Huovutusneulalla töpöttelyä

Yksi pitkäaikanen "rojekti" saatu päätökseen tänäaamuna. Olen näiden tossujen korjausta aloittanut jo alkuvuodesta eli ihan tammikuussa. Tossut itsessään ovat jo niinkin vanhat että olen niistä blogikirjoituksen tehnyt tuonne vanhaan blogiini Vuodatuksen puolelle lokakuussa 2009.

Kun päästää reiät niin suuriksi ettei niihin auta enää oikein mikään niin helpommalla olisi päässyt kun olisin heittänyt roskikseen suoraan. Vaan välillä iskee se nuukuuden maksimointi ja sitten käy näin. Nuo paikkatarvikkeet on otettu toisista tossuista jotka olivat samassa kunnossa. Paikkasin ensin pojan tossuja ja lopuilla nämä omani. Ei jäänyt niistä tossuista enää mitään jäljelle kun kaikki ehjät kohdat käytin. Nahkapohjat alunperin olisivat varmaan pelastaneet tossut noin suurilta rei'iltä mutta tuskin sisäpuolella olisi enää ollut kuin pelkkä nahka.

Napinläpipistoilla ompelin nuo paikat kiinni ohuella villasekoitelangalla. Nurjan puolen sitten töpöttelin huovutusneulalla vaikka nopeammin olisi ne repaleiset reunat saanut ommeltua. Tulipahan nyt harjoiteltua sitä kuivahuovutusta kun märkähuovutuksen jo osaan. Huovutusalustana oli tuollaisia torvia joita ukkoni antoi kun kyselin jotain mitä vasten voi pistellä.

Huovutin sydämen tuohon toisen tossun kantapään kohtaan. Tämä päivähän on maailman sydänpäivä 29.9 #pukeudupunaiseen

Puikkomaisterin Sukkasirkus

Viimeviikolla jo tuli postilaatikkoon tämä Puikkomaisterin Sukkasirkus-kirja. Olin taas yksi hänen testineulojistaan ja nämäkin sukat on neulottu jo helmikuun alussa mutta ei silloin voinut vielä blogata etteivät mallit tule julki ennenkuin kirja ilmestyy.

Tuo kirjassa oleva kuva on melkein toisinto omista sukistani vaikka kirjan kuva onkin Puikkomaisterin itse neulomista sukista. Toinen kuva kirjassa samalla mallilla on toisen testineulojan ja siinä on käytetty kahta väriä lankaa. Pohja vaaleanpunainen ja varsi valkoinen. Mallin nimi kirjassa on "Sirkusprinsessa Hörtsö".

Kun alkuvuodesta tekee muistiinpanoja ja ottaa sitten kuvat valmiista työstä niin eipä se puolenvuoden jälkeen olekaan niin helppoa etsiä niitä kuvia koneelta. Kun ei ole mihinkään tullut laitettua muistiin että mikä kuukausi ja monesko päivä tuli kuvattua. No nämä sukat olen kuvannut helmikuun alussa.

Aina tulee testineulonnassa eteen mukavia juttujakin niinkuin näissä neulomissani sukissa tuo kantapään reunus. Kun tahtoo aina jäädä niitä silmukoita kerätessä niin isot reiät kantalapun reunaan että melkein pitäisi ottaa neula käteen ja parsia jo uutena. No tämä mukava juttu oli se että neulotaan molempaan reunaan kolme ainaoikeaa silmukkaa niin että se ensimmäinenkin silmukka aina neulotaan. Siitä jää pieni nypykkä reunaan niin on helppo poimia silmukat sitten kun niiden aika on. Eikä enää jää reikäriviä silmukoiden poimimiskohtaan.

Kantapää näissä on hienosti ranskalainen. Minäkin olen melkein puolivuosisataa sukkia neulonut niin nyt vasta alkaa puikoiltani tulla muutakin kuin sitä perinteistä vahvistettua.

