Sulkasatoa

Hitaasti mutta varmasti edistyy tämä huivi. Enpä olisi uskonut että näinkin innostuu pelkän oikean neulomisesta vaikka itse pidän sitä aika yksitoikkoisena kun enempi viehättää nuo pitsit ja palmikot ja kirjoneuleet.

En ole ajatellut vielä että montako sulkaa teen koko huiviin. Joku jo huivin neulonut kertoi että voi tehdä sen kokoisen kuin itseä miellyttää. Niinhän se taitaa olla. Tuo Dropsin Delight-kerä loppuu, joten täytyy ottaa jatkoksi jämäkerä mikä jäi taannoin neulomistani kintaista. Olisi alunperinkin pitänyt ottaa käyttöön ne molemmat jämät. Punnitsin äsken ja kahdessa kerässä on 66g lankaa. Tuota mustaa on vielä jonkun verran. Jos teen sen loppuun ja lopetan huivin, ettei tule liian raskas.

Minulla kun tuota lankaa ei ole vielä tarpeeksi, niin tilasin viimeviikonvaihteessa nuo vihreät vyyhdit. Ovat niin keväänvihreät, että heti pitäisi laittaa puikoille, mutta jos nyt vähän jarruttelen.





Kävin aamusella tuolla ulkokierroksen ja nämä kuvat sieltä. Leppäkerttukin oli jo herännyt. Kyllä luonto on nyt kuin morsian.

Sekakirjavaa neulontaa

Tässä taas yhdet sukkaset jotka valmistuivat jo alkuviikosta. Piti olla samaa maata kuin maalarin pöksyt. Siis saman erän keriä kaksi kappaletta tai oikeastaan mulla oli neljä näitä. Vaikka miten kaivelin sisuksia, ei löytynyt oikein pareiksi sopivia. No ei kai se ole tarkoituskaan että noista langoista ihan tasaraitaisia tulee.

Eikä se sitäpaitsi käytössä mitään haittaa vaikka sukat ovatkin eriparia. Ei jalat sitä tiedä kunhan muuten on lämmintä. Sukkapariin meni lankaa 52g ja neuloin 2½:n puikoilla. Lanka siis Dropsin Delight.

Kun tuon vasemman jalan sukan neuloin ensin, niin miksi en ottanut sitten toisesta kerästä tuota tummaa ja pinkkiäkin pois. Sitten olisivatkin olleet aika lailla samanmoiset. Sitä on jälkikäteen viisaampi, mutta saavat kelvata noin.

Eilen se sitten tapahtui, niin mikä? Olen tuota Dreambird-huivimallia kuolannut jo ainakin vuoden verran. Eri blogeissa on näkynyt mitä värikkäämpiä versioita huivista ja Ravelryn puolella lisää. Se on vähän jarrutellut että on ostomalli ja vieläpä lontoonkielellä. Eilenaamulla vanhempi tyttöni oli kotona käymässä ja ehdotin sitten hänelle, että jospa sitten ostaa vaan sen mallin Ravelrystä kun mulla ei ole luottokorttia. Se kävi äkkiä se osto.

Muistan että joku jossain kirjoitti että riittää kun kahta sivua ohjeista seuraa. Muut 20 on aika turhaa löpinää kun kahdellakin pärjää. Niin se oli laitettava huivi puikoille eilenillalla. Ei meinannut malttaa nukkumaan mennä. Vaikka minä periaatteessa en tykkää yhtään pelkästä  oikean tai nurjan neulomisesta, niin tässä mallissa se ei haittaa yhtään. On siinä muuten kaavion seuraamista ihan tarpeeksi.

Keväänvihreät sukat

Kun nyt vallan on kylmää, muutamaa lämmintä päivää lukuunottamatta, niin olen keskittynyt villasukkien neulomiseen. Yhdet sain jo valmiiksi asti vaikka nekin muutaman viikon olivat siinä kahden vaiheilla.

