Lahjaneuleita ja kevättöitä

Toisinaan tulee jotain valmiiksi vähän enemmänkin. Kun on tilaustöistä kyse, niin täytyy yrittää säädyllisessä ajassa toimia.

Tämä huivi ja kämmekkäät ovat siis lahja kansalaisopiston englanninkielen opettajallemme. Huivihan on Annis ja olen yhden samalla mallilla olevan vuosi takaperin jo neulonut. Siis tämä meni jo rutiinilla, jopa nypytkin. Yritin muistaa jättää ne nyppylangankierrot tarpeeksi löysiksi ja onnistuinkin melkein. Yhtään en tarvinnut virkkuukoukkua avuksi niinkuin vielä viimekeväänä. Huivin neuloin 4:n pyöröillä. Kolmosetkin olisivat riittäneet. Tuli vähän harva kun lanka oli ohutta. Lankaa meni 43g.

Kämmekkäät tein sitten vain ihan omalla mallilla. No tuon päällyspuolen kuvion nro 203 otin kirjasta Kauneimmat Neulemallit: Lesley Stanfield. On oikein luottokirjani. Sieltä löytyy vaan niin usein sopiva mallikuvio niin sukkaan, kintaisiin, myssyihin ja vaikka villatakkiin. Kämmekkäät neuloin 2½:n puikoilla ja tein intialaisen peukalokiilan. Lankaa meni 22g.

Sitten se toinen tilaustyö. Nämä sukat ovat toisinto omista maaliskuussa neulomistani. Näissä vain vähän lyhyempi varsi kun en arvannut pidemmällä tehdä vaikka lankaa sitten jäikin tähteeksi 11g. En ole vielä niin harjaantunut varpaista aloitettuihin sukkiin että sieltä aloittaisin. Ihan perussukat jälleen kun lanka on itsessään jo kaunista. Sukkaparin paino 42g ja neulottu 2½:n puikoilla. Ihan uusilla hiilikuituisilla, mutta en oikein tykännyt. Se kärjen metallin ja hiilikuidun yhtymiskohta otti jotenkin kiinni ja jarrutti. Ei joka puikossa, mutta vannon noiden koivuisten nimeen. Onhan nämä hiilikuituiset varmat silleen etteivät taipuile ja katkeile, mutta jäävät kyllä varapuikoiksi.

Tänään tehtiin yksi suuri urakkatyö, joka olisi pitänyt tehdä jo muutama vuosi aiemmin. Tuossa seinän vieressä on jo edellisten asukkaiden toimesta istutettu vuorenkilpeä. Me ei olla sille mitään tehty, paitsi kesällä ne kuivuneet kukkarangat otettu pois. 18 vuotta ovat siinä oman onnensa nojassa kasvaneet ja levinneet niin että ei ollut kuin pieni käytävä enää kävellä. Tuo sammaloitunut osa tuossa kivetyksessä oli se käveltävä osa. Onneksi ei ollut luminen talvi. Kapeimmallakaan lapiolla ei olisi saanut polkua tehtyä ilman että olisi lehtiä tullut mukaan.

En sitten tiedä lähtevätkö kasvuun. Ei tuohon suora auringonpaiste pääse vaikuttamaan kun on talon pohjoispuolella. Meinaan että paistuisivat heti kevätauringossa. Suuri kuorma tuli niistä kuivista ja tuoreista lehdistä ja varsista.

Suppuneulosta

Tämä projekti ei meinaa valmistua ollenkaan. Olen nämä kaksi kuvaa näyttänyt tuolla fb:n puolella jo 7.4 ja arvuutellut että mitähän mahtaa tulla. Tuli niin mukavia arvauksia että oikein nauratti.

Joku oli linkannut sivuston, jossa on kauniita mallikuvioita vaikka kuinka paljon. Ei siellä valmiita neuleita ole, mutta inspiraatiota saa oikein roppakaupalla. Sieltä otin mallikuvion ja valmista tulee kun aikaa antaa.

Raparperit on tosi kauniita tähän aikaan vuodesta. Minä vaan en osaa käyttää niitä mihinkään sitten kun vähän kasvavat. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista ja sitä samaa sanoisin minä raparperista.

Kukkiakin löysin tuolta luumupuun alta. Nämä violetit krookukset ovat vielä parhaimmillaan, keltaiset jo kukkineet.

Missikandidaatit ne tuolla yläilmoissa kaupunkia katselivat. Oli niin kaunis punakeltainen pallo. Alkuaan oli lähempänä kotiamme, mutta silloin ei ollut kameraa käsissä. Koitin että pitkällekö tämä kameran zoomaus yltää. Naapurin kuistin yli kuvailin.

Turkoosia lankaa

Nyt täytyy sanoa että aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä. Keskeneräisiä neuleita on niin että saisi muillekin jakaa. Pitäisi vaan keskittyä joihinkin pieniin, niinkuin esim. vauvansukkiin tai myssyihin.

