Eriparisukat väärinpäin

Otsikko jo sanoo mitä on ollut työn alla. Neuloin näistä kahdesta värisävystä mikrotuelleni sukat tuolla helmikuun alussa viimevuonna. Hän halusi eriparisukat ja lankaa kun oli vaan yksi väri kumpaakin, niin nyt tein sitten itselleni samanlaiset.

Olin aloittanut vihertävästä näemmä silloin jo sukkaa varpaista alkaen. Ajattelin että jos lanka loppuu, niin voin laittaa varteen jotain muuta lisäksi. Näin kauan eli puolitoista vuotta eriparisukat olivat siis kesken. Olin niin epävarma tuosta kantapään teosta että se vaati hautumisaikaa.

Laivalla silloin kuun alussa neuloin molempia tuohon kantapään alle. Kun ei sitä ohjetta ollut mukana, niin en osannut sitä kantapäätä aloittaa. Kotona sitten kaivoin ohjeen esiin ja siitähän sukat lähtivät valmistumaan. Kyllähän se jotenkin oudolta tuntuu että sen kantapään vahvistettuna voi väärinpäinkin tehdä. Tulee vaan suurempi ala tuohon kantapään alle. Minulla ainakin siitä kuluu rikki samanaikaisesti kuin päkiän kohdaltakin.

Neuloin tuon punaisen sukan ensin ja muistin että Zeldan lankojahan on aika samansävyisiä. Tuon kantavahvistuksen neuloin siis Zeldan langalla kokonaan, mutta siitä eteenpäin joka toisen kerroksen tuolla Regia-langalla. Vihreässä taas neuloin niin pitkälle kuin lankaa riitti omasta kerästään. Laitoin tuota Fabelia varteen pari senttiä. Aikalailla erisävyistä mutta jää housunlahkeen alle piiloon.

Jokseenkin 50g tuli painoa sukkaparille ja neuloin 2½:n puikoilla. Tätä paria en sitten voi ilmoittaa sukkasatoon kun tuon vihreän sukan alku on ollut ennen sadon keräystä.

Tässä vielä kaunista keltaista kultapiiskua ennenkuin halla pani.

Meloni-sukat

Nämä Meloni-sukat valmistuivat jo viikko takaperin kun olin siellä Tukholmassa käväisemässä. Kännykällä otettu kuva kun ei ollut kameraa mukana. Tässä siis toinen pari Sukkasadon Perunalaariin.

Viheriä lanka muutama vuosi takaperin Pärnusta ostettu ja täyttä merinovillaa. Jotenkin mielestäni vähän kovaa. Olen tottunut että merino on pehmeämpää. Valkoinen jotain vyötteetöntä, mutta villaa suurimmaksi osaksi, luulisin. Punainen Nalle-lankaa, jota meni 50g sukkapariin. Sukkien kokonaispainoa ei ole kun ei ollut vaakaa ja sukat jäivät tytölleni ruotsinmaalle. Neuloin kolmosen puikoilla.

Nuo mustat pilkut ovat lankaa kun tyttö sanoi ettei mitään helmiä laiteta, niinkuin alkuperäisessä ohjeessa on.

Nyt tekisi mieleni aloittaa toista Revontulihuivia puna-valkoisesta Viron villasta. Tuolla fb:n puolella on niin kauniita valmiita huiveja näkynyt.

Vihreät Junasukat Perunalaariin

Nyt on Sukkasato 2013 ollut jo kaksi viikkoa ja huonosti kulkee. Täytyy vissiin tuon flunssan piikkiin laittaa se ettei oikein neulominen natsaa. No olen minä kaksi paria sukkia saanut neulottua ja ekat on nämä vauvan junasukat.

Tämäkin lanka on sitä samaa itsekoolattua Novitan Merinowoolia kuin viimesyksynäkin. Kun on sama lanka kyseessä, niin tottakai painokin grammalleen sama eli 18g sukkapariin ja neuloin kakkosen puikoilla. Tuo kerä painaa 19g, eli siitä vissiin ensisyksynä sitten taas samat sukat.

Olin vanhemman tyttöni kaverina hänen matkustaessa Tukholmaan opiskelemaan. Lähdettiin sunnuntaiaamulla Turusta Viking-Amorellan kanssa ja olin muutaman päivän sitten siellä hänen asunnollaan. Laivalla vietimme käsityöpainotteista päivää. Minä neuloin ja tyttöni ompeli käsin verhon saumoja. Viereisessä pöydässä istui nuori pariskunta kera viiden lapsensa. Ei kestänyt kauaakaan kun vanhemmilla lapsilla oli joku käsityö käsissään. Lapset olivat iältään siinä 1½-10 vuoteen. Ihmettelin sitä rauhallisuutta joka huokui koko perheestä. Ei mitään turhia kitinöitä.