Nämä sukat on arvuuteltu tuolla fb:n puolella silloin kun aloitin niitä neulomaan. Itseänikin huvitti se varren alun kuppimaisuus. Ei sitä tiedä millaista alkaa tulemaan kun ihan oudolla kuviolla aloittaa.

Kirpparilta ostetusta Nalle-kerästä. Varmaan jo vanhempaa vuosikertaa kun on 150g:n kerä. Lankaa meni 60g pariin ja neuloin 3:n puikoilla. Sivu jolta tämänkin mallikuvion otin, on hullaannuttanut minut täysin. Olen tulostanut sieltä useammankin mallin. Valmiita ohjeita ei siis ole, vaan mallikuva ja kuviomalli. Minulle se riittää kun muutenkin neulon mieluusti omilla sovelluksilla. Varsinkin sukat on niin helppo neuloa muuten perusmallilla kun varren ja jalkaterän päälliosan sitten laittaa jollain kuviolla, mikä täsmää käyttämääni silmukkamäärään.

Sitten jatketaan taas sukilla. Tykkään noista Dropsin langoista, mutta kun aloitin tuota oikeanpuolimmaista sukkaa neulomaan, niin tuli jotenkin tunne kuin olisi hamppua neulonut. (En ole edes tiskirättejä hampusta tehnyt, joten en tiedä millaista hamppu on, mutta luulen vaan tietäväni.) Jotenkin semmosta kuolleen olosta villaa. Ei karkeaa, eikä pistelevää, mutta tuntu ei ole oikein hyvä.

Kovin tulee erinäköistä vaikka kerät ovat samaa erää ja päällisin puolin samannäköisiä. Minulla on neljä kerää tuota samaa erää ja yritin etsiä vähänkin samanmoisia, mutta ei niissä ole. Eipähän tuo käytössä haittaa erivärisyys kun nyt muutenkin pidetään eriparisukkia.

Olen tämän langan ostanut Lankahamsterien ryhmästä fb:n puolelta. Vyötteessä lukee että handpainted 100% casmere yarn. Painoa on vain 50g, että jonkun pienen huivin tästä saan. Väri on muuten mun makuuni, mutta ihmettelen sitä värjäystä kun vajaan metrin välein on semmosia 0,5cm:n pituisia pohjalangan värisiä pätkiä koko matkan. Se on kahdesta väristä alkuaankin se lanka. Vaalean sinistä ja vaalean harmaata yhdistetty. En sitten tiedä miten semmonen pieni värjääntymätön pätkä oikein harvassa pitsineuleessa edes näkyy. Se jää nähtäväksi.

Lahjaneuleita ja kevättöitä

Toisinaan tulee jotain valmiiksi vähän enemmänkin. Kun on tilaustöistä kyse, niin täytyy yrittää säädyllisessä ajassa toimia.

Tämä huivi ja kämmekkäät ovat siis lahja kansalaisopiston englanninkielen opettajallemme. Huivihan on Annis ja olen yhden samalla mallilla olevan vuosi takaperin jo neulonut. Siis tämä meni jo rutiinilla, jopa nypytkin. Yritin muistaa jättää ne nyppylangankierrot tarpeeksi löysiksi ja onnistuinkin melkein. Yhtään en tarvinnut virkkuukoukkua avuksi niinkuin vielä viimekeväänä. Huivin neuloin 4:n pyöröillä. Kolmosetkin olisivat riittäneet. Tuli vähän harva kun lanka oli ohutta. Lankaa meni 43g.

Kämmekkäät tein sitten vain ihan omalla mallilla. No tuon päällyspuolen kuvion nro 203 otin kirjasta Kauneimmat Neulemallit: Lesley Stanfield. On oikein luottokirjani. Sieltä löytyy vaan niin usein sopiva mallikuvio niin sukkaan, kintaisiin, myssyihin ja vaikka villatakkiin. Kämmekkäät neuloin 2½:n puikoilla ja tein intialaisen peukalokiilan. Lankaa meni 22g.

