Pikkutytön polvisukat

Melkein sain viikon menemään näiden sukkien neulomiseen. Onhan lankakin tosin ohutta ja kun on vain yksikierteistä niin se jotenkin hidastaa kun välillä ei tiedä mistä raosta puikon pistää. Helposti tulee vaan osa langasta jos ei tarkkaan katso. Ostin nettikirppikseltä tuota kaunista lankaa ja kun tyttösen lempivärikin on sama kuin omani niin olikin oikein mukava muuten neuloa. Verrattuna siis mustaan tai johonkin muuhun tummaan väriin jotka ovat ihan pannassa näin pimeällä.

Ohjetta ei taaskaan ollut paitsi tuo kuvio yhdestä neulekirjasta. Jänskättää vaan että tuliko yhtään sopivat sukat vaikka jotain mittoja oli tiedossa. Pienelle tytölle pitäisi olla kuitenkin sopivat ettei mene kengässä ruttuun. Lankaa meni sukkapariin 72g ja neuloin 2:n puikoilla.

Nyt oli kerrankin otollinen kesä kaikkien ulkona kesää viettävien kukkien osalta. Paahdekaan ei haitannut kun yritin laittaa kukkaset niin ettei keskipäivän aurinko niitä vallan kärventänyt. Tuo täyskukinta vaan on niin lyhytaikainen juttu että pitäisi ottaa paljon kuvia joita sitten talvella ihailla.

Kiinanruusut ovat toiset jotka ovat innostuneet kukkimaan oikein urakalla. Paljon on jo kukkia lakastunut mutta enemmän vielä tulossa. Vaikka keväällä leikkelin noita latvoja niin ilmeisesti tykkäsivät olla ulkona leikkimökin seinustalla eli ihan pohjoisen puolella. Saivat vähän aamuaurinkoa ja illalla enemmän. Eivät päässeet paistumaan niinkuin joinakin kesinä. Kun alkukesästä vie kukkaset ulos niin aurinko on niin kovin kuumaa että nyt ajattelin säätää ne suuremmilta vaurioilta ja onnistuin. Onhan tuo aika viidakko olohuoneessa mutta vasta oli kirjoitus jossain että viherkasveja pitäisi olla paljon. Ihmisen hyvinvointiin se kirjoitus perustui.

Pinkit sormikkaat

Piti elvyttää uudelleen sormikkaiden neulomistaitoa. Vaikka eipä sekään mihinkään ollut kadonnut vaikka edellisistä sormikkaista on aikaa hitusen päälle 10v.

Itselle on helppo neuloa kun on sovitusmahdollisuus koko ajan käytössä. Neuloin tarpeeksi pitkän rannekkeen ettei jää väliä takinhihan noustessa ylemmäksi kun pyörällä ajaelee. Olen niin ihastunut tähän intialaiseen peukalokiilaan että teen sen aina kun vain on mahdollisuus. Kirjoneuleessa on eri juttu jos kuvio ei anna myöden. Tämä intialainen on jotenkin vielä helpompi kuin tavallinen kiilapeukalo kun vaan yhdessä kohtaa lisätään ja joka kerroksella. No loppuvaiheessa viimeiset viisi kertaa lisäsin jokatoisella kerroksella ja vielä muutaman kerroksen ilman lisäämistä.

Yksi mikä on vaikea muistaa on ne muutamat kerrokset jotka pitää neuloa pikkusormen jälkeen että tulee istuvampi sormikas. Ensimmäissesä sormikkaassa muistin sen korotuksen mutta toisessapa en enää muistanut vaan innokkaasti neuloin pikkusormen jälkeen heti nimettömän. Olin saanut nimettömän jo melkein kärkikavennukseen kun vasta muistui mieleen ne korotuskerrokset. Purkamistahan siitä seurasi mutta tuttua hommaa minulle.

