Violettia sukanväkerrystä

Sain kuin sainkin ne Dropsin langasta neulomani sukat valmiiksi. Tykkään värityksestä vaikka sukat eivät samaa paria olekaan. Olen niin tottunut noihin eriparisiin, ettei yhtään haittaa.

Yhdestä 50g:n kerästä tuli koko pari ja vähän jäi vielä parsintalankaakin. Loin alkuun 48s. ja neuloin 2½:n puikoilla. Eka sukka painoi 23g ja toinen 24g.   Tuon mallikuvion otin Lesley Stanfieldin kirjasta KAUNEIMMAT Neulemallit. Hain vaan semmosta kuviota että on jaollinen 12 silmukalla. Nopeammin olisi saanut valmiiksi ilman minkäänmoista kuviota mutta tykkään kokeilla erilaisia malleja.

Ompeluhommiakin täytyy välillä tehdä etteivät koneet vallan jämähdä käyttämättä. Tämän tunikankin olin leikannut jo kolme viikkoa takaperin mutta ei vaan meinannut saada ommelluksi. Saumurillahan tuon kokosin, paitsi hihansuut ja helman ompelin käsin. Oli niin vetelää viskoosineulosta että katsoin parhaimmaksi käsinompelun. Leikkasin normaalilla t-paidan kaavalla, niin tuli vähän väljä vaikka kaavassa oli vyötärölläkin kaarevuutta. Minun vartaloni kun on mieluummin suoraa pötköä eli enemmän miesmäinen.

Harvoin kun ompelee, niin ei tahdo niistäkään vähistä tulla mieleisiä. Kirpputorilta melkein löytyy paremmin semmosia pidettäviä. Olen jotenkin kyllästynyt noihin perusmallisiin t-paitoihin kun ne tahtoo pesun jälkeen olla enemmän lyhyt ja leveä-kuosia.

Tänään on siis Naistenpäivä ja meidän hääpäivä. Ukkoni oli torilta ostanut kääretortun ja pullapitkon. Luulin ihan että hän muisti tosiaan nuo molemmat päivät mutta sanoi vaan ostaneensa kun minä valitin viikolla että pullaa tekis mieli, mutta ei ole leipuria talossa. No mitäpä noista, pääasia että osti. Oli ihan oikein rusinapitkoa, vaikka kovin harvassa niitä rusinoita.

Kisukintaat on peukalopäätöstä vaille valmiit mutta mallikädet tulevat kotiin vasta maanantaina. Luulen että joudun jatkamaan silakanruotoa eli ohut lanka vaatii lisää pituutta.