Virkattu vyölaukku

Joskus harvoin eksyy käteeni virkkuukoukkukin vaikka ei se oikein tahdo luontua. Kyllä minä olen virkannut isojakin töitä mutta jotenkin tuntuu että puikot ovat sopivammat.

Tämä työ on sellainen jolla oikeasti on käyttöä ainakin näin kesäisin. Lähinnä ajattelin lenkkeilyä ja marjastamista. On minulla nahkainen kaupasta ostettu vyölaukku 90-luvulta mutta se on näin hikisellä ilmalla liian hikinen vaikka ei suurta alaa vyötäröltä viekään.

Tilasin alkuvuodesta kokeeksi Kauneimmat Käsityöt-lehden muutaman numeron. Sopivasti lehdessä 4/2019 oli malli johon langat olen varannut jo muutama vuosi sitten. No en varmaan tätä työtä silloin ajatellut mutta kun näin lehdessä kuvan niin heti välähti että mullahan on juuri sopivat värit virkattavaksi. Kaikki kolme lankaa ovat eri laatua. Lehdessä on siis ohje rannelaukkuun mutta hankala sitä olisi sauvakävelyssä pitää samoin kuin marjametsässä.

Ajattelin kuvan nähtyäni että vyölaukku on kätevämpi. Langat löysin varastostani helposti kun muistin suurinpiirtein millaisessa muovikassissa ne olivat. Sitten vain koukku kauniiseen käteen ja eikun virkkaamaan. Paitsi se etten ymmärrä virkkaussanastoa ja se tyssäsi siihen se ohjeen luku. Ensimmäiset ketjusilmukat osasin ja sitten piti tutkia millainen on puolipylväs. Kokonaisen olisin osannut. Virkkasin sitten ihan silmämääräisesti niitä puolipylväitä ja kun ensimmäinen puolikas näytti sopivan kokoiselta otin toisen puoliskon käsittelyyn. Eiväthän ne puolikkaat sitten loppupeleissä olleet ihan samankokoiset mutta ei haitanne. Olivat ne ulkoreunat sitten kuitenkin suurinpiirtein samoilla silmukkamäärillä kun ei tarvinnut paljoa säätää yhteenvirkatessa.

Vetoketjun ompelin käsin tuossa reunojen vielä aukiollessa. Sitten virkkasin alareunasta kappaleet yhteen ja viimeksi tuon remmisysteemin. Lukon otin jostain kaulanauhasta joita aina pitää säästää kun niitä jostain kotiin siunaantuu. Lankaa meni laukkuun n. 70g ja virkkasin 2½ ja 1½:n koukuilla.

Mansikkasukat lyhyemmällä varrella

Mansikka-aika jatkuu vielä satoisana sukkien muodossakin. Tätä mallia neulon nyt jo kolmatta kesää peräkkäin. Aina ilmaantuu uusia jalkoja jotka tykkäävät villasukista kesälläkin.

Kun silloin runsas kaksi vuotta sitten aloitin näitä väsäämään niin Novitalta oli juuri ilmestynyt mansikkasukkien ohje. Näin sen sukkien kuvan jossain ja ajattelin että ei ihan ole mun mieleeni. Ohjetta en sitten edes hakenut. Pinterestistä haeskelin mansikan kuvia ja mallasin oman mielen mukaisen mansikan.

Nyt viimeisimmissä sukissa jätin varresta yhden kuviokerran pois kun ajattelin että kesällä tarkenee lyhyemmällä varrellakin. Tuo varren aloituksessa käyttämäni piparkakkureuna on myös yksi tyyli joka ei kyllästytä ollenkaan. Opin sen aikoinaan muutama vuosi sitten kun Puikkomaisteri oli yksiin sukkiinsa luonut samanlaisen aloituksen.

Tämä ei ole pari vaan mallausta

Vasta huomasin että olen neulonut pohjan eri tavalla kahtena ekana kesänä ja vaihtanut nyt langat toisinpäin aloittaessani kesäkuussa neulomaan tämän kesän ekaa paria. Siis se ruudullinen pohja alunperin ollut niin että ruudut olleet valkoisella ja nyt päinvastoin. Haitanneeko tuo ketään sukkien pitäjää.

Ohjetta en ole saanut vieläkään kirjoitettua edes itselleni lukuunottamatta niitä pieniä lappusia joita kirjoittelen jossain vaiheessa ensimmäisestä sukasta että osaan jotenkuten tehdä parin samoilla silmukkamäärillä ja kavennuksilla. Langat ovat Fabelia kun se on mulle juuri sopiva langanpaksuus ja puikot 2½:n koivuiset 15cm:n Knit Prot. Näihin lyhyempivartisiin meni lankaa 55g.