Kun kohta taas päättyy nämä kansalaisopiston talviset opiskelut, niin piti mennä ostamaan lankaa. Ai miten niin? On mulla muhkeat varastot kotona, mutta eipä vallan paljon sinistä tai edes turkoosia. Eikä tämä langanosto liity mihinkään opiskeluihini neulonnan saralla, koska osaanhan minä sen puolen. Kun se on vähän niinkuin ollut tapana että opettajaa muistetaan jouluna ja keväälläkin, niin meinasin huivin tempasta äkkiä. No äkkiä en saa kuin langan vyyhdiltä keräksi. Oli sitten yksi solmukin toisessa vyyhdissä, että siksi kolme kerää.

Tämä huivin saaja on englannin ryhmämme opettaja. Olen huomannut että hänellä ei ole koskaan mitään punaiseen viittaavaa vaatetusta vaan aina siniseen ja turkoosiin. Siksipä olikin helppo valinta langan väriksi.

Päädyin huivin mallissa Annikseen. Olen sen kerran neulonut itselleni ja se ei ole valtavan työläs tehdä. Paitsi onhan siinäkin niitä nyppyjä, jotka mulla hidastaa. Kun en millään osaa tehdä niistä langankierroista niin löysiä, ettei tarvisi nurjalla puolella hampaat irvessä kiskoa niitä seitsemää kiertoa yhdeksi silmukaksi.

Sitten ruokapuoleen. Oli muuten aika vaikea ottaa yhdellä kädellä eli vasemmalla tämä kuva.

Tein porkkanaraastetta käsin raastamalla. Minulla on oikean käden peukalossa haava, joten laitoin käteen kumihanskan, että saa haava parantua rauhassa. Näin oranssiseksi värjäytyi hanska. Ottaisikohan se porkkanan väri villa- tai puuvillalankaan miten kiinni kun käsiinkin se ottaa aika kovin? Voihan se olla että ottaisi mutta pysymisestä ei niin tietoa, että viitsisin edes testata. Sitäpaitsi ei oranssi ole mun värini, ei värianalyysissäkään.

Kevätlehdykkä-huivini

Sain tänään pingotuksesta pois tämän viimeisimmän huivini. Nimi jo tulikin julki tuossa otsikossa. Tämäkin on Päivi Mäkisen suunnittelema malli mutta minun ehdottamani nimi sitten hyväksyttiin tälle salaiselle nimeksi. Tämä on taas yksi niistä huiveista joita salaisesti neulottiin tuolla fb:n puolella. Siis siinä mielessä salaisesti että aina uusi ohje ilmestyi joka keskiviikko. Mallia ei tiennyt ennenkuin viimeinen osa oli julkaistu. Nopeimmat saivat senkin neulotuksi heti samantien.

Lankana minulla on Dropsin Lace, 70% BabyAlpaca ja 30% Mulberry Silk. Vyyhdissä lankaa 100g/800m. Neuloin 3:n puikoilla ja lankaa meni 42g. Pieneksihän tuo huivi jäi, vain 58cm*120cm, mutta tykkään itse. Semmoinen sopiva takin alla pidettävä. Nyt otin varman päälle että lanka ainakin riittää. Jäi samaa väriä vielä kaksi vyyhtiä tähteeksi tuon puolikkaan lisäksi joka huivista jäi.

Sen ekan tammikuussa alotetun salaisen huivin kanssa kävi niin että piti purkaa kun lanka olisi loppunut jo aika paljon ennen loppua. Eikä sitten löytynytkään varastoistani lankaa jolla olisi voinut jatkaa.

Sitten tämän verran on alkua siitä villatakista jonka lankoja esittelin viimekirjoituksessani. Tuo musta on nyt sitä Kamenaa vaikka se onkin vähän paksumpaa kuin nuo raitalangat.

Nyt sentään vähän harjoittelin mallitilkun tekoa kun on niin ohuet langat, ettei siitä tule mitään jos joudun valmiin villatakin purkamaan. Tässä alussa silmukoita 300 ja pyöröpuikko 2½. Niinkuin minulla on tapana, että teen koko vaatteen kokoisen mallitilkun ja sitten puran jos ei tullut sopiva. Enkä ole ainoa jolla on sama vika.

Jos ei joku ole nähnyt videota, jossa teen sisältäjuoksevan kerän, niin sehän on edellisessä kirjoituksessani. Kipin kapin katsomaan.

Huovutusta ja muuta mukavaa

Sain noita keskeneräisiäkin parit tossut valmiiksi. Huovutin samalla koneellisella jo nuo aiemmin Puro-langasta neulomani tossut ja nyt nämä viimeisimmät eli Dropsin Big Delightistä naiselliset 5:n lehden tossut. Kuivapaino Purotossuilla 92g ja Dropseilla 76g. Neuloin molemmat 4:n puikoilla vaikka suositus on siinä 5-6.

Tuo 5:n lehden malli on kauniimpi ilman huovutusta, kun ne lehdet ei sitten enää huopumisen jälkeen näy.

Mallin otin fb:n puolelta eräästä neuleryhmästä.

