Ennen paistoa |
Paistetut |
Tämän aamun hommia oli sitten tuolin korjaus. Tämä tuoli on jo tuolta 80-luvun alusta, mutta nahkapäällysteisenä kestänyt muuten hyvin. Noita nappeja oli joskus 90-luvulla ommeltu pariinkin kertaan mutta ilmeisesti laitettiin ne liian tiukalle kun mikään vahvempikaan lanka ei ollut kestänyt vaan kaikki napit olivat irronneet. Ukkoni epäili että löytyvätköhän kaikki napit mistään. Minä siihen että tottakai löytyy kun olen ne talteen laittanut. Se tuoli oli sitten irtopäällysteinen ja kissojen nukkumatuolina monet vuodet. Nyt viimeaikoina ei ollut kissoillekaan enää kelvannut.
Korjauksella tarkoitan lähinnä noiden nappien takaisinlaittoa. Olihan tuosta istuinosasta pari saumaa ratkennut ja ne piti ensin ommella umpeen. Silloin aikoinaan kun noita nappeja uudelleen laiteltiin, niin lankana oli ensin oikein vanhan ajan karhurihmaa. Poikki meni että napsahti. Sitten koitettiin vahattua harmaata narua joka on muuten kuin nykyisin käytettävä harmaa mattoloimilanka. Eipä kestänyt sekään. Sitten kai luovutettiin. Lapset siinä silloin aikoinaan liukua laskivat ja varmaan siitäkin ne nappilangat kärsivät.
Nyt ukkoni laittoi semmoista ohutta päällystettyä rautalankaa eikä kiristänyt niitä nappeja niin tiukkaan. Saas kattoo kauanko kestävät. Vaikka kulutus on nyt paljon vähäisempää kun ei ole enää porukkaa kotona siinä liukumassa.
Jonkun homman aloitus vaan kestää välillä vuosikymmeniä mutta tuli sitten vaan tämänkin tuolin jatkoaika.
NAM! Vesi kielellä.
VastaaPoistaEi se näkö vaan maku! Näyttää herkulliselta.
VastaaPoistaPiirakat ovat herkullisen näköisiä:)
VastaaPoistaNam!!! Mie tein viikko sitten piiraita ja pakastin lopputaikinan. Odottelen riisipiirakkainspiraatiota.
VastaaPoistaIhanat piirakat. Minulle on tuttuja nuo perunapiirakat. Äitini teki niitä aika usein. Jostain syystä hän ei leiponut riisipiirakoita ollenkaan.
VastaaPoistaEn osaa itse tuota kaaviloimista. Tai en ole harjoitellutkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, joa vielä innostun opettelemaan.