Hempeät kesäsukat

Tätä lankaa oli alunperin kaksi 100g:n kerää ja nämä sukat nyt siitä toisesta. Piti vaan taas neuloa aika yksinkertaiset kun lanka on kaunista. Vähän muutin edellisten sukkien kuviota mutta alkukuvio on sama. Sukkapariin meni lankaa 74g ja neuloin terän puoleen väliin 2½:n puikoilla ja vaihdoin terän loppuun 2:n puikot että tuli vähän tiiviimpää neulosta loppuun.

Melkein sain symmetriset neulottua kun tässä kerässä ei ollut solmua joka olisi kuviot sotkenut. Tykkään niin tuosta simpukkareunuksesta vaikka siinä aina onkin yllätystä että riittääkö lanka koko sukansuun pituuteen.

Alkuhan luodaan kahdella langalla puikon ja virkkuukoukun kanssa. Olen niin monet sukanvarret tehnyt tällä aloituksella että melkein osaan ottaa sopivan määrän lankaa. Riippuu tietysti onko lanka venyvää tai ei niin sitä kuluukin eri määrä. Kahden kerän lopuista saisi vielä lapsen sukat. Jäljelle jäi 45g.

Viimeviikolla kävin ekan kerran mustikoita katselemassa ja tunnin saalis tässä. Ehkä noin ½ litraa on pienen korin pohjalla. Ei sitten tarvitse tänäkesänäkään mitään suuria määriä havitella pakastimeen.

Juhannussiivoa ja muutakin hommaa

Vielä menneen juhannuksen muisteloita. Piti tuo tekemäni ryijy viedä talvella jo hankeen puhdistautumaan mutta eipä se itsekseen tuolta olohuoneen seinältä mihinkään liikkunut. Nyt kun muutenkin yritin jotain juhannussiivon tapaista tehdä niin ukkoni sanoi että nostetaanpa se ryijy ulos ja hän virittää telineen sille että saa pölyt puhallettua pois. Tuo letku ei siis ole vesiletku vaan paineilmaa. Ei ryijyssä muuten enempiä pölyjä ollut vaikka vuodesta 2006 on seinällä roikkunut. Yläreunaan vähän oli kertynyt.

Sitten pitikin jo mennä hetkeksi riippukeinuun huilaamaan. On juuri sopiva väli tuossa omenapuiden sijainnissa ja varjoa tarpeeksi vaikka aurinko miten porottaisi.

Ainainen epäsopiva homma on tuo grilliritilän pesu grillauksen jälkeen. Meillä kun yleensä pestään ritilä jokaisen grillauksen jälkeen. Ei noita grillauksia niin montaa kesässä ole kun ollaan ukkoni kanssa kahdestaan mutta nyt juhannuksena olivat puolet lapsista käymässä kotona niin piti grillata. Meillä on se grilli aika iso joten tuo ritiläkin on läpimitaltaan niin suuri ettei se mahdu edes astianpesukoneeseen saati keittiön altaaseen. Viimekesänä jo ukkoni keksi että polkupyörän vanne josta on poistettu keskiö ja pinnat on juuri sopiva ritilän kokoon nähden. Siihen vaan halkaistu turvesäkki niin saa ritilän helposti likoomaan ja pestyä hetken kuluttua.

Tänäkesänä on taas noiden sormustinkukkien vuoro kukkia. Ei ole joka vuosi yhtään näkyvissä mutta sehän onkin 2-vuotinen niinkuin joku mua valisti. Ne on tosi kauniita vaikkakin myrkyllisiä. Eipähän ole pieniä lapsia  kotona jotka menisivät kukkia käsittelemään että antaa kukkia.

Tällaiset itsestään kylväytyvät lajit ovat juuri sopiva kun en ole mikään niin ahkera puutarhaihminen. Kaikki lajit jotka itsestään ilmestyvät ja ovat kauniita niin sopivat mun puutarhaani. Nämä keltaiset päivänkakkarat piristävät pilvisen päivän.

Juhannus 2019

Iloista juhannusta toivottelen näiden kuvien myötä kun ei ole valmiita töitä esitellä. No onhan noita mansikkasukkia valmistunut muutama pari mutta ne ovat kaikki samanlaisia että se niistä.

Mansikkamaani on kutistunut vallan pieneksi eli on vain näitä ahomansikoita jotka siirtävät kasvupaikkaansa ihan omin neuvoin tuvan ympärillä. Taitaa kypsyneistä mansikoistakin osa mennä lintujen suihin kun saavat aamuyöllä rauhassa touhuta vaikka mitä.