Se päälläoleva flunssa teki sen ettei oikein huvittanut kaupungilla missään kierrellä. Jouduin sentään kaksi kerää lankaa ostamaan kun en hoksannut kotoa ottaa mukaan tarpeeksi. Tyttöni valitsi värit ja lupasin hänelle lyhytvartiset sukat neuloa.

Kyllähän mulla lankaa oli mukana, mutta ajattelin että jos kotiintulomatkalla lanka loppuu, niin millä sitten saan ajan laivalla kulumaan. Sentään 11 tuntia aikaa neuloa vaikka en jaksanut koko aikaa istua paikallani, enkä tosiaan neuloakaan. Tulomatkan tein sitten tosiaan sillä ihanalla uudella Grace-laivalla. Oli toinen matkani jo tällä uutuudella. Torstaiaamuna lähdin Tukholmasta ja aika vähän oli laivalla porukkaa. Tietysti sekin vaikutti että kesä on ohi ja laiva iso.

Tulomatkalla yritin saada sukkaa neulottua varpaista aloittaen ja pääsinkin siihen asti missä yleensä ylimääräisten silmukoiden kaventaminen loppuu. Kun ei ollut ohjetta mukana ja vähän olen neulonut sukkia varpaista aloittaen, en osannut jatkaa. No loppuihan se laivamatka sitten vaikka en koko aikaa neulonutkaan.

Vieläkään ei oikein maistu neulominen. Tuo flunssa väsyttää ihan älyttömästi vaikka nenä ei enää vuoda eikä yskitäkään kuin ihan vähän. Olen kuullut että monella muullakin on flunssa vienyt mehut.

Raidalliset ja läikittyvät sukat

Vaikka nyt on kohta viikon neulottu Sukkasato 2013 sukkia, niin minä en ole saanut aikaiseksi kuin vasta puoli sukkaa. Vihreällä, valkoisella ja punaisella langalla ja mustia pisteitä punaisen päälle. Arvaakohan kukaan mikä malli?

Nämä sukat sitävastoin sain valmiiksi vasta viikolla ja ei voi ilmoittaa satokampanjaan kun on aloitettu aiemmin. Nämä oli mukana siellä Haapsalun-reissulla. Ei tarvinnut mallia kytätä, kunhan neuloin vain. En muualla kuin iltasella hotellissa.

Lankahan on samaa, jolla olen jo kolme paria alkukesästä neulonut. Kesän alussa neuloin ekat tästä samasta sävystä mitkä nytkin. En mitenkään valinnut keriä vaan otin kaksi samansävyistä ja aloitin molemmat sukat eri keriltä.

Sitä tuossa viikolla ihmettelin että sama sävy, mutta alkukesän sukat selvemmin raidalliset. Nyt tuli sekä raidalliset että läikittyvät. Mitähän niistä loppukeristä mahtaakaan tulla.

Hirveen kauheen kamalan flunssan sain alkuviikosta. Ei ole moneen vuoteen ollut tämmöistä. Yskä meinaa vallan työntää kaikki sisuskalut ulos suun kautta. Parina iltana kun on ollut nukkumaanmenoaika ja ehtinyt puolisen tuntia olla pitkällään, niin sitten se on alkanut, se yskänpuuska. Vaikka mitä konsteja koittaa, niin ei meinaa auttaa. Jollainhan se lima täytyy sieltä irrotella ja ei kai siinä muu auta kuin yskiä vaan. Onneksi on sentään yöt saanut rauhassa nukkua.

Tässä vielä vanhemman tytön elokuun alussa kylvämä kukkasekoitus kaivonrenkaassa. Ihan hyvin ehti vielä kukkaan kun on näin lämmintä ollut. Isä meinasi tytölleen että ehtiiköhän tämän kesän aikana vielä kukkia. Hyvin ehti ja äkkiä nousivat taimet pintaan.

Kielomallilla villatakki

Tämä villatakki oli päälläni jo viime viikonloppuna kun teimme vanhemman tyttöni kanssa Haapsalu-Pitsireissun. Valmiina on ollut sitä ennen jo pari viikkoa, mutta en saanut viimeisteltyä ennenkuin oli ihan pakko.