Sitten se toinen tilaustyö. Nämä sukat ovat toisinto omista maaliskuussa neulomistani. Näissä vain vähän lyhyempi varsi kun en arvannut pidemmällä tehdä vaikka lankaa sitten jäikin tähteeksi 11g. En ole vielä niin harjaantunut varpaista aloitettuihin sukkiin että sieltä aloittaisin. Ihan perussukat jälleen kun lanka on itsessään jo kaunista. Sukkaparin paino 42g ja neulottu 2½:n puikoilla. Ihan uusilla hiilikuituisilla, mutta en oikein tykännyt. Se kärjen metallin ja hiilikuidun yhtymiskohta otti jotenkin kiinni ja jarrutti. Ei joka puikossa, mutta vannon noiden koivuisten nimeen. Onhan nämä hiilikuituiset varmat silleen etteivät taipuile ja katkeile, mutta jäävät kyllä varapuikoiksi.

Tänään tehtiin yksi suuri urakkatyö, joka olisi pitänyt tehdä jo muutama vuosi aiemmin. Tuossa seinän vieressä on jo edellisten asukkaiden toimesta istutettu vuorenkilpeä. Me ei olla sille mitään tehty, paitsi kesällä ne kuivuneet kukkarangat otettu pois. 18 vuotta ovat siinä oman onnensa nojassa kasvaneet ja levinneet niin että ei ollut kuin pieni käytävä enää kävellä. Tuo sammaloitunut osa tuossa kivetyksessä oli se käveltävä osa. Onneksi ei ollut luminen talvi. Kapeimmallakaan lapiolla ei olisi saanut polkua tehtyä ilman että olisi lehtiä tullut mukaan.

En sitten tiedä lähtevätkö kasvuun. Ei tuohon suora auringonpaiste pääse vaikuttamaan kun on talon pohjoispuolella. Meinaan että paistuisivat heti kevätauringossa. Suuri kuorma tuli niistä kuivista ja tuoreista lehdistä ja varsista.

Suppuneulosta

Tämä projekti ei meinaa valmistua ollenkaan. Olen nämä kaksi kuvaa näyttänyt tuolla fb:n puolella jo 7.4 ja arvuutellut että mitähän mahtaa tulla. Tuli niin mukavia arvauksia että oikein nauratti.

Joku oli linkannut sivuston, jossa on kauniita mallikuvioita vaikka kuinka paljon. Ei siellä valmiita neuleita ole, mutta inspiraatiota saa oikein roppakaupalla. Sieltä otin mallikuvion ja valmista tulee kun aikaa antaa.

Raparperit on tosi kauniita tähän aikaan vuodesta. Minä vaan en osaa käyttää niitä mihinkään sitten kun vähän kasvavat. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista ja sitä samaa sanoisin minä raparperista.

Kukkiakin löysin tuolta luumupuun alta. Nämä violetit krookukset ovat vielä parhaimmillaan, keltaiset jo kukkineet.

Missikandidaatit ne tuolla yläilmoissa kaupunkia katselivat. Oli niin kaunis punakeltainen pallo. Alkuaan oli lähempänä kotiamme, mutta silloin ei ollut kameraa käsissä. Koitin että pitkällekö tämä kameran zoomaus yltää. Naapurin kuistin yli kuvailin.

Turkoosia lankaa

Nyt täytyy sanoa että aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä. Keskeneräisiä neuleita on niin että saisi muillekin jakaa. Pitäisi vaan keskittyä joihinkin pieniin, niinkuin esim. vauvansukkiin tai myssyihin.

Kun kohta taas päättyy nämä kansalaisopiston talviset opiskelut, niin piti mennä ostamaan lankaa. Ai miten niin? On mulla muhkeat varastot kotona, mutta eipä vallan paljon sinistä tai edes turkoosia. Eikä tämä langanosto liity mihinkään opiskeluihini neulonnan saralla, koska osaanhan minä sen puolen. Kun se on vähän niinkuin ollut tapana että opettajaa muistetaan jouluna ja keväälläkin, niin meinasin huivin tempasta äkkiä. No äkkiä en saa kuin langan vyyhdiltä keräksi. Oli sitten yksi solmukin toisessa vyyhdissä, että siksi kolme kerää.

