Maton korjausta ja onninpotkimaa

Vielä ei ole ihan valmis esiteltäväksi neulomani pusero. Siinä oli pitkä osuus ihan pelkkää suoraa oikean neulomista. Semmoinen on mielestäni tosi puuduttavaa ja odotin kuin kuuta nousevaa että pääsen kirjoneuleosion kimppuun. No se osuus on kyllä sitten hitaampaa neuloa mutta paljon mielenkiintoisempaa.

Viikolla korjasin yhden maton poikkimenneitä loimia. Eihän se paljon muuta ole kuin ensiapua mutta jospa hetken vielä kestäisivät matot kuosissaan. Onhan noilla ikää jo yli 30 vuotta ja loimilankana kalastajalanka. Ajattelin että pistän uuden langan vaan siihen kohtaan mistä oli mennyt poikki mutta jouduinkin jatkamaan lankaa pidemmältä. Aina kun yritin laittaa langat solmuun ja vähän tiukkasin, niin taas napsahti poikki. Semmoisen kolmen cm:n välein oli loimi hiutunut ohuemmaksi, enkä uskaltanut enempää edes katsoa. Kissat vielä teroittavat usein kynsiään noihin mattoihin. Siinäkin varmaan jo melkein poikkioleva loimi katkeaa herkästi.

Onni oli taas myötä kun osallistuin Sipin silmukat-blogissa Sipinpäivän arvontaan. Niin ihana paketti saapui viikolla postilaatikkooni kera Pikkumyyn eli pakkauskin oli mieltähivelevä saati sitten paketin sisältö.

Langat olivat minulle uutta. Tuo punainen on maissilankaa josta olen kuullut mutta en ole itse ostanut. Tiikerilangasta tulee varmaan joko kauniit sukat tai ehkäpä sormikkaat. Kirjaa en ole ehtinyt vielä edes selailla mutta tätäkään ei löydy ennestään kirjahyllystäni. Sitten tuo teesihti, jonka päässä ketjussa on pienenpieni punatulkku. Kun sitä ihmettelin, Sipi sanoi itse sen vannesahanneensa ja maalanneensa. Niin pieni että melkein täytyy suurennuslasilla katsoa. Teepaketti ja kaunis itsetehty kortti.

Kävin äsken kurkkaamassa Sipin silmukat blogia ja siellä luki että oli paketti lähtenyt niin vauhdikkaasti postiin että oli jäänyt kuvaamatta. Tässä nyt tuli myös se asia korjattua. Vielä kerran isot kiitokset Sipille ihanasta paketista.