyiset kerät ovat Zeldan värjäämiä iki-ihania merinovilla/silkkiä, 600m/100g. Nyt vaan en osaa päättää laitanko mustaksi tuota tico ticoa vai Kamenaa, joka olisi täyttä villaa. Kamena on löyhäkierteistä ja siinä on 470m/100g.

Sitten vielä kolmaskin juttu. Tehtiin pieni video mikrotukeni kanssa siitä miten minä kerin sisältäjuoksevan kerän. Olen samanlaisen videon joskus nähnyt jossain blogissa mutta ei lisä pahaa tee.

Näpsäkät käsienlämmittimet

Sain eilenillalla valmiiksi nämä kapeampaakin kapeammat kintaat. Jäi taas tuo mallitilkku neulomatta kun oli niin kiire vaan saada kaunista lankaa (Dropsin Delight 12) puikolle ja sopiva palmikkokin löytyi tuolta luottokirjasta. Peukalon tein taas sillä intialaisella tyylillä.

Minulla tahtoo tuo aloitussilmukkamäärä olla sama sekä kintaissa että sukissa. Se on se 12s puikolle riippumatta langan ohuudesta/paksuudesta ja puikot 2½. Ei siinä pahemmin kerkiä miettimään että palmikkokuviokin vie leveyttä enemmän kuin ihan sileä suora. Ohuethan nämä ovat, mutta kylmemmillä ilmoilla toisten, suurempien kintaiden alla ja nyt keväällä yksistään. Lankaa ei mennyt kuin 35g pariin.

Nämä kuvakulmat nyt on vähän vinksallaan kun näyttää että toinen kinnas on pienempi mutta samaa kokoa ovat. Kameran vika kun otti noin.

Eräässä blogissa oli esittelyssä semmoinen villatakki joka iski taas mun tajuntaan. Ei ole pitsiä eikä palmikkoa vaan kahdella erivärisellä langalla raitaneuletta. Ranskalainen malli, Ravelryssä, tosin englannin kielelläkin. Vaikka minulle ihan sama kummalla kielellä kun kumpikaan ei taitu. Olen nyt muutaman päivän puinut mallia aivoriihessäni, että millaisilla langoilla tekisin.  Oliskohan aihetta ensin tehdä mallitilkku vai tempasta vaan suoraan villatakki valmiiksi ja todeta että vähän olisi saanut suurempi olla.

Sitten tähän loppuun kiittelen teitä monia kommentoijia ja pyytelen anteeksi kun olen niin laiska ja saamaton itse. Yritän parantaa tapani.

Kisukintaat

Viikolla valmistuivat nämä vanhemman tyttöni kintaat. Hän kaipaili nyt kevääksi ohuempia pidettäviä ja muutenkin semmosia siroja. Edelliset jotka tein hänelle, olivat ne kuplivat. Ne olivat sitten käytössä vähän venyneetkin. Nämä uudet sitävastoin ovatkin sitten melkein kuin nahkahanskat, yhtä näpsäkät. Lähtivät taas tytön mukana tuonne Stocholmiin.

Tämä mallihan on Ravelrystä, maksullinen ohje Jorid Linvikin, joka taitaa tämänlaatuisen suunnittelun. Lankoina Novitan Tico-Tico, mustana ja valkoisena. Vaikka minä vähemmän näitä Novitan lankoja käytän, niin näkyy niitä tuolla varastossani piileskelevän. Eipä paljon tullut kinnasparille painoa, vain 44g.

Tuli jonkunmoinen visio noista langoista yhdessä. Vähän vaan tökkii tuo tummanruskea, mutta jospa tuon hempeän parina menisi. Nimittäin kun se ruskea aina vaan on mun inhokkilistalla. No tämä ruskea kyllä on niin tummaa, että melkein mustasta kävisi. Ihmiset tuumii että eri värien tykkääminen muuttuu ajan kuluessa, mutta minulla ei ole kohta puoleen vuosisataan muuttunut miksikään. Nuorena likkana, siis siinä 14-15- vuotiaana ompelin koulussa itselleni pinkinpunaiset housut. Äiti jostain kangaskaupasta sai ostettua semmosta kevättakkikangasta jossa oli samaa väriä ja vaaleanpunaista ja jotain muutakin hempeää. Että mä olin fiini.

Violettia sukanväkerrystä

Sain kuin sainkin ne Dropsin langasta neulomani sukat valmiiksi. Tykkään värityksestä vaikka sukat eivät samaa paria olekaan. Olen niin tottunut noihin eriparisiin, ettei yhtään haittaa.

Yhdestä 50g:n kerästä tuli koko pari ja vähän jäi vielä parsintalankaakin. Loin alkuun 48s. ja neuloin 2½:n puikoilla. Eka sukka painoi 23g ja toinen 24g.   Tuon mallikuvion otin Lesley Stanfieldin kirjasta KAUNEIMMAT Neulemallit. Hain vaan semmosta kuviota että on jaollinen 12 silmukalla. Nopeammin olisi saanut valmiiksi ilman minkäänmoista kuviota mutta tykkään kokeilla erilaisia malleja.