Melkein viikon sain näihinkin aikaa tuhraantumaan vaikka purkamista tuli sentään hyvin vähän. Neuloin 2:n puikoilla ja nyt oli mukava kun omistan noita lyhkäisiä sormikaspuikkoja jotka on vaan 10cm pitkiä. Lankaa meni 52g ja merkki Aracaunia Ranco, Luxury Merino Plend 4Ply, 75% villa/25% polyamidi. Minulla kun ei ole tapana jättää yhtään ylimääräistä lankaa, ei alkuun eikä loppuun niin päättelyn jälkeen ei jää yhtäkään langanpätkää hukkaan heitettäväksi. Kun jätän noin 4cm pätkät niin ne saa hyvin neulalla pujoteltua sisäpuolelle.

Kaksi mössykkää

Tätä myssymallia on kiva tehdä niin tulee nyt useampia peräkkäin. Vaikka en tykkää paksusta langasta neuloa niin kyllä se välillä käy pirtaan. Valmistuu huomattavasti nopeammin kuin mun lempilangoistani.

Pienempi myssy

Näissä kahdessa myssyssä on eroa senverran että toinen on malliltaan pidempi 15 silmukkaa ja neuloin leveyttäkin pari nurjaa ja oikeaa rykelmää enemmän. Päälaki on pidemmässä rypistetty ruttuun nopeammin mutta silmukkamäärä oli siksi iso että jäi pieni reikä jota ei saanut kurottua umpeen. Pääseepä sitten hiki siitä reiästä ulos jos sitä vaivaa on. Kiristin sitä reikää umpeen vahvemmalla langalla kuin tämä yksikierteinen joka ei olisi kestänyt tiukkaan kiristämistä.

Suurempi myssy

Pienemmässä myssyssä tein päälakikavennuksen hitaammin kaventelemalla niin ei jää niin ruttuun vaan tulee sileämpi. Kysyin myssyn saajalta että kumpi puoli päällepäin niin hän valitsi tuon jossa ei näy se keltainen niin voimakkaasti eli myssyn kierteet menevät eri suuntaan kuin toisessa myssyssä. Eihän sillä ole väliä kun neulos on samanlaista molemmin puolin.

Lankahan näissä molemmissa myssyissä on samaa erää ja väriä eli Novitan Puro Iltanuotio 100% villalanka. Muuten on niin yhteensopivat nuo raidat mutta mua häiritsee nuo kellertävät raidat mutta kai ne kaikki siihen nuotioon kuuluvat. Tämä yksikierteinen lanka on tosi nöyhtääntyvää ja pehmeää eli hellävarainen käsinpesu jos ei halua pesun jälkeen siitä nuken myssyä.

Suurempi myssy

Lyhyempi ja kapeampi myssy painaa 82g ja pidempi ja vähän leveämpi 112g. Neulottu 4:n pyöröpuikolla paitsi kavennusvaiheessa vaihdoin sukkapuikkoihin.

Tässä vielä molemmat myssyt makuullaan vierekkäin.

Huivi nimeltä Ruusunen

Sukkien ja myssyjen kanssa melkein tasatahtia valmistui tämä huivi. Siis niin että neulon vähänaikaa toista ja vaihdan neuletta kun alkaa kyllästyttää. Säilyy mielenkiinto paremmin kun välillä on paksumpaa lankaa ja välillä ohutta.

Langan värityshän nyt on niin minua, ainakin ihmisten mielestä jotka minut tuntevat. Ohjetta huiviin ei vieläkään ole, vain hajanaisia muistiinpanoja. Siitä on sitten revittävä kun seuraavaa samanlaista yritän saada valmiiksi. Vaikka näitä samantyylisiä olen muutaman neulonut niin en vaan osaa ohjetta kirjoittaa. Aloitus niskasta alaspäin ei taaskaan mennyt nappiin kun siihen aloituskohtaan tulee aina se ihme kumpare. Olen sen verran ottanut mallia noiden oikeiden huivisuunnittelijoiden aloituksesta etten ole niihin tyytyväinen. Sitä aloitusta pitää harjoitella aina uudestaan.

