Pukkaa kinnasta ja sukkaa

Viikot sujahtelee niin nopsaan että ei meinaa kyydissä pysyä. Onkohan tuo ikä joku ratkaiseva tekijä siinä että kun ei saa aikaiseksi mitään, niin se onkin siinä että vanhenee ja hidastuu kaikinpuolin. Onhan se toisaalta hyvä ettei jää aikaa liiemmälti tähteeksi.

Tuossa taas luin jotain blogia ja ihastelin kauniita käsitöitä. Blogin päivitys tapahtui kahden päivän välein ja aina oli valmiit kintaat tai sukat esitellä. Jos kyseinen tekijä vielä käy päivätöissä, niin jo on ripeä ihminen.

Jospa nämä mun nyt keskeneräiset olisivat jo viikon päästä valmiit. Riippuen tietysti siitä kuinka paljon ja useasti joudun purkamaan.

Tämä sukan alku on ollut tekeillä jo useamman kuukauden kun monista hakemisista huolimatta ei ole oikeaa mallia tullut vastaan. Toisaalta tämä lankakin on niin tummaa ettei siinä mikään malli edes hyvin näy. Aina vaan mieluummin tekisin jotain, mikä ei ole ihan perusmallia vaikka äkimmin tulisi valmista. Kun noita mallikuviokirjoja tuolla hyllyssä on, niin pitäähän niitä jotenkin hyödyntää.

Nämä kisukintaat tulevat siis vanhemmalle tytölleni kun hän kyseli josko tekisin hänelle jotkut ohuet kevätkintaat. Niin ja näpsäkät pitää olla kanssa, kun ne edelliset ovat liian suuret. Otinpahan nyt vaan hitusen liian ohutta lankaa kun ajattelin että ei sitten tule liian paksut kun on sentään kirjoneuletta. Vartta aloittelin kakkosen puikoilla ja vaihdoin hetken kuluttua puoli numeroa suurempiin. Ei vieläkään riittänyt vaan vaihdoin sitten kolmosen puikkoihin. Kyllä se tuo kirjoneule vaan vetää kasaan kun olen muutenkin enemmän tiukan kuin löysän neuloja.

Olipa tänään jo ihanan keväinen päivä eikä meinaa keittiön ikkunasta ulos nähdä kun niin harmaalta näyttää, meinaan se ikkuna. Vaikka ei vielä ole nuo katujen puhdistajatkaan olleet liikkeellä pölyttämässä.