Ompeluhommiakin täytyy välillä tehdä etteivät koneet vallan jämähdä käyttämättä. Tämän tunikankin olin leikannut jo kolme viikkoa takaperin mutta ei vaan meinannut saada ommelluksi. Saumurillahan tuon kokosin, paitsi hihansuut ja helman ompelin käsin. Oli niin vetelää viskoosineulosta että katsoin parhaimmaksi käsinompelun. Leikkasin normaalilla t-paidan kaavalla, niin tuli vähän väljä vaikka kaavassa oli vyötärölläkin kaarevuutta. Minun vartaloni kun on mieluummin suoraa pötköä eli enemmän miesmäinen.

Harvoin kun ompelee, niin ei tahdo niistäkään vähistä tulla mieleisiä. Kirpputorilta melkein löytyy paremmin semmosia pidettäviä. Olen jotenkin kyllästynyt noihin perusmallisiin t-paitoihin kun ne tahtoo pesun jälkeen olla enemmän lyhyt ja leveä-kuosia.

Tänään on siis Naistenpäivä ja meidän hääpäivä. Ukkoni oli torilta ostanut kääretortun ja pullapitkon. Luulin ihan että hän muisti tosiaan nuo molemmat päivät mutta sanoi vaan ostaneensa kun minä valitin viikolla että pullaa tekis mieli, mutta ei ole leipuria talossa. No mitäpä noista, pääasia että osti. Oli ihan oikein rusinapitkoa, vaikka kovin harvassa niitä rusinoita.

Kisukintaat on peukalopäätöstä vaille valmiit mutta mallikädet tulevat kotiin vasta maanantaina. Luulen että joudun jatkamaan silakanruotoa eli ohut lanka vaatii lisää pituutta.

Pukkaa kinnasta ja sukkaa

Viikot sujahtelee niin nopsaan että ei meinaa kyydissä pysyä. Onkohan tuo ikä joku ratkaiseva tekijä siinä että kun ei saa aikaiseksi mitään, niin se onkin siinä että vanhenee ja hidastuu kaikinpuolin. Onhan se toisaalta hyvä ettei jää aikaa liiemmälti tähteeksi.

Tuossa taas luin jotain blogia ja ihastelin kauniita käsitöitä. Blogin päivitys tapahtui kahden päivän välein ja aina oli valmiit kintaat tai sukat esitellä. Jos kyseinen tekijä vielä käy päivätöissä, niin jo on ripeä ihminen.

Jospa nämä mun nyt keskeneräiset olisivat jo viikon päästä valmiit. Riippuen tietysti siitä kuinka paljon ja useasti joudun purkamaan.

Tämä sukan alku on ollut tekeillä jo useamman kuukauden kun monista hakemisista huolimatta ei ole oikeaa mallia tullut vastaan. Toisaalta tämä lankakin on niin tummaa ettei siinä mikään malli edes hyvin näy. Aina vaan mieluummin tekisin jotain, mikä ei ole ihan perusmallia vaikka äkimmin tulisi valmista. Kun noita mallikuviokirjoja tuolla hyllyssä on, niin pitäähän niitä jotenkin hyödyntää.

Nämä kisukintaat tulevat siis vanhemmalle tytölleni kun hän kyseli josko tekisin hänelle jotkut ohuet kevätkintaat. Niin ja näpsäkät pitää olla kanssa, kun ne edelliset ovat liian suuret. Otinpahan nyt vaan hitusen liian ohutta lankaa kun ajattelin että ei sitten tule liian paksut kun on sentään kirjoneuletta. Vartta aloittelin kakkosen puikoilla ja vaihdoin hetken kuluttua puoli numeroa suurempiin. Ei vieläkään riittänyt vaan vaihdoin sitten kolmosen puikkoihin. Kyllä se tuo kirjoneule vaan vetää kasaan kun olen muutenkin enemmän tiukan kuin löysän neuloja.

Olipa tänään jo ihanan keväinen päivä eikä meinaa keittiön ikkunasta ulos nähdä kun niin harmaalta näyttää, meinaan se ikkuna. Vaikka ei vielä ole nuo katujen puhdistajatkaan olleet liikkeellä pölyttämässä.

Monivärikirjavat sukat

Jotain valmistunut eli tällaiset moniväriset sukat. Onhan näillä nimikin eli "salaiset sukat". Tarkoittaa sitä että tuolla Not another blogissa alkoi tammikuun alussa tempaus, jossa ilmestyi aina noin viikon välein uutta vihjettä sukan neulomiseen. Minä tietysti innostuin moisesta ja lupauduin kanssa yhtenä monista siihen urakkaan.