Sileä neule on sitten puuduttavaa mutta sitäkin tekee kun on odotettavissa tuo pitsireunus. Reunushan on pöytäliinan ohjeesta Marianne Kinzelin kirjasta Modern Lace Knitting. Huivin päät tulevat sitten sellaiset miten kavennukset ja lisäykset menevät. Ei se niin tarkkaa ole kun en ohjeesta neulo.

Huivin nimi tulee Zeldan käsinvärjäämän langan nimestä. Lanka on ihanaa 70% merinovilla/30% silkki ja ohutta on, 100g/600m. Yksi vyyhti ei ihan riittänyt mutta ei hätää, oli toinen melkein samanlainen väriltään ja samaa laatua. Jouduin siitä ottamaan 14m joka meni tuohon virkattuun päättelykerrokseen. Sileän osuuden neuloin 2½:n ja pitsiosuuden 3:n puikoilla, oikeasti siis pyöröpuikolla. Pingotus oli sitten taas oma episodinsa. Lattialla kontaten, polvisuojukset vain puuttuivat. Olen harkinnut niiden hankkimista.

Kun lanka on ohutta niin ei siitä kovin isoa huiviakaan tule. Korkeus niskasta alaspäin 42cm ja leveys samasta kohdin mitattuna vain 103cm.

Huovutusneulalla töpöttelyä

Yksi pitkäaikanen "rojekti" saatu päätökseen tänäaamuna. Olen näiden tossujen korjausta aloittanut jo alkuvuodesta eli ihan tammikuussa. Tossut itsessään ovat jo niinkin vanhat että olen niistä blogikirjoituksen tehnyt tuonne vanhaan blogiini Vuodatuksen puolelle lokakuussa 2009.

Kun päästää reiät niin suuriksi ettei niihin auta enää oikein mikään niin helpommalla olisi päässyt kun olisin heittänyt roskikseen suoraan. Vaan välillä iskee se nuukuuden maksimointi ja sitten käy näin. Nuo paikkatarvikkeet on otettu toisista tossuista jotka olivat samassa kunnossa. Paikkasin ensin pojan tossuja ja lopuilla nämä omani. Ei jäänyt niistä tossuista enää mitään jäljelle kun kaikki ehjät kohdat käytin. Nahkapohjat alunperin olisivat varmaan pelastaneet tossut noin suurilta rei'iltä mutta tuskin sisäpuolella olisi enää ollut kuin pelkkä nahka.

Napinläpipistoilla ompelin nuo paikat kiinni ohuella villasekoitelangalla. Nurjan puolen sitten töpöttelin huovutusneulalla vaikka nopeammin olisi ne repaleiset reunat saanut ommeltua. Tulipahan nyt harjoiteltua sitä kuivahuovutusta kun märkähuovutuksen jo osaan. Huovutusalustana oli tuollaisia torvia joita ukkoni antoi kun kyselin jotain mitä vasten voi pistellä.

Huovutin sydämen tuohon toisen tossun kantapään kohtaan. Tämä päivähän on maailman sydänpäivä 29.9 #pukeudupunaiseen

Puikkomaisterin Sukkasirkus

Viimeviikolla jo tuli postilaatikkoon tämä Puikkomaisterin Sukkasirkus-kirja. Olin taas yksi hänen testineulojistaan ja nämäkin sukat on neulottu jo helmikuun alussa mutta ei silloin voinut vielä blogata etteivät mallit tule julki ennenkuin kirja ilmestyy.

Tuo kirjassa oleva kuva on melkein toisinto omista sukistani vaikka kirjan kuva onkin Puikkomaisterin itse neulomista sukista. Toinen kuva kirjassa samalla mallilla on toisen testineulojan ja siinä on käytetty kahta väriä lankaa. Pohja vaaleanpunainen ja varsi valkoinen. Mallin nimi kirjassa on "Sirkusprinsessa Hörtsö".

