Huivi nimeltä Ruusunen

Sukkien ja myssyjen kanssa melkein tasatahtia valmistui tämä huivi. Siis niin että neulon vähänaikaa toista ja vaihdan neuletta kun alkaa kyllästyttää. Säilyy mielenkiinto paremmin kun välillä on paksumpaa lankaa ja välillä ohutta.

Langan värityshän nyt on niin minua, ainakin ihmisten mielestä jotka minut tuntevat. Ohjetta huiviin ei vieläkään ole, vain hajanaisia muistiinpanoja. Siitä on sitten revittävä kun seuraavaa samanlaista yritän saada valmiiksi. Vaikka näitä samantyylisiä olen muutaman neulonut niin en vaan osaa ohjetta kirjoittaa. Aloitus niskasta alaspäin ei taaskaan mennyt nappiin kun siihen aloituskohtaan tulee aina se ihme kumpare. Olen sen verran ottanut mallia noiden oikeiden huivisuunnittelijoiden aloituksesta etten ole niihin tyytyväinen. Sitä aloitusta pitää harjoitella aina uudestaan.

Sileä neule on sitten puuduttavaa mutta sitäkin tekee kun on odotettavissa tuo pitsireunus. Reunushan on pöytäliinan ohjeesta Marianne Kinzelin kirjasta Modern Lace Knitting. Huivin päät tulevat sitten sellaiset miten kavennukset ja lisäykset menevät. Ei se niin tarkkaa ole kun en ohjeesta neulo.

Huivin nimi tulee Zeldan käsinvärjäämän langan nimestä. Lanka on ihanaa 70% merinovilla/30% silkki ja ohutta on, 100g/600m. Yksi vyyhti ei ihan riittänyt mutta ei hätää, oli toinen melkein samanlainen väriltään ja samaa laatua. Jouduin siitä ottamaan 14m joka meni tuohon virkattuun päättelykerrokseen. Sileän osuuden neuloin 2½:n ja pitsiosuuden 3:n puikoilla, oikeasti siis pyöröpuikolla. Pingotus oli sitten taas oma episodinsa. Lattialla kontaten, polvisuojukset vain puuttuivat. Olen harkinnut niiden hankkimista.

Kun lanka on ohutta niin ei siitä kovin isoa huiviakaan tule. Korkeus niskasta alaspäin 42cm ja leveys samasta kohdin mitattuna vain 103cm.