Revontulta ja mustikkaa

Minulla on tänäkesänä onnenapiloita niin monessa purkissa kukkimassa, että täytyy syksyllä jättää osa ulos kun en saa niitä sisälle kaikkia mahtumaan. Tämä apilapehko kasvaa semmoisessa 40cm halkaisijaltaan olevassa isossa saviruukussa.

Toukokuussa kun laitoin niitä pienempiä apilan kasvannaisia pienempiin purkkeihin, niin jäi sitten semmoisia pituudeltaan noin 5cm juurakoita, joille en löytänyt heti paikkaa. Laitoin ne vain yhteen altakasteluruukkuun ilman multaa ja roikkasin vettä päälle kun muistin. Pari-kolme viikkoa ne voivat ihan hyvin ja alkoivat kukkaa pukkaamaan. En niitä voinut sitten kompostiinkaan heittää. Siis laitoin tuohon suureen ruukkuun ja ovat tykänneet.

Tuossa kolme viikkoa sitten kun kävin eka kerran mustikassa, niin valitin että ovat mustikat niin pieniä että ei viitsi oikein poimiakaan. Nyt kun ovat saaneet vettä, niin johan ovat alkaneet pyöristyä. Eilen löytyi sellaisia pensasmustikan kokoisia muutama. Nauratti että ensin oli liian pieniä ja sitten jo melkein liian suuria. Kyllä semmoisia sopivan kokoisiakin löytyi.

Nyt olisi kaksi huivia valmiina, Annis ja Haruni, mutta mistähän löytyisi inspistä niiden pingoittamiseen. Niin ja se vaaleanpunainen villatakki myös valmistui, pitäisi jotenkin höyrytellä. Sitten täytyy vetää ruksi seinään. Aloitin ekan Revontulihuivin oikein sateenkaaren värisestä langasta. En ole vielä ensimmäistäkään neulonut vaikka jotkut ovat muistaakseni tehneet jopa 50.

Africankukkapeittokin pääsi taas suosioon. Olen nyt päättänyt että teen sen valmiiksi kun on kohta peiton 3-vuotissyntymäpäiväkin. Tarkistin tuolta vanhasta blogistani että ensimmäisiä paloja olin esitellyt 13. elokuuta 2010. Niin kiva kuin niitä paloja onkin virkata, niin yhdistäminen ei olekaan niin kivaa. Minähän en ole ollenkaan virkkausihmisiä mutta joskus heiluu virkkuukoukkukin.