Kun alkuvuodesta tekee muistiinpanoja ja ottaa sitten kuvat valmiista työstä niin eipä se puolenvuoden jälkeen olekaan niin helppoa etsiä niitä kuvia koneelta. Kun ei ole mihinkään tullut laitettua muistiin että mikä kuukausi ja monesko päivä tuli kuvattua. No nämä sukat olen kuvannut helmikuun alussa.

Aina tulee testineulonnassa eteen mukavia juttujakin niinkuin näissä neulomissani sukissa tuo kantapään reunus. Kun tahtoo aina jäädä niitä silmukoita kerätessä niin isot reiät kantalapun reunaan että melkein pitäisi ottaa neula käteen ja parsia jo uutena. No tämä mukava juttu oli se että neulotaan molempaan reunaan kolme ainaoikeaa silmukkaa niin että se ensimmäinenkin silmukka aina neulotaan. Siitä jää pieni nypykkä reunaan niin on helppo poimia silmukat sitten kun niiden aika on. Eikä enää jää reikäriviä silmukoiden poimimiskohtaan.

Kantapää näissä on hienosti ranskalainen. Minäkin olen melkein puolivuosisataa sukkia neulonut niin nyt vasta alkaa puikoiltani tulla muutakin kuin sitä perinteistä vahvistettua.

Lankana Zeldan käsinvärjäämä "Palava Rakkaus", 80% sw merino/20% polyamidi, 100g/400m. Lankaa kului 81g ja neulottu varmaan 2½:n puikoilla. Kun lanka on käsinvärjättyä niin eipä se koko vyyhti olekaan ihan samaa väriä sävyltään mutta eipä tuo sävyero mitään haittaa käytössä. Neuloin  molemmat sukat vyyhdin eri päistä.

Mössykkä

Tästähän tuli oikein soma mössykkä vaikka ei kaikkien mieleen kun on niin riemunkirjava. Voihan sen mustastakin tehdä mutta ei sovi mun päähän eikä tule nuo makkarat niin hyvin esille.

Minä kun tahdon olla aina tällainen perässähiihtäjä niin tämäkin myssy tuli vasta nyt ajankohtaiseksi. Sari Perälän suosiollisella avustuksella pääsin hyvin alkuun ja loppuunkin. Hänen kuvillaan ja ohjeellaan sain myssyn aikaiseksi. Hätäisimmät ovat ehtineet jo heittää poiskin myssynsä jonka ovat jo kaksi vuotta sitten tehneet.

 Alkuhan myssyssä on tuollainen tasoneuleena tehtävä. Siitä vaan kiepauttamaan kierteelle ja ompelemaan alku- ja loppupään silmukat yhteen.

Päälaki meinasi tuottaa harmaita hiuksia vaikka niitä jo on muutenkin. Päälaenhan voi kurtata miten tahtoo tai neuloa sinne vaikka kukkasen. Minä keräsin virkkuukoukulla tuosta reunasta silmukat. Kun olin aina oikean puolen kerroksen lopussa neulonut silmukan sekä etu- että takareunasta niin siihen jäi se nypylä. Keräsin ne kaikki puikolle mutta en laskenut yhtään että montako silmukkaa tuli. Sehän riippuu paljon siitäkin mikä lanka on ja paljonko on pään ympärys.

Harvemmin laitan itsestäni kuvia tänne someen kun en ole kuvauksellinen mutta eilen eräs kommentoija kysyi tuolla fb:n yhdessä neulontaryhmässä että saisiko sellaisen kuvan että myssy on ihmisen päässä. Siitä vaan passitin ukkoni kuvaushommeleihin. Hän kun epäili ettei osaa ottaa kuvaa, ettei ole koskaan onnistunut. Sanoin että nyt sitten harjoitellaan. Hyvin harjoiteltiin, otettiin oikein monta niin joku onnistui.

Lankahan tässä on Karnaluksista joskus aikaa sitten ostettu 100% villalanka, 50g/100m. Yksikierteinen ja muistuttaa paljon Novitan jo poistunutta Puro-lankaa. Lankaa meni 83g ja neuloin nelosen pyöröpuikolla paitsi päälaen saman numeron sukkapuikoilla.