Joku reissussa mukanolleista sanoikin satamassa että mun ei tarvitse enää harjoitella pitsin neulomista kun olen tehnyt sen jo etukäteen. Kyllä se vielä vaatii harjoitusta, meinaan noiden nyppyjen osalta. En osaa vaan tarpeeksi löysäksi jättää niitä nypyn langankiertoja.

Lankana on DROPSIN BabyAlpaca Silk, 70% Baby Alpaca ja 30% Mulberry Silk. Neuloin muistaaksen 3:n puikoilla. Olen niin tykästynyt tähän lankaan, että voin suositella sitä muillekin. Lankaa oli 6x50g ja ajattelin että se riittää lyhyeen malliin, niinkuin sitten riittikin. Parin metrin pätkä jäi jäljelle.

Mallin suunnittelu lähti liikkeelle eräästä lyhyestä viskoosi/polyamidi jakusta, jonka kiinnitys edessä on vain yhdestä kohtaa nauhoilla eli juuri tuosta rintojen kohdalta. Se ostojakku on ollut niin mieluinen että ajattelin neuloa samantyylisen. Tykkään yli kaiken noista Virolaisista pitsimalleista, joissa on nyppyjä. Tämän jakun pitsikuvioon otin "Kahden kielon kuvion" pitsihuivit neuloen-kirjasta. En tehnyt mitään mallitilkkua vaikka vähän laskeskelin ympärysmittaani ja silmukkamääriä sileään neuleeseen. Tuurilla neuloskelin, enkä oikeastaan purkanut kuin hihojen pyöriöosassa vähän matkaa.

Neuloin jakun alaosan kainaloihin asti ilman saumoja. Jätin huilaamaan ja tein hihat välillä. Nekin neuloin pyörönä ettei tullut ommeltavia saumoja. Yhdestä kerästä ei ihan tullut yhtä hihaa vaikka jätinkin alamittaisiksi. Jätin hihatkin huilaamaan ja jatkoin miehustaosaa, ensin takakappaleen ja sitten etukappaleet valmiiksi. Silmukoin olkapäät ja vieläpä onnistuin siinä. Sitten tuli se purkusessio niissä hihoissa. Pyöriö oli liian matala ja pystyin korottamaan sitä kun lankaa vielä oli.

Alunperinkin suunnittelu lähti siitä että en yritäkään jakkua edestä kiinni kuin vain nauhoilla tai yhdellä napilla. Sitten kun olin hihat ommellut kiinni, niin neuloin loppulangan etuliepeisiin ja niskan ympäri ainaoikein neuleella muutaman kerroksen. Tuo etukiinnitys voi vielä käytössä muuttua. Tyttöni vaan oli sitä mieltä että tuo Muuminappi passaa ihan hyvin, joten sillä mennään nyt.

Viimeistelyyn käytin höyryä vain noihin ainaoikein reunuksiin. Ne kun tahtoivat käpertyä samoin kuin pelkkä sileä neulekin.

Jakun valmistuttua tuli samanlainen olo kuin nuorenakin kun olin saanut jonkun neuleen onnistumaan ilman ohjetta. Vaikka valmiilla ohjeella on niin helppo neuloa, niin välillä täytyy yrittää osaako itse enää.

Huomiseksi on jo malli haettu ja langat valmiina, puikot myös. Sitähän minä tarkoitan että alkaa taas se jokasyksyinen Sukkasato-tempaus. Minä pääsin Perunalaariin, niinkuin viimesyksynäkin.

Africankukkapeittoni

Nyt voin röyhistää rintaa ja todeta että kyllä kannatti vaikka välillä meinasi usko loppua. Tätä peitontekelettä jo useamman kerran esittelin keskeneräisenä. Tässä "rojektissa" ehti mennä jo vähän yli kolme vuotta kun ekoja paloja esittelin vanhan Vuodatuksen puolen blogissani elokuun alussa 2010.

Toinen pää...

...ja toinen pää.

Minä kun en ollenkaan ole virkkausihmisiä, niin tämä Africankukka otti niin haltuunsa että ei muu auttanut kuin ottaa virkkuukoukku kauniiseen käteen ja alkaa hommiin. Minulla kun noita lankanupuloita on enemmän kuin tarpeeksi, niin hyvähän niistä on virkkailla. Yhtään en käynyt uutta lankaa ostamassa, joskin jonkun korkkaamattoman kerän kyllä aloitin noiden jämälankojen kaveriksi.