Olen vähän huono noissa puutarhatöissä ja suosin enemmän sellaisia kukkia jotka kylväytyvät itsekseen. Tätäkin laatua päivänkakkaraa tai mitä se oikeasti lieneekään on siellä ja täällä nurmikolla kukkimassa. Ukkoni on jo oppinut jättämään saarekkeita ruohonleikkuria työntäessään. Viimeksi annoin luvan jo että saa ajaa päältä mutta ei sitten ollut vielä raskinut.

Iloista juhannusta kaikille vakikävijöille ja satunnaisillekin! 

Juttua kesästä ja muustakin

Yhdet pienet junasukat sain valmiiksi. Muuten ei nyt oikein puikot suihki. Vaikka ei tuo villalanka pahemmin edes nirise helteelläkään. Mun luottolanka Fabel näissäkin ja kulutus tasan puoli kerää eli 25g. Neulottu 2½:n puikoilla. Langan väriä ei saa millään näyttämään oikealta eli on sellainen tumma petrooli.

En osaa edelleenkään säädellä väreja millään laitteella eli tulevat mitä tulevat mutta kuvasta sentään näkee että sukat ovat. Kärhötkin säilyivät talven yli eli kaikki neljä. Tässä yksi kaikkein tummin kukassa.

Vihdoin viimein sain kannettua sisällä olevat kukat kesäksi ulos niinkuin on tapana. Olen ennen pitänyt kiinanruusuja ym. kukkia leikkimökin terassilla mutta se on jo aamusta niin kuuma paikka kun aurinko paistaa että paistuvat kaikki kukat. Viimekesänä oli jo tosin mökin pohjoispuolella viritykset että sain kiinanruusut siihen ja tykkäsivät olla niin että syksyllä kukkivat runsain kukkasin.

Mies sitten väsäsi oikein hyvän pitkän pöydän kukkasille tälle kesälle. Metallia jalat ja tuo pöytälevy ettei helpolla notku vaikka on enemmänkin painoa eikä pelkää vettä kun kastellessa kuitenkin menee vesi välillä ohi purkin. Vasta nyt huomasin kuvaa paremmin tarkastellessa että tekijä on päässyt hämärästi kuvaan itsekin ikkunan kuvajaisena.

Piti laittaa kuva naapurin mamman komeasta kollikissasta joka tässä meidän nuoremman kissan kaverina. Meidän kisu ei ole huomaavinaan toista vaikka välillä ovat niin nenät vastakkain. Ihan kuin sanoisi että mene pois, minä nyt tykkään mököttää. Tuo laatikko jossa meidän kisu on niin kelpaa kaikille kissoille kun siinä on sopivasti reunoja.

Kesäsukkia lyhyellä varrella

Nyt on sukkien lankoina muuta kuin villaa. Puuvillaa ja jopa akryyliä jossa bambua lisänä. Tämä kauniimpi lanka on 65% Premium Micro Acryl/30% Bambu ja 5% polyester Elastan. Äkkiseltään kun lankaa käsittelee niin tulee mieleen että onpa silkkimäistä mutta kyllä sen neuloessa huomasi että akryyliä on suurin osa kun niin nirisi ja narisi vaikka puupuikoilla neuloin.

Lanka on kyllä itsessään niin kaunista että en pilannut sitä enää kauniilla kuviolla. Jotenkin en vaan osaa neuloa ihan pelkkää sileää niin otin tuollaisen yksinkertaisen pienen pitsikuvion. Yhdestä kerästä molemmat sukat mutta raitoja en saanut kohdilleen, en tosin yrittänytkään. Solmu jossain välissä sotki raidoituksen. Lankaa kului sukkapariin 73g ja neuloin 2½:n puikoilla.

Nämä toiset matalavartiset ovat sitten ihan 100% puuvillaa. Hamstrasin joskus aikoinaan CM:n poistolaarista. Kuvasta ei oikein erota että mitä sävyä koko lanka on mutta siinä on valkoisen pohjavärin lisäksi hentoa kellertävää ja vihertävän-harmaita möykkyjä.

Malli on tuttu monista aiemmin neulomistani sukista. Ohjetta ei alunperinkään ollut. Vain selvä kuva Pinterestistä niin sillä pystyin neulomaan. Pitsikuvion sukan pääliosaan löysin yhdestä omasta mallineulekirjasta. Elinan Pitsiunelmat-sukissa taitaa olla samainen kuvio. Tein vaihtelun vuoksi ranskalaisen kantapään nurinpäin.

Koska puuvilla on raskasta niin jo lyhytvartiset sukatkin ovat painavat. Tähän sukkapariin meni lankaa 86g ja neuloin 3:n puikoilla.