Vuosikertapusero

Nyt se myrkyn lykkäsi kun flunssan iski näin kauniilla ja kesäisellä ilmalla. Oikein harmittaa kun ei jaksa oikein ollakkaan, saati että mitään ulkona voisi puuhailla. Väsyttää sen verran ettei jaksa neuloakaan, tai sitten on liian yksitoikkoista tekemistä. Aloitin neulomaan huivia omalla suunnitelmalla. Ohut lanka, pienet puikot ja sileää oikeaa, niin ei paljon työ etene.

Olen tätä puseroa säästellyt tuolla kaapin perukoilla kun en raaski poiskaan heittää. Valkoinen on alkujaan nätti mutta tietäähän sen että käytössä nuhjaantuu niin ettei pesemälläkään saa valkoiseksi. Jos joku SuuriKäsityölehden lukija muistaa kyseisen mallin, niin tämähän oli kesäkuun 1992 lehdessä.

Nuorempi tyttömme oli juuri syntynyt toukokuun puolella ja ihmettelen miten olen ehtinyt kolmen lapsen äitinä neulomaan tuon puseron ja ompelemaan samasta lehdestä shortsit joita käytin niin monena kesänä että kuluivat puhki. Tein samasta kankaasta uudet shortsit mutta kangasta oli niin jämptisti että piti taskut ottaa vanhoista. Joku malli kun tuntuu päällä hyvältä niin rikkihän ne kuluu.

Nyt jos pitäisi tehdä johonkin tuollaista päällikirjontaa, niin epäilen että tekemättä jäisi. Joskus sitä vaan jotain osaa innostuksen vallassa. Kyselin tuolla fb:n puolella yhdessä ryhmässä että mitä tekisin puserosta kun ei sitä tuollaisenaan voi enää käyttää. Koitin puseroa ja koon puolesta mahtuu vielä päälle. Joku ehdotti että purkaa resorit pois ja tekee uusiksi kun ovat kellastuneet. Osasyynä kellastumiseen on ohut kumilanka jota neuloin resoriin muka joustavuuden parantamiseksi. Ihan turha sitä oli laittaa. Nyt se on vaan imeytynyt siihen langan sekaan kuin liima. Mikähän se olisi langan väri millä voisi resorit neuloa? Keltainen olisi varmaan aika hyvä mutta kun se ei ole mun värini.