On tuosta sateesta jotain hyötyä jos on haittaakin. Keskeneräiset neulomukset saattavat valmistua melkein itsestään. No täytyy sanoa ettei mikään työ ollut enää paljon kesken. Ensin sain alkuviikosta valmiiksi tuon valkoisen Haapsalu-huivin. Sitä ahkerasti neuloinkin aina kun vaan kädet oli siinä kunnossa eli mustikoista puhtaat.
Mallihan on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Tämä valkoinen on jo toinen samalla mallilla. Ekan huivin olen neulonut vuoden 2011 ihan lopulla ja sen olen esitellyt vuodatuksen
vanhan blogini puolella.
Tuli tenkkapoo heti alussa kun ei löytynyt varastostani puhtaanvalkoista ohjeenmukaista lankaa. Ei sitä valkoista muutenkaan liiemmälti ole. Otin sitten riskin ja laitoin kaksi ohutta Haapsaluhuivilankaa vierekkäin. Puikot olisivat saaneet olla vaikka numeroa tai puoltatoista suuremmat. Neuloin kuitenkin ohjeessa suositelluilla 3,5:n pyöröillä ja lankaa meni 76g. Huivi jäi pingotettunakin pienemmäksi kuin ohjeessa, vain 55cm x 125cm.
Lanka tosiaan on 100% villaa mutta jotenkin niin kovan ja narisevan tuntuista. Päättelin ihan itse että varmaan on valkaisun yhteydessä käytetty aineita jotka vievät viimeisetkin villan hyvät ominaisuudet.
Vähän fuskasin tuossa reunapitsissä eli oikaisin helpomman kautta. Ohjeessa reunapitsi neulotaan erikseen ja ommellaan sitten kiinni. Minä keräsin virkkuukoukulla silmukat puikoille ja neuloin reunan takaperoisesti eli aloitin mallikuvion yläreunasta. Eihän se päättelyreuna ihan samanlailla kaareudu kuin toisinpäin mutta ei siinä suurta eroa ole teki kumminpäin vain.
Nyppyjen teko oli vaan taas aika kinkkistä hommaa vaikka miten yritin jättää oikealla puolella langankierrot löysiksi. Nurjan puolen 7 silmukkaa nurin yhteen vaati ensin parsinneulan terävän kärjen josta silmukat virkkuukoukulle ja lanka läpi. Oli vääränlaiset puikot kun ei ole pitsinneulontaan sopivia teräväkärkisiä oikean kokoisia puikkoja. Tälläkertaa nypyt suurimmalta osin ovat sentään oikealla puolella huivia.
Siitä sateesta on siis senverran haittaa etten tälläviikolla ole ollut mustikassa kuin kerran. En tykkää rämpiä märässä metsässä ja vaikka mustikat olisivatkin kuivia sateen lakattua niin kyllä ne kastuu kun niitä sieltä märkien varpujen lomasta keräilee.
Todella kaunis on huivisi. Valkaisut ja värjäykset tosiaan vaikuttavat aina toisinaan langan perusominaisuuksiin. Oi ja mustikoitakin, jotenkin sain lapsuuden mustikkamaidon mieleni filmille ja melkein maunkin:)
VastaaPoistaKaunis huivi! Vaikka tykkään esim. pitsiliinoja väkertää niin en kyllä Haapsalu-huiveihin uskalla ryhtyä.
VastaaPoistaNiin kaunis huivi! Mustikassa ja sienimetsässä olenn miekin käynyt. sade vaan haittaa tätä harrastusta, mutta avittaa neulonmista.
VastaaPoistaHieno malli, toi valkoinen on tosi kaunis.
VastaaPoistaNo miä aattelin, että kauniisti kaareutuu toi reuna, mut se olikin ollu just se hankaluus sinun mielestä. :) Minusta se kaareutuu nätisti.
VastaaPoistaMustikkahommat on tosiaan vähän kinkkisiä vaaleita neuleita ajatellen.
Kaunis, kaunis huivi!
VastaaPoistaHuivista tuli tosi kaunis =))
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKoetanpa uudestaan, tarttis mennä alakouluun opetteleen kirjoittamista :)
VastaaPoistaKaunis huivi. Sinulta tuo nyppyjen teko sujuu. Minulla jo opettelussa otsasuonet pullistui.
Todella kaunis"
VastaaPoistaKaunis huivi <3
VastaaPoista