Tämä huivin saaja on englannin ryhmämme opettaja. Olen huomannut että hänellä ei ole koskaan mitään punaiseen viittaavaa vaatetusta vaan aina siniseen ja turkoosiin. Siksipä olikin helppo valinta langan väriksi.

Päädyin huivin mallissa Annikseen. Olen sen kerran neulonut itselleni ja se ei ole valtavan työläs tehdä. Paitsi onhan siinäkin niitä nyppyjä, jotka mulla hidastaa. Kun en millään osaa tehdä niistä langankierroista niin löysiä, ettei tarvisi nurjalla puolella hampaat irvessä kiskoa niitä seitsemää kiertoa yhdeksi silmukaksi.

Sitten ruokapuoleen. Oli muuten aika vaikea ottaa yhdellä kädellä eli vasemmalla tämä kuva.

Tein porkkanaraastetta käsin raastamalla. Minulla on oikean käden peukalossa haava, joten laitoin käteen kumihanskan, että saa haava parantua rauhassa. Näin oranssiseksi värjäytyi hanska. Ottaisikohan se porkkanan väri villa- tai puuvillalankaan miten kiinni kun käsiinkin se ottaa aika kovin? Voihan se olla että ottaisi mutta pysymisestä ei niin tietoa, että viitsisin edes testata. Sitäpaitsi ei oranssi ole mun värini, ei värianalyysissäkään.

Kevätlehdykkä-huivini

Sain tänään pingotuksesta pois tämän viimeisimmän huivini. Nimi jo tulikin julki tuossa otsikossa. Tämäkin on Päivi Mäkisen suunnittelema malli mutta minun ehdottamani nimi sitten hyväksyttiin tälle salaiselle nimeksi. Tämä on taas yksi niistä huiveista joita salaisesti neulottiin tuolla fb:n puolella. Siis siinä mielessä salaisesti että aina uusi ohje ilmestyi joka keskiviikko. Mallia ei tiennyt ennenkuin viimeinen osa oli julkaistu. Nopeimmat saivat senkin neulotuksi heti samantien.

Lankana minulla on Dropsin Lace, 70% BabyAlpaca ja 30% Mulberry Silk. Vyyhdissä lankaa 100g/800m. Neuloin 3:n puikoilla ja lankaa meni 42g. Pieneksihän tuo huivi jäi, vain 58cm*120cm, mutta tykkään itse. Semmoinen sopiva takin alla pidettävä. Nyt otin varman päälle että lanka ainakin riittää. Jäi samaa väriä vielä kaksi vyyhtiä tähteeksi tuon puolikkaan lisäksi joka huivista jäi.

Sen ekan tammikuussa alotetun salaisen huivin kanssa kävi niin että piti purkaa kun lanka olisi loppunut jo aika paljon ennen loppua. Eikä sitten löytynytkään varastoistani lankaa jolla olisi voinut jatkaa.

Sitten tämän verran on alkua siitä villatakista jonka lankoja esittelin viimekirjoituksessani. Tuo musta on nyt sitä Kamenaa vaikka se onkin vähän paksumpaa kuin nuo raitalangat.

Nyt sentään vähän harjoittelin mallitilkun tekoa kun on niin ohuet langat, ettei siitä tule mitään jos joudun valmiin villatakin purkamaan. Tässä alussa silmukoita 300 ja pyöröpuikko 2½. Niinkuin minulla on tapana, että teen koko vaatteen kokoisen mallitilkun ja sitten puran jos ei tullut sopiva. Enkä ole ainoa jolla on sama vika.

Jos ei joku ole nähnyt videota, jossa teen sisältäjuoksevan kerän, niin sehän on edellisessä kirjoituksessani. Kipin kapin katsomaan.