Sitten oli se toinenkin urakka, jossa neulottiin fb:n puolella Päivi Mäkisen suunnittelemaa huivia. Siinäkin suunnittelija julkaisi aina palan kerrallaan ohjetta. Tulipa siihenkin silloin liityttyä ja osan huivia jo näytinkin blogissani, mutta siitä ei sitten tullutkaan mitään kun lanka loppui kesken, enkä halunnut laittaa muuta lankaa jatkoksi. Otin puikot pois ja purin koko puolikkaan tekeleen. Olen nyt katsellut toisten neulomia valmiita huiveja ja kutkuttaisi vielä aloittaa uudestaan jostain riittävämmästä langasta. Kaunis huivi, ei siinä mitään. Toiset ne osaa suunnitella, toiset taas ei.

Kun kolmas urakka oli se penkkaripuvun valmistus ja kaikki samanaikaisesti, niin tietäähän sen miten siinä kävi. Mikä oli pakko, niin se oli pakko ja muut työt sai väistyä. Nyt olen viikon ahkeroinut näiden sukkien kanssa ja tänäaamuna sain silleen valmiiksi että pääsin kuvaamaan. Nuo kaikki langanpääthän täytyy vielä jotenkin pujotella, ne on vaan solmittu. Joku sanoi päätelleensä siinä neuloessaan, mutta minä päättelen nyt sitten kaikki yhdellä kertaa. Vaikka sukat ovat tuonkin pituiset, ei painoa ole enempää kuin 124g.

Alkuperäisessä ohjeessa langat olivat Nallea ja samaa paksuusluokkaa olevia muita lankoja. Minulla Nallea oli vain tuo varpaiden pinkki ja samaa kantapäässä, että kestää. Muut olivat jotain paljon ohuempaa. Osa noista pörröisistä oli vanhaa Angorina Lyxiä. Käytin myös Floricaa. Varren aloitin vähän liian paksulla, vanhalla Anttilan silkki/villalangalla, purettu äitivainajani vanhasta villatakista.

Näissä kuvissa sukat käännetty niin, että näkyy tuo kaunis ja erilainen kantapää. Minä kun teen aina sen vanhan kaavan mukaan eli vahvistettuna.

 

Nyt täytyy aloittaa vain kahdella langalla kirjoneuletta, mustalla ja valkoisella. Tyttö pyysi vähän ohuempia kevätkintaita.

Penkkaripuku

Nyt se on ohi minulta tuo lapsikatraani penkkaripuvustus kun tämän viimeisen sain valmiiksi. Kyllä siinä alkuviikko meni niin tiiviisti että sukan neulomiseen ei riittänyt aikaa yhtään. Vieroitusoireet alkoivat olla aika kovat, mutta vihdoin keskiviikkoiltana sain muutaman puikollisen neulottua.

Eihän mulla ihan viimeiseen asti ollut tuon penkkaripuvun valmistuksen kanssa edes stressiä kun ajattelin että mikä ei valmistu, niin se ei valmistu. Alunperin piti olla toinen aluspuku tuossa nahkojen alla, mutta poika itse meinasi että onhan hänellä iso musta huppari ja housuina mustat perusfarkut. Olikin parempi kuin alkuperäinen suunnitelma, joka olisi ollut ihan tekokuitua ja kylmempi vaihtoehto.

Aikapaljon sai noita niittejä naputella, mutta siinä apuna oli mieheni, joten yhteisvalmistus tästä puvusta tuli. Minulle lankesi tuo ompelu ja muu yleissuunnittelu. Onneksi oli aika leuto ilma tuolloin torstaina, että tarkeni tuollaisissa vähän kevyemmissä vetimissä. Vaikka tuon collegehupparin alla oli parikin t-paitaa, niin kyllä se pakkasessa ja viimassa olisi kylmä tullut. Tuntui poika ihan tyytyväiseltä kun pukua torstaiaamuna päälle puettiin. Osa kiinnityksistä piti laittaa niin ettei poisotto ilman purkamista olisi onnistunutkaan.

Sukatkin valmistuivat tänäaamuna ja ovat niin eriparia kuin olla voivat. Riittoisaa tuo lanka kun tälle parille tuli painoa 52g, niin saan loppukerästä vielä toiset lyhyemmällä varrella. Tykkään kyllä värityksestä kun ei tässä ollut yhtään sinistä mukana. Nuo kaikki muut ovat lempisävyjäni.

Kärkikavennuksen tein taas tällä mulle uudella tyylillä, että kavennussilmukat siirtyvät joka kerroksella aina yhden pykälän eteenpäin. Eipä tule sitä harvempaa raitaa, mikä tahtoo tulla aina siihen puikkojen vaihtumiskohtaan.

Sytomyssyjä en ole ehtinyt neulomaan silmukallistakaan, vaikka tuolla kolme kerää odottelee. No niiden aikakin tulee kun jollain hetkellä kaipaa aivotonta neulottavaa, siis sellaista ihan sileää, ettei tarvi mallia seurata.