Minä kun enemmän tykkään ohuista langoista, niin tähän peittoonkin valikoitui semmoisia Florican ja Nallen vahvuisia lankoja. Vaikka melkein kaikki olivat villa- tai villasekoitelankoja, niin pieni osa on akryyliäkin, mutta ehkä vain noin 1%. Valmiissa peitossa on melkein 400 palasta. Vaikka pidin kirjanpitoa ja merkkasin aina muistiin kun 10 lappua sain valmiiksi, niin lopussa en ollut enää ihan varma lukumäärästä.

Niin kiva kuin paloja olikin virkkailla, niin piti alkaa miettimään sitä että miten yhdistän ne palat. Olin varmaan virkannut jo yli 200 palasta ja aloin sitten ommellen niitä yhdistää. Ensin vähän katsoin että olisi ompelulanka sopinut tilkun väriin, mutta sitten ajattelin ettei se mihinkään näy vaikka ei olekaan samaa sävyä.

Aikamoiset kolothan tuohon peiton päihin jäi, mutta en jaksanut enää miettiä mitään puolikkaiden palojen virkkaamista. Virkkasin reunan viimeistelyssä ensin kiinteän rivin ja siihen 3 pylvästä yhteen silmukkaan ja väliin yhden kiinteän silmukan. Toisen pään ja reunan punaisella ja toisen vihreällä. Reunuslangat olivat sitten vähän jämäkämpää eli 7 Veljestä. Höyryllä viimeistelin tuota reunaa kun se tahtoi kippuraan mennä.

Edit: jäi pois nuo tarkeät tiedot, koko 120cmx190cm ja paino tasan 2kg.

Annis ja Haruni

Ihan ensiksi kiitos kaikille Revontulihuiviani kommentoineille.

Kun olen nyt päässyt näissä viimeistelyhommissa vauhtiin, niin tulee jotain blogattavaakin. Sain vihdoin ja viimein viikolla nämä molemmat pingotettua samaan aikaan. Laitoin paksulle pyyheliinalle Hanurin alle ja Anniksen päälle ja vielä toisen pyyheliinan molempien päälle, ettei kissat syöneet nuppineuloja. Se on tuo pingotus niitä vihoviimeisiä hommia kun joutuu nuppuneuloja satamäärin pistelemään ja olemaan kontillaan tuolla lattialla. Selkäni ei yhtään tykkää mutta nyt homma ohi näiden kanssa.

Anniksesta olen kirjoitellut alkua jo huhtikuussa ja taisin sen valmiiksikin saada toukokuun aikana, mutta sitten se jäi odottelemaan tätä loppuhuipennusta. Annis oli tekolistallani jo aika kauan, mutta siinä olevat nyppylät vähän arveluttivat vaikka muutamaan työhön olen niitä jo aiemmin tehnytkin.

Lankana siis Zeldan Ruhtinatar; Superwash merinovillaa 75% ja polyamidia 25%, 100g/425m. Huiville tuli painoa 62g. Jäi semmonen 40g joka täytyy varmaan yhdistää johonkin muuhun Zeldan lankaan. Tahtoo olla nämä mun langat kaikki samaa sävyä.

Sitten toinen joka valmistui on Haruni. Tuolla fb:n puolella on toinen toistaan ihanampia "Hanureja", niinkuin moni (itseni mukaanlukien) on sen kääntänyt.

Olen varmaan kesäkuun puolella aloittanut Harunia kun heinäkuun ekapäivän kirjoituksessani olen vetänyt puikot pois aikomuksena purkaa koko tekele. Näkyi olevan silloin jo viittä vaille valmis. Sitten haudoin sitä jonkun aikaa käsityöpussukassani ja keräsin silmukat talteen ja tein loppuun. En sitä siksi purkaa aikonut etten olisi osannut tehdä vaan tuli mielestäni aika pieni.

Tässäkin lankana Zeldan ihana Hulda Huoleton; 100% merinovilla, 100g/700m. Huiviin meni merkintöjeni mukaan 51g ja jäljellä kerässä 54g. Saisin vielä toisen samanlaisen huivin tehtyä. Jos joku haluaisi vaikka ostaa. Menisi sitten lanka tasan loppuun. Vaikka jännäisi sitä lopussa että riittääkö vai ei.

Yksi ihana Haruni oli tuolla fb:n puolella kuvattu auton konepellillä ja minä tietysti heti matkimaan.

Viittä vaille valmis on myös Africankukkapeittoni. Otin nyt oikein hommakseni sen että valmiiksi on tultava. Onhan se kesken ollutkin jo kolme vuotta. En siltikään ole vielä kyllästynyt kukkien virkkaamiseen. Aion tehdä niitä aina välitöinä sekä villa- että puuvillalangoista, semmoisista ohuemman puoleisista.