Perhossukat kevätvärein

Sain taas yhden Haruni-huivin valmiiksi ja tuolla se makoilee pyyheliinojen välissä rentoutumassa. Ei vielä päässyt julkaisuun.

Hetken aikaa oli vähän kumma tunne kun ei ollut mitään näkyvissä olevaa neulomista kesken. Eilen selasin tuota ohjenivaskaa että otanko huivin vai jotain muuta. Hain lankavarastostani vihreän Fabelin ja aloitin sukanvarren resoria. Ajatuksena neuloa Niina Laitisen Soulmates-sukat, kun ne on jotenkin niin kauniit. Siinä mallissa on Nalle-langalle sovitetut silmukat ja tämä Fabel-lanka on ohuempaa. En jaksanut resorin ohjettakaan lukea joten tein vaan 1o, 1n ja eihän se niin mennyt. Mallissa resorikin on epätasainen joten ei tullut Soulmates-sukkia vielä tästä Fabelista.

Seuraavaksi sattui käteen perhoslapasen mallikuvio Eeva Haaviston sata kansanomaista kuviokudinmallia-kirjasta, nro 98. Sitten vain seuraavaksi hakemaan perhosiin sopivaa lankaa. Käänsin kuvion ylösalaisin että perhoset lentelevät ylöspäin. Siitä se lähti kevätsukkien neulominen alkuun. Tulevat taas pientä kokoa kun neulon 2½:n puikoilla ja kirjoneulehan tulee aika tiukkaa noin ohkaisilla langoilla.

Sininen Dreambird

Välillä vaihteeksi sinistä ainaisen punaisen sijaan. Tämähän on jo kolmas Dreambirdini. Pari vuotta takaperin neuloin ensimmäisen ja kohta perään toisen.

Olin havitellut jo ainakin kolme vuotta huivin tekoa mutta kun ohje oli maksullisena Ravelryssä, niin piti vain haaveilla. Minulla kun ei ole