Lankana Zeldan käsinvärjäämä "Palava Rakkaus", 80% sw merino/20% polyamidi, 100g/400m. Lankaa kului 81g ja neulottu varmaan 2½:n puikoilla. Kun lanka on käsinvärjättyä niin eipä se koko vyyhti olekaan ihan samaa väriä sävyltään mutta eipä tuo sävyero mitään haittaa käytössä. Neuloin  molemmat sukat vyyhdin eri päistä.

Mössykkä

Tästähän tuli oikein soma mössykkä vaikka ei kaikkien mieleen kun on niin riemunkirjava. Voihan sen mustastakin tehdä mutta ei sovi mun päähän eikä tule nuo makkarat niin hyvin esille.

Minä kun tahdon olla aina tällainen perässähiihtäjä niin tämäkin myssy tuli vasta nyt ajankohtaiseksi. Sari Perälän suosiollisella avustuksella pääsin hyvin alkuun ja loppuunkin. Hänen kuvillaan ja ohjeellaan sain myssyn aikaiseksi. Hätäisimmät ovat ehtineet jo heittää poiskin myssynsä jonka ovat jo kaksi vuotta sitten tehneet.

 Alkuhan myssyssä on tuollainen tasoneuleena tehtävä. Siitä vaan kiepauttamaan kierteelle ja ompelemaan alku- ja loppupään silmukat yhteen.

Päälaki meinasi tuottaa harmaita hiuksia vaikka niitä jo on muutenkin. Päälaenhan voi kurtata miten tahtoo tai neuloa sinne vaikka kukkasen. Minä keräsin virkkuukoukulla tuosta reunasta silmukat. Kun olin aina oikean puolen kerroksen lopussa neulonut silmukan sekä etu- että takareunasta niin siihen jäi se nypylä. Keräsin ne kaikki puikolle mutta en laskenut yhtään että montako silmukkaa tuli. Sehän riippuu paljon siitäkin mikä lanka on ja paljonko on pään ympärys.

Harvemmin laitan itsestäni kuvia tänne someen kun en ole kuvauksellinen mutta eilen eräs kommentoija kysyi tuolla fb:n yhdessä neulontaryhmässä että saisiko sellaisen kuvan että myssy on ihmisen päässä. Siitä vaan passitin ukkoni kuvaushommeleihin. Hän kun epäili ettei osaa ottaa kuvaa, ettei ole koskaan onnistunut. Sanoin että nyt sitten harjoitellaan. Hyvin harjoiteltiin, otettiin oikein monta niin joku onnistui.

Lankahan tässä on Karnaluksista joskus aikaa sitten ostettu 100% villalanka, 50g/100m. Yksikierteinen ja muistuttaa paljon Novitan jo poistunutta Puro-lankaa. Lankaa meni 83g ja neuloin nelosen pyöröpuikolla paitsi päälaen saman numeron sukkapuikoilla.

Junasukkia isommille vauvoille

Junasukka on sellainen mukava välityöneulottava kun joku isompi tökkii tai ei tiedä mitä neuloisi. Nämä kolme paria on vähän isomman vauvan jalkaan kun terän pituus venyttämättä on noissa kirjavissa 13cm ja valkoisissa ja vaaleanpunaisissa 12cm.

Kirjavien sukkien lanka on Nalle kukkaketoa ja kestää jo sitten vähän kävelyäkin kun siinä on vahviketta villan lisäksi. Noissa kahdessa on vaan 100% villa. Valkoinen on jotain ruotsalaista lankaa ja aika paksua. Mun käsiin liiankin jämäkkää. Neuloin sukat kuitenkin noilla 2½:n puikoilla vaikka lankojen paksuus vaihteli. Silmukat luon yleensä puoli numeroa suuremmilla ettei kiristä sukansuusta. Lankaa meni kirjaviin 44g, vaaleanpunaisiin 35g ja valkoisiin 48g.

Kaulureita on kanssa kiva neuloa kun on päässyt siihen vaiheeseen ettei tarvitse mallikuviota tai ohjetta kokoaikaa katsoa. No näissä ns. venäläisellä ohjeella neulotuissa ei suomenkielistä ohjetta olekaan. Joku ystävällinen ihminen on ne merkkien selitykset suomentanut ja minä laitoin sen useammman fb-ryhmän tiedostoihin talteen. Vauvalangoista nämä kauluritkin tulevat kaikille kaulaan sopiviksi. Siis siksi että ei kutittaisi herkintäkään. Molemmat neulottu 3:n puikoilla. Kauluriosa ensin sukkapuikoilla ja pitsiosa pyöröillä. Harmaaseen meni lankaa 70g ja pinkkiin vähän vähemmän, noin 55g.

