Marike-sukkaset

Kylläpä on ihana malli tämä Marike, jonka on suunnitellut Helle-Mari Laid. Helppo kuvio jonka jo puolen sukan jälkeen osasin ulkoa. Voi siis neuloa muuallakin missä ei ole mallikuviota mahdollisuus seurata paperista.

Lankana siis Drops Fabel Print ja puikot 2½. Lankaa meni taas hitusen yli yhden kerän eli 55g. Aloitin tuon varrenkin oikeilla ja nurjilla kerroksilla ettei sitten tule turhan tiukat varret. Vaikka minulle menisikin, niin jos jollain toisella on paksummat nilkat kuin minulla, niin joustaa tarpeeksi eikä purista.

Heti kun sain nämä valmiiksi, niin aloitin uudet ja sinisenharmaasta langasta. Kuka tietää mun värimieltymykset, niin ajattelee että mitäs nyt. Se lanka on hillitympää kuin tämä Dropsin lanka joten näkyy kuvio paremmin. Olipahan yksi kerä tullut noissa Lankahamsteroinneissa kotiin, niin ajattelin että neulon pois kun on kuvio muistissa. Siedätystä siniseen hillitysti.

Mansikka on jo suurimmalti osin kukkinut ja raakiletta vääntää. Vaan vielä täytyy harso levittää jos kylmiä öitä lupailee.

Isännän sipuli kukkii kauniisti.

Kevätlehdykkä kakkonen

Pienillä huiveilla jatketaan eli nyt sain valmiiksi tämän Kevätlehdykän joka on toisinto viimekeväänä neulomalleni.

Siellä toukokuisella Karjalan reissullani eräs emäntä koitti minun huiviani ja ihastui siihen. Kyseli että saisiko ihan samanlaisen, niin lupasin neuloa kun oli vielä tuota samaa lankaakin jäljellä.

Pieni huivi 112cmx56cm, niin lankaakin meni vain 40g. Neulottu 3:n pyöröllä. Lankana minulla on Dropsin Lace, 70% BabyAlpaca ja 30% Mulberry Silk. Vyyhdissä lankaa 100g/800m. Vieläkin on vyyhdistä jäljellä 20g eli puolikkaan pienen huivin langat jäljellä.

Värihän sopeutuu tuonne luontoon niin hyvin ettei huomaakaan.

Sukkiakin täytyy vaan väsätä kun ei ollenkaan lämpene. Vaikka minä aika harvoin neulon sitä mitä muut, niin tässä tapauksessa oli ihan pakko koittaa miten kaunista tulee. Tiedä siitä kauneudesta näin sekavassa langassa mutta malli on jotenkin niin mukaansatempaava. Sukkahan on Marike- nimeltään. Yksivärisessä langassa kuvio näkyisi paremmin mutta jospa nyt ensin neulon valmiiksi tämän parin.

Kun vähän saa aikaiseksi ja hitaasti sittenkin, niin piti Juhannussiivokin aloittaa jo viikkoa ennen. Vielä on apuna tuo nuorimmainen eli mikrotukeni. Saa apua edes painavien mattojen kantamisessa ja tamppaamisessa.

Pieni huivi pikkarainen

Kyllä kestää näin pienenkin huivin valmiiksi saaminen melkein kuukauden. Piti taas matkia jotakuta bloggaajaa, jonka blogissa kevättalvella näin kauniin huivin.

Ohjehan on Drops 137-4 ja siinä neulottu Lace-langasta 100g/800m. Omani neuloin Zeldan värjäämästä 100% merinovillasta, 100g/700m. Tuli paljon pienempi kuin ohjeessa eli tämä on vain 110cmx53cm. Lankaa meni 46g. Neuloin 3½:n pyöröllä. Näitä pieniä huiveja tykkään kyllä käyttää. Minulla kun on niin vedolle herkät hartiat että kesäkuumallakin melkein täytyy olla joku suoja.

Välillä pitää koittaa ompelukonettakin ettei ole kiinni ruostunut. Minulla kun on se 90-vuotias ystävämummo (varaäiti), niin käytin häntä keväällä Anttilassa pusero-ostoksilla. Ei löydetty sopivia. Sitten hän kävi tyttärensäkin kanssa ja sama juttu. Kainosti hän kyseli että josko minä ompelisin hänelle puseron.

