Sytomyssyn alkua

Aloittelin eilen sytomyssykän tekoa. Hain Susulta lahjoituslankaa ja mallikuviota etsiskelin vielä tänäänkin. Sitten vaan sopiva löytyi eräästä kirjahyllyssä olevasta käsityökirjasta. Nyt ei ole vielä kuvia sen paremmin mallista kuin myssynalustakaan, mutta piti kirjoittaa jotakin, ettei tule pitkää taukoa.

Niin totaalisesti taas hurahdin myssyn tekoon, että melkein valmiina oleva villatakki joutui syrjään. Siitä kun ei puuttuisi enää kuin hihojen ompelu miehustaan. Mikä siinä onkin kun ei se ompelu ole kivaa. No nyt joku ajattelee ja ehkä ääneenkin lausuu että miksen tehnyt niin että olisin neulonut hihat jo suoraan miehustaan. Minä kun kuljen muutenkin aina jälkijunassa noiden uudempien aatteiden kanssa, niin ei tässäkään neuleessa käynyt mielessä.

Saisihan noita sytomyssyjä tehdä pitkin vuotta mutta se vaatii aina jonkun kampanjan, ennenkuin saan jotain aikaiseksi. Toivottavasti nyt saan tehtyä useamman peräjälkeen. Nostan hattua heille jotka ovat valmistaneet useampi kymmenen tai satakin myssyä.

Tuosta hurahtamisesta vielä senverran, että olin jo yli viidenkymmenen kun vasta hurahdin verenluovutukseen. Kirjoitinkin asiasta jotain tuolla vuodatuksen vanhan blogini alkuaikoina. Ehdin luovuttaa 11 kertaa ennenkuin tuli loppu syksyllä 2011. Sain silloin Marevan-lääkityksen ja sehän merkitsi sitä että verenluovutus loppui siihen paikkaan. Melkein itku tuli sairaalassa kun hoitaja toi lääkemääräyksen.

Siksi tuntuu että tämä sytomyssyjen tekokin on minulle jonkunmoinen hurahtaminen. Tuntuu jotenkin hyvältä kun voi pienesti olla apuna. Samalla tavoin kuin verenluovutus itseltä antaa toiselle jotain puuttuvaa, niin tämä myssyjen teko auttaa jotakuta, jolta hiukset on lähteneet. Oikeastihan tässä on mahdollisuus testata erilaisia mallikuvioita, eikä tarvitse aina tehdä edes mallitilkkua.