Juhlamekon ompelua

Viikko takaperin eli perjantaina oli vanhemman tyttäremme ja sulhasensa vihkiäistilaisuus. Kun ei sitten ollut kaapissa mitään tuoreempaa juhlavaatetta kuin kymmenen vuoden takaa jotain kesämekkoja ja oli vielä niin kesäinen ilma etten sitten mustia suoria housuja ja jotain puseroa kelpuuttanut. Nyt sunnuntaina on sitten isompi hääjuhla ja samalla mekolla mennään.

Polkaisin tuossa pari viikkoa sitten paikalliseen Eurokankaaseen ostamaan mekkokangasta. Kylläpä oli vaikea valita kun mun mielivärejä oli vähänlaisesti. Eikä sitten oikein löytynytkään. Olin alunperinkin ajatellut että trikoota se olla pitää ettei mistään kohdin kiristä. Kun en tykkää ruskeasta ollenkaan ja tämä kangas näytti minusta vallan ruskealta. Tarkemmin katsottuani olihan siinä paljon muutakin kuin sitä ruskeaa. Aikalailla roosaakin montaa sävyä. Pakko oli kelpuuttaa kun en parempaakaan löytänyt.

No kun tätä kangasta sitten koton tutkailin niin ei ihan kauhealta näyttänytkään. Syksyn sävyjä tulvillaan mutta noita leopardipilkkuja en ymmärrä ollenkaan. Tyttäremme oli tyytyväinen mun kangasvalintaani kun tässä joku roosan sävy on samaa kuin hänen koko hääpukunsa. Onnistunut ostos sitten kuitenkin. Tykkään pitkästä trikoomekosta ja tämä ulottuu tosiaan melkein maahan asti. Sivuihin laitoin halkiot polviin asti että antaa kävellä.

Kangas on viskoosi/elastaania. Laskeutuu tosi hyvin mutta tuntuu aika raskaalta. Päällä tuntuu siltä kuin trikoinen yöpaita eli ei huono. Sanoinkin että jos ei muuta käyttöä ole niin yöpaitana menee. Ompelu kävi saumurilla äkkiä mutta pääntien kaitaleen jouduin ompelemaan käsin nurjalle puolelle. Vaikka mulla Bernina onkin niin ei sekään kaikkea suostu ompelemaan. Ajattelin että sen tappelun sijaan saan käsin ommeltua ja tulee hyvä. Ihmettelin kun saumurin tikki loikki parissa kohtaa että mikä vika mutta ilmeisesti se elastaani tekee sen että neulan osuessa siihen lanka ei sitoudukaan siepparin tullessa kohdalle.

Kun ei tiedä näistä syksyisistä keleistä että tarkeneeko villatakilla jonkun paksumman takin sijaan niin piti toteuttaa yli 20 vuotta muhinut suunnitelma. Ostin joskus aikaa sitten tämän villatakin yhdeltä virolaiselta käsityöliikkeenpitäjältä meidän kaupungissa. On vaan niin karkeaa villaa että on melkein jäänyt pitämättä. Vuorikankaankin olin ostanut varmaan kohta villatakin oston jälkeen. Sattui olemaan sopivan värinen ja kuvioltaan neulokselta näyttävää vaikka onkin ihan vuorikangasta. Nyt pitää pienen tuulenkin ja sopii väritykseltään mekkooni.

Sukkaa ja kauluria

Syksy on tulollaan vaikka vielä onkin lämpimiä päiviä. Sukkia ja kaulureita tarvitaan mutta toivottavasti ei ihan vielä. No itse pidän villasukkia läpi vuoden kun jalat tahtovat olla kylmät vaikka ilma olisikin lämmin.