Käytiin Eurokankaassa kangasostoksilla ja minä sain päättää. Hirveen vaikeeta tehdä päätöstä kun en ole yhtään sinisen ystävä. No tuohon kankaaseen sitten päädyttiin. Ongelmahan on se että ystäväni on pieni ja pyöreä eli tosiaan vaikea oli valmista saada. Minäkin olin niin laiska etten jaksanut kaavoja alkaa selailemaan noista SK-lehdistä. Piti sitten soveltaen vaan tehdä ja mittoja tarkastella. Mummon toivomus oli että kunhan Juhannukseksi saisi puseron. Tietäen mun tekovauhdin olikin ihan hyvä että esitti toiveen. Voisi muuten venähtää valmistus vaikka kuinka monen vuoden päähän.

Jokohan tarkenisi kukkia mennä istuttelemaan ilman kintaita?

Vihreä kuin luonto juuri nyt

Eikä taaskaan ole nähtävillä kuin keskeneräistä työtä. Viimevuoden keväällä neuloin yhden samanlaisen huivin jota nyt aloitin uudelleen. Tykkään näistä pienistä huiveista jotka neulotaan ohuista langoista.

Olen omaani pitänyt niin ahkerasti että täytyy neuloa toinen jos ensimmäinen jättää tielle. No oikeesti tämä tulee eräälle tutulleni joka oli vailla pientä huivia, jonka voi kietaista vaikka hiusten suojaksi. Kun lanka on ohutta, niin on monta käyttömahdollisuutta huivillakin.

Nyt ei vaan meinaa ehtiä puikottelemaan ollenkaan kun olisi noita ulkohommiakin puutarhassa. On vaan ollut niin koleita ilmoja ettei millään tarkene kyykistellä ja jos on paljon ja paksusti päällä, on niin kankea liikkua.

Meillä on lintulauta tuossa ikkunan takana ja tässä koneella istuessa tulee seurattua mitä siellä tapahtuu. Kun on kylmää ollut, niin ei tietysti ole itikoita ja muita hyönteisiä liikkeellä, joten siemenet tekevät kauppansa. Punatulkkujakaan ei näkynyt koko talvena, niin nyt näkyy. Tikka ja orava myös ruokailevat joka päivä. Mitä tippuu maahan, niin fasaanit syövät sieltä.

Ensiviikolla on kesä. Lämmintä odotellessa täytyy vaan vetää villasukkia jalkaan ja huivia kaulaan että tarkenee.

Irish Dream-sukat

Tässä nämä ihanaiset sukat. Malli on Dropsin 143-33 Irish Dream. Moni näitä on neulonut ja mitä erilaisimmista kauniista lankayhdistelmistä. Piti se sitten meikäläisenkin neuloa. Tuli vaan niin pientä kokoa ettei meidän porukan jalkoihin sovi. Silmukkamäärät toki otinkin pienimmän eli koon 35/37 mukaan ja kirjoneule tuppaa tulemaan muutenkin minulla aika tiukkaa. Jospa jollekin pienijalkaiselle kelpaisi. Sukat ovat keveät, painavat vain 77g.

Aika hienosti värit menivät kun otin kahdelta eri kerältä ja aloitin molemmat sisältä. Tuo Delight on ajoittain ohutta ja toisaalla melkein ilman kierrettä, niin tuntui toisen sukan varressa resorin jälkeen että olisi virheellinen kuvio. Voi ollakin että olen tumpeloinut kuvion kanssa  mutta se langan ohuus/paksuuskin voi olla syynä. No hupsu ei huomaa ja viisas ei virka mittään.

Olen tätä kukkivaa orkideaani esitellyt muutamaankin kertaan. Nyt piti tarkistaa että milloin sen olen ostanut. Vuodatuksen blogissani olen siitä kirjoittanut 21.5.2009 että edellisellä viikolla olen ostanut. Kyllähän se kauniisti on kukkinut pari kertaa vuodessa. Niin huonolla hoidolla että oikein ihmettelen.

Vaan eipä mikään kukkanen ole näin kiitollinen kuin orkidea. En ole liotellut, en vaihtanut uuteen ruukkuun enkä lannoitellut. Vettä silloin tällöin, kesällä kerran viikossa, talvella harvemmin kaatanut aluslautaselle. Siitä olen pitänyt huolen että sadevettä käytän kasteluun. Jos se siitä on saanut tarpeeksi ravintoa.

Luin tuolta Vuodatuksen blogista niitä kommentteja joita silloin olen saanut. Kiva näin monen vuoden jälkeen todeta että kaikki olivat oikeassa että orkidea on helppohoitoinen kukka. Toinenkin on vielä hengissä mutta huilaa enkä ole nähnyt kukkavartta enkä nuppuja mutta voihan se yllättää niin ettei huomaakaan.

