torstai 7. helmikuuta 2013

Perunapiiraita ja tuolin korjaus

Ennen paistoa
Välillä täytyy tehdä muutakin kuin hyväntekeväisyyttä. Sunnuntaina leivottiin taas miesväen kanssa karjalanpiirakoita ja täyte loppui kesken. Laitoin jäljellejääneen kuoritaikinan jääkaappiin umpinaiseen muovipurkkiin ettei pääse kuivamaan. Eilen tein perunamuusia ruoaksi ja siitä riitti täytettä piirakoihinkin.
Paistetut
Se ruistaikina vaan ei vissiin tykännyt jääkaapista kun oli jotenkin niin kostunut. Niitä piirakanpohjia kauliessa täytyi käyttää jauhoja huomattavasti enemmän kuin sunnuntaina tuoreeseen taikinaan. Sittenkin meinasi ottaa leivinalustaan kiinni. Meillä oli ukon kanssa taas työnjako. Minä kaulitsin pohjat ja ukkoni laittoi täytteen ja rypytti veitsellä reunan. Eihän nuo oikeilta perunapiirakoilta näytä mutta se pohjataikina oli jotenkin niin vaikeasti käsiteltävää että hän päätti käyttää veistä apuna. Maku oli ihan hyvä ja se kai on pääasia.


Tämän aamun hommia oli sitten tuolin korjaus. Tämä tuoli on jo tuolta 80-luvun alusta, mutta nahkapäällysteisenä kestänyt muuten hyvin. Noita nappeja oli joskus 90-luvulla ommeltu pariinkin kertaan mutta ilmeisesti laitettiin ne liian tiukalle kun mikään vahvempikaan lanka ei ollut kestänyt vaan kaikki napit olivat irronneet. Ukkoni epäili että löytyvätköhän kaikki napit mistään. Minä siihen että tottakai löytyy kun olen ne talteen laittanut. Se tuoli oli sitten irtopäällysteinen ja kissojen nukkumatuolina monet vuodet. Nyt viimeaikoina ei ollut kissoillekaan enää kelvannut.

Korjauksella tarkoitan lähinnä noiden nappien takaisinlaittoa. Olihan tuosta istuinosasta pari saumaa ratkennut ja ne piti ensin ommella umpeen. Silloin aikoinaan kun noita nappeja uudelleen laiteltiin, niin lankana oli ensin oikein vanhan ajan karhurihmaa. Poikki meni että napsahti. Sitten koitettiin vahattua harmaata narua joka on muuten kuin nykyisin käytettävä harmaa mattoloimilanka. Eipä kestänyt sekään. Sitten kai luovutettiin. Lapset siinä silloin aikoinaan liukua laskivat ja varmaan siitäkin ne nappilangat kärsivät.


Nyt ukkoni laittoi semmoista ohutta päällystettyä rautalankaa eikä kiristänyt niitä nappeja niin tiukkaan. Saas kattoo kauanko kestävät. Vaikka kulutus on nyt paljon vähäisempää kun ei ole enää porukkaa kotona siinä liukumassa.

Jonkun homman aloitus vaan kestää välillä vuosikymmeniä mutta tuli sitten vaan tämänkin tuolin jatkoaika.

5 kommenttia:

  1. Ei se näkö vaan maku! Näyttää herkulliselta.

    VastaaPoista
  2. Piirakat ovat herkullisen näköisiä:)

    VastaaPoista
  3. Nam!!! Mie tein viikko sitten piiraita ja pakastin lopputaikinan. Odottelen riisipiirakkainspiraatiota.

    VastaaPoista
  4. Ihanat piirakat. Minulle on tuttuja nuo perunapiirakat. Äitini teki niitä aika usein. Jostain syystä hän ei leiponut riisipiirakoita ollenkaan.
    En osaa itse tuota kaaviloimista. Tai en ole harjoitellutkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, joa vielä innostun opettelemaan.

    VastaaPoista