Raidallista pitsisukkaa

Näissä sukissa ei paljon haittaa vaikka mustikkaisilla käsilläkin neuloo. No en nyt enää neulo kun sain eilenillalla pääteltyä. Tuli taas mallia pienijalkaiselle, noin kokoa 37. Vaikka pienet ovatkin niin eivät meinanneet valmistua.

Kuvat eivät ole oikein luonnollisen näköisiä kun ei ole kotona sopivaa mallijalkaa. Työnsin toisen sukan sisälle täyden 50g:n kerän lankaa ja pullottaa vähän.

Harva malli näin innostaa että pitää useammat sukat neuloa samalla mallilla. Taitaa enemmän olla kesällä pidettävät kun on noita reikiä niin paljon. Sukkaparin paino on 48g ja neulottu 2½:n puikoilla. Molempaa sukkaa neuloin vuorotellen että valmistuivat sitten melkein yhtäaikaa.

Viikko on mennyt sutjakkaasti mustikoiden poiminnassa. Olen ollut tuossa lähellä marjassa joka päivä jonkun 2-3 tuntia. Selkä ei kestä millään pidempää aikaa. Pitäisi pitää aina päivän huilaus välissä mutta kun ei malta olla pois. Tänäänkin olin vähän aikaa ja sitten piti lähteä pois kun alkoi satamaan. Ei se sade sinällään kovaa ollut mutta kasteli ilkeästi varvikon ja kun lämpötila oli vain siinä +14, niin kädet alkoivat mennä kohmeeseen ja mustikat tarttua kiinni käsiin.

Nämä suuressa kaivonrenkaassa kasvavat ja kukkivat unikot ovat helppohoitoisia kun ei tarvitse keväisin kylvää ollenkaan. Senkun jättää edellisen vuoden siemenkodat korjaamatta niin uutta kukkaa tulee seuraavana kesänä. Muutenhan nämä ovat vähän liian nopeasti lakastuvia kun ei kukka kestä kuin yhden päivän. Värit eivät ole kohdillaan kun punainen on vaikea kuvata.

Seurasin yhtenä aamuna tuota kerrottua unikkoa kun siinä oli monta kappaletta noita kärpäsiä tai mitä ne nyt ovatkaan. Ei noissa yhdenkertaisissa näkynyt yhtään. Sateesta eivät tykkää nämä kukkaset, siis enemmissä määrin, toki kosteutta kaipaavat. Pitkät hennot varret kukissa niin nyt ovat ihan pitkällään.

Edellisen kirjoituksen pitsihuivi odottaa reunusta. Kukahan tulisi ja poimisi ne reunasilmukat pyöröpuikolle, kyllä se neulominen jo sitten menee.