Sukattaa ja huivittaa

Sukkabuumi vaan jatkuu kun on niin monet ohjeet tulostettuna. Tämä malli on niin monesti nähtynä tuolla fb:n puolella että aloitin sitten minäkin. Lankoina, musta Novitan tico tico ja tuo kirjava Drops Delight. Kahdesta eri kerästä mutta vähän on vaihtelua eri kerissä. Eihän noista symmetrisiä saa, eikä tarvitsekaan.

Tulee vähän pientä kokoa kun otin silmukkamäärät pienimmän mukaan. Dropsin ohjeessa on kolmea eri kokoa ja kun on taas kirjoneuleestä kyse, niin kutistumista havaittavissa. Meidän perheestä ei löydy näin pieni- ja kapeajalkaista mutta joulua ennen kun tarjoaa jollekin, niin eiköhän ne kauppansa tee.

Kai se täytyy tuossa aloittaa kärkikavennukset että pysyy kukkanen kokonaisena.

Sitten iski kova huivitusvimmakin kun tuota tulostekasaa kävin läpi. Kyllä vaan on niin kiva välillä neuloa tosi ohutta lankaa vaikka ei nuo sukkalangatkaan sieltä paksuimmasta päästä minulla ole. Tämä huiviohjekin on Dropsin sivuilta. Sieltä sitä löytyy kyllä kaikkea ihanaa. Vähän ihmettelen välillä kun joku kyselee että mistä ohjeita ja millä mallilla mitäkin tekisi. Hukassa nyt voi olla joku tietty ihana ohje mutta valinnanvaraa on nykyään niin paljon että plääh tulee kun omia ohjetallennuksiakin selailee. Tässä viikko takaperin siivosin vähän omista kansioistani pois semmoisia ohjeita joita on vain tullut ihan liikaa talletettua. Uusia mahtuu sitten taas tilalle ja löytääkin jotakin.

Lähden torstaiaamuna isäni syntymäpaikkaa katsomaan tuonne Karjalaan rajan taakse. En ole sielläpäin vielä käynyt ja matkaseurue on ihan outoa mutta eipä ne kauaa liene outoja. Alkaa tädit ja sedätkin olla jo senikäisiä ettei niistä ole matkaseuraksi.

Siksi tässä näyttelin vain keskeneräisiä kun on tämä päivitystahti ilmankin jo harva ja välillä vieläkin harvempi.

Tutulla kuviolla sukat

Sukkia on vaan niin luonteva neuloa kun ei ollenkaan lämpene. Vaikka ei se minulla vaikuta. Pidän kesälläkin ohkaisia villasukkia kun jaloissa on huono verenkierto.

Niin se vaan on että mihin malliin mieltyy niin sillä useammin tulee neulottua vaikka uusia kauniita malleja on minullakin tallennettuna kuinka paljon. Onkohan se niin että tuttua ja turvallista on kiva käyttää. Tässä mallissa on vielä se etu että kuvion muistaa ulkoa ja pystyy laskemaan kerroksia noiden langankiertojen kohdilta. Ei tarvitse olla mallikuviota vieressä jota kytätä. Malli on siis Spring forward socks.

Lanka on marinoitunut semmoisen puoltoista vuotta ja on samaa Roosanauhasukkalankaa kuin nuo neulomani sytomyssyt. Tilasin muutaman vyyhdin syksyllä 2013 enkä niistä vielä ole muuta saanut aikaiseksi kuin nämä sukat. Väri on oikeasti lohenpunainen vaikka näyttää kuvissa samalta kuin myssyjen väri, jotka ovat vaaleanpunaisia. Lankaa meni taas mun tuurillani 54g kun en raaski pitkiä varsia tehdä. Neulottu 2½:n puikoilla.

Nyt ei malttaisi sisällä olla kun luonto on juuri puhkeamaisillaan kukkaan. Vaikka mun selkäni ei ollenkaan tykkää noista puutarhahommista, niin joku luonto se kuitenkin vetää puoleensa ja kyykistelemään.

Löytyi tuolta tuvan nurkalta tällainen yksinäinen narsissi joka on mielestäni tosi nätti kun siinä on tuo keskusta eri väriä. Kevätesikkoa ja imikkää löytyy kanssa joka nurkalta. Raparperit on kanssa tosi mukavan näköisiä ryppykasoja. En vaan yhtenäkään keväänä ole niistä mitään tehnyt kun vissiin lapsena sain vatsani täyteen raparperikiisseliä.

Käenkaalia on kohta piha puolillaan kun se oikein leviää. Ei ole mielestäni vielä edellisillä vuosilla kukkinut vaikka lehtiä onkin näkynyt.