Juhannusjuttua

Jokohan nyt voisin rauhoittua Juhannuksen viettoon? Tulin sieltä Itä-Suomen reissulta vasta keskiviikkona illalla ja eilinen päivä meni asioita hoidellessa. Meillä on aina ollut se aatonaatto suursiivouspäivä eli viedään matot ulos tuulettumaan ja pyyhitään kostealla lattiat. Normi viikkosiivous ei käsitä kuin imuroinnin. No nyt en sitten eilen saanut siivottua ja satoikin. Ajattelin että täytyy nyt aattoaamuna viedä matot ulos ja saatiin tuuletettua niitä, ennenkuin sade sitten alkoi rankkana juuri puolenpäivän aikaan.

Piti tehdä kuvakollaasi näistä harvoista kukista, mutta ei mun muistillani mitään tehdä. Hyvä kun osaan yksitellen laitella. Ruusun on sade hakannut. Yhdessä neljästä kärhöstä on yksi kukka, mutta sitäkin suurempi. Pioni tässä alla vasta availee kukkaansa.

Tämä alimmainen eli onnenapila on vielä vähän pieni tai sitten ruukku iso. Tässä samassa kohdassa leikkimökin nurkalla tämä suuri saviruukku oli viimekesänäkin ja kukki komeasti. Kun on noita pieniä ruukkuja useampikin, niin ei millään saa kaikkia mahtumaan sisälle. Viimesyksynä pakkaset tulivat niin myöhään että annoin tämän ruukun olla ulkona aika myöhään ja ajattelin jättääkin sen pakkasen ruuaksi. Ukkoni oli taas toista mieltä ja vei ruukun tuonne maalle talvisäilöön. Hiiret luulivat että heille on siinä ruokaa tarjolla ja mylläsivät koko ruukun syöden ja silputen kaikki juurakot. Niin luultiin, kunnes tuli kevät ja mullasta alkoi pilkistellä pieniä alkuja. Kunhan loppukesä koittaa, niin apila on taas entisen kaltainen. Eivät sitten kaikki juurakoita kuitenkaan hiiretkään löytäneet. Onhan tämä apila sitkeä sissi, ei sitä oikein helpolla saa kuolemaan vaikka talvisin aika kituvan näköinen onkin.

Laiskuus on vaivannut tätä bloggaajaa mutta toivottelen kuitenkin blogitutuilleni oikein mukavaa ja rauhallista Juhannusta.