Sitten se toinen mukava. Jossain blogissa oli neulottu raidallinen villatakki joka oli aloitettu pääntieltä. Näytti ihan mukavalta ja ajattelin että jospa minäkin tekisin jonkun yksinkertaisemman ainaisten pitsi- ja jonkun muun hörhötyksen sijaan. Ranskalainen ohje, englanniksikin kyllä on, mutta yhtä huonosti kummallakaan ohjeella saisin aikaiseksi. Ohje löytyy Ravelrystä ja on ilmainen. Jospa minun täytyy vaan suunnitella itse ja tehdä jonkunsortin raidallinen.

Lankojahan kyllä löytyy joka lähtöön. Nuo samansävyiset kerät ovat Zeldan värjäämiä iki-ihania merinovilla/silkkiä, 600m/100g. Nyt vaan en osaa päättää laitanko mustaksi tuota tico ticoa vai Kamenaa, joka olisi täyttä villaa. Kamena on löyhäkierteistä ja siinä on 470m/100g.

Sitten vielä kolmaskin juttu. Tehtiin pieni video mikrotukeni kanssa siitä miten minä kerin sisältäjuoksevan kerän. Olen samanlaisen videon joskus nähnyt jossain blogissa mutta ei lisä pahaa tee.

Näpsäkät käsienlämmittimet

Sain eilenillalla valmiiksi nämä kapeampaakin kapeammat kintaat. Jäi taas tuo mallitilkku neulomatta kun oli niin kiire vaan saada kaunista lankaa (Dropsin Delight 12) puikolle ja sopiva palmikkokin löytyi tuolta luottokirjasta. Peukalon tein taas sillä intialaisella tyylillä.

Minulla tahtoo tuo aloitussilmukkamäärä olla sama sekä kintaissa että sukissa. Se on se 12s puikolle riippumatta langan ohuudesta/paksuudesta ja puikot 2½. Ei siinä pahemmin kerkiä miettimään että palmikkokuviokin vie leveyttä enemmän kuin ihan sileä suora. Ohuethan nämä ovat, mutta kylmemmillä ilmoilla toisten, suurempien kintaiden alla ja nyt keväällä yksistään. Lankaa ei mennyt kuin 35g pariin.

Nämä kuvakulmat nyt on vähän vinksallaan kun näyttää että toinen kinnas on pienempi mutta samaa kokoa ovat. Kameran vika kun otti noin.

Eräässä blogissa oli esittelyssä semmoinen villatakki joka iski taas mun tajuntaan. Ei ole pitsiä eikä palmikkoa vaan kahdella erivärisellä langalla raitaneuletta. Ranskalainen malli, Ravelryssä, tosin englannin kielelläkin. Vaikka minulle ihan sama kummalla kielellä kun kumpikaan ei taitu. Olen nyt muutaman päivän puinut mallia aivoriihessäni, että millaisilla langoilla tekisin.  Oliskohan aihetta ensin tehdä mallitilkku vai tempasta vaan suoraan villatakki valmiiksi ja todeta että vähän olisi saanut suurempi olla.

Sitten tähän loppuun kiittelen teitä monia kommentoijia ja pyytelen anteeksi kun olen niin laiska ja saamaton itse. Yritän parantaa tapani.

Kisukintaat

Viikolla valmistuivat nämä vanhemman tyttöni kintaat. Hän kaipaili nyt kevääksi ohuempia pidettäviä ja muutenkin semmosia siroja. Edelliset jotka tein hänelle, olivat ne kuplivat. Ne olivat sitten käytössä vähän venyneetkin. Nämä uudet sitävastoin ovatkin sitten melkein kuin nahkahanskat, yhtä näpsäkät. Lähtivät taas tytön mukana tuonne Stocholmiin.

Tämä mallihan on Ravelrystä, maksullinen ohje Jorid Linvikin, joka taitaa tämänlaatuisen suunnittelun. Lankoina Novitan Tico-Tico, mustana ja valkoisena. Vaikka minä vähemmän näitä Novitan lankoja käytän, niin näkyy niitä tuolla varastossani piileskelevän. Eipä paljon tullut kinnasparille painoa, vain 44g.

Tuli jonkunmoinen visio noista langoista yhdessä. Vähän vaan tökkii tuo tummanruskea, mutta jospa tuon hempeän parina menisi. Nimittäin kun se ruskea aina vaan on mun inhokkilistalla. No tämä ruskea kyllä on niin tummaa, että melkein mustasta kävisi. Ihmiset tuumii että eri värien tykkääminen muuttuu ajan kuluessa, mutta minulla ei ole kohta puoleen vuosisataan muuttunut miksikään. Nuorena likkana, siis siinä 14-15- vuotiaana ompelin koulussa itselleni pinkinpunaiset housut. Äiti jostain kangaskaupasta sai ostettua semmosta kevättakkikangasta jossa oli samaa väriä ja vaaleanpunaista ja jotain muutakin hempeää. Että mä olin fiini.