Annis ja Haruni

Ihan ensiksi kiitos kaikille Revontulihuiviani kommentoineille.

Kun olen nyt päässyt näissä viimeistelyhommissa vauhtiin, niin tulee jotain blogattavaakin. Sain vihdoin ja viimein viikolla nämä molemmat pingotettua samaan aikaan. Laitoin paksulle pyyheliinalle Hanurin alle ja Anniksen päälle ja vielä toisen pyyheliinan molempien päälle, ettei kissat syöneet nuppineuloja. Se on tuo pingotus niitä vihoviimeisiä hommia kun joutuu nuppuneuloja satamäärin pistelemään ja olemaan kontillaan tuolla lattialla. Selkäni ei yhtään tykkää mutta nyt homma ohi näiden kanssa.

Anniksesta olen kirjoitellut alkua jo huhtikuussa ja taisin sen valmiiksikin saada toukokuun aikana, mutta sitten se jäi odottelemaan tätä loppuhuipennusta. Annis oli tekolistallani jo aika kauan, mutta siinä olevat nyppylät vähän arveluttivat vaikka muutamaan työhön olen niitä jo aiemmin tehnytkin.

Lankana siis Zeldan Ruhtinatar; Superwash merinovillaa 75% ja polyamidia 25%, 100g/425m. Huiville tuli painoa 62g. Jäi semmonen 40g joka täytyy varmaan yhdistää johonkin muuhun Zeldan lankaan. Tahtoo olla nämä mun langat kaikki samaa sävyä.

Sitten toinen joka valmistui on Haruni. Tuolla fb:n puolella on toinen toistaan ihanampia "Hanureja", niinkuin moni (itseni mukaanlukien) on sen kääntänyt.

Olen varmaan kesäkuun puolella aloittanut Harunia kun heinäkuun ekapäivän kirjoituksessani olen vetänyt puikot pois aikomuksena purkaa koko tekele. Näkyi olevan silloin jo viittä vaille valmis. Sitten haudoin sitä jonkun aikaa käsityöpussukassani ja keräsin silmukat talteen ja tein loppuun. En sitä siksi purkaa aikonut etten olisi osannut tehdä vaan tuli mielestäni aika pieni.

Tässäkin lankana Zeldan ihana Hulda Huoleton; 100% merinovilla, 100g/700m. Huiviin meni merkintöjeni mukaan 51g ja jäljellä kerässä 54g. Saisin vielä toisen samanlaisen huivin tehtyä. Jos joku haluaisi vaikka ostaa. Menisi sitten lanka tasan loppuun. Vaikka jännäisi sitä lopussa että riittääkö vai ei.

Yksi ihana Haruni oli tuolla fb:n puolella kuvattu auton konepellillä ja minä tietysti heti matkimaan.

Viittä vaille valmis on myös Africankukkapeittoni. Otin nyt oikein hommakseni sen että valmiiksi on tultava. Onhan se kesken ollutkin jo kolme vuotta. En siltikään ole vielä kyllästynyt kukkien virkkaamiseen. Aion tehdä niitä aina välitöinä sekä villa- että puuvillalangoista, semmoisista ohuemman puoleisista.