Penkkaripuku

Nyt se on ohi minulta tuo lapsikatraani penkkaripuvustus kun tämän viimeisen sain valmiiksi. Kyllä siinä alkuviikko meni niin tiiviisti että sukan neulomiseen ei riittänyt aikaa yhtään. Vieroitusoireet alkoivat olla aika kovat, mutta vihdoin keskiviikkoiltana sain muutaman puikollisen neulottua.

Eihän mulla ihan viimeiseen asti ollut tuon penkkaripuvun valmistuksen kanssa edes stressiä kun ajattelin että mikä ei valmistu, niin se ei valmistu. Alunperin piti olla toinen aluspuku tuossa nahkojen alla, mutta poika itse meinasi että onhan hänellä iso musta huppari ja housuina mustat perusfarkut. Olikin parempi kuin alkuperäinen suunnitelma, joka olisi ollut ihan tekokuitua ja kylmempi vaihtoehto.

Aikapaljon sai noita niittejä naputella, mutta siinä apuna oli mieheni, joten yhteisvalmistus tästä puvusta tuli. Minulle lankesi tuo ompelu ja muu yleissuunnittelu. Onneksi oli aika leuto ilma tuolloin torstaina, että tarkeni tuollaisissa vähän kevyemmissä vetimissä. Vaikka tuon collegehupparin alla oli parikin t-paitaa, niin kyllä se pakkasessa ja viimassa olisi kylmä tullut. Tuntui poika ihan tyytyväiseltä kun pukua torstaiaamuna päälle puettiin. Osa kiinnityksistä piti laittaa niin ettei poisotto ilman purkamista olisi onnistunutkaan.

Sukatkin valmistuivat tänäaamuna ja ovat niin eriparia kuin olla voivat. Riittoisaa tuo lanka kun tälle parille tuli painoa 52g, niin saan loppukerästä vielä toiset lyhyemmällä varrella. Tykkään kyllä värityksestä kun ei tässä ollut yhtään sinistä mukana. Nuo kaikki muut ovat lempisävyjäni.

Kärkikavennuksen tein taas tällä mulle uudella tyylillä, että kavennussilmukat siirtyvät joka kerroksella aina yhden pykälän eteenpäin. Eipä tule sitä harvempaa raitaa, mikä tahtoo tulla aina siihen puikkojen vaihtumiskohtaan.

Sytomyssyjä en ole ehtinyt neulomaan silmukallistakaan, vaikka tuolla kolme kerää odottelee. No niiden aikakin tulee kun jollain hetkellä kaipaa aivotonta neulottavaa, siis sellaista ihan sileää, ettei tarvi mallia seurata.