Nämä luonnonvalkoisesta 80% villa/20% polyamidi, teeteen pallas-langasta neulotut sukat ovat japanilaisesta vanhemmasta mallikirjasta. Olen muutamat sukat samalla kuviolla neulonut ja malli tuntuu jo aika tutulta. Mallikuvio vaan on sellainen että pitäisi olla hirmu ohutta lankaa tai sitten 7V-langan paksuutta. Ohuessa saisi jalan päälle kaksi mallikertaa rinnakkain. Onneksi löysin varastostani tuota pallasta joilla kyseiset 37-numeroiset sukat onnistuivat. Kun ei sopivaa mallijalkaa löydy kotoa niin laitoin toisen sukan sisään kaksi vajaata lankakerää kuvauksen ajaksi. Sukille tuli painoa 53g ja neulottu 3:n puikoilla.

Kauluri tällä mallilla alkaa olla jo kanssa aika tuttu. Lapsen koon saa 50g:sta lankaa mutta aikuiselle tarvitaan vähän enemmän. Resoriosa on ohjeessa vain 11cm mutta ainakin aikuiselle voi jatkaa korkeutta aina 15cm asti. Samoin olen jatkanut pitsiosuutta yli ohjeen ja suunnitellut reunusta uudelleen. Ei sitten ihme ettei riitä se 50g aikuisen kauluriin. Eipä tuo reuna pahalta näytä vaikka ei samaa lankaa olekaan loppuun asti. Suurin osa kaulurista on 100% alpakkaa ja reunuksessa on merinoa/alpakkaa. Painoa tuli 59g ja neulottu 3:n puikoilla.

Vaikka olen tosi laiska leipuri niin ihan pakko oli omenapiirakka leipoa kun ei tuo iltapäiväkahvi oikein paljaaltaan maistu. Harvoin jaksan noita viipaleita noin asetella mutta joskus viitsin.

Viimetorstaina kävin pikaisesti tunnin lenkin metsässä ja tuossa saalis. Vain 1,5dl puolukoita ja siihen se varmaan tämän syksyn saalis jääkin. Vaikka en noista hirvikärpäsistä niin hirveästi ole ennen kärsinyt mutta nyt oli semmonen reissu että paukamat kutiaa vieläkin vaikka silloin ei paljon jälkiä näkynyt. Mustikoita oikeasti vielä metsästin mutta niitä ei näkynyt ensimmäistäkään. Viimesyksynä kävin viimeisen kerran mustikassa lokakuun 1.päivä.

Synkeän värinen huivi

Huiviakin pukkaa välillä johonkin väliin vaikka on ne vähän suuritöisempiä kuin ihan perussukat. Tämä kun sattui taas olemaan tummaakin tummempi vaikka ei ihan musta ollutkaan niin piti kirkkaalla päivällä paljon neuloa.

Malli on taas vähän niinkuin omaa suunnittelua vaikka tuo reunus onkin suoraan pöytäliinan mallipiirroksesta kopsattu. Tykkään tästä reunuksesta paljon vaikka mallikuvio onkin pelkästään lontoonkielellä selostettu. Aina se siitä alkukankeuden jälkeen lähtee kulkemaan vaikka en kieltä osaakkaan. On niin erinäköinen lattialla ja seinällä.

Tiesin jo aloittaessani tuosta tummanharmaasta kerästä että se ei tule riittämään loppuun asti. Vaikka ei noita harmaita lankoja paljon edes ole varastossani niin aina jotain löytyy jatkeeksi. Löysin tuollasta pling-plingiä lankaa josta puuttui vyöte kokonaan mutta olen joskus voittanut arpajaisissa yhden kerän samantyylistä lankaa eri väriä vaan joten kuvittelen että samasta langasta on kyse. Tuo huivin sileä osuus on siis 60% merinovillaa/20% alpakkaa/20% polyamidia ja reunapitsi 73% villa/25% polyamidi/2% polyesteri. Tuo 2% on siis sitä pling-plingiä.

Painoa tuli huiville 128g ja neuloin sileän osuuden 2½:n ja reunapitsin 3:n puikoilla. Koko ei hirveän iso ole, vaan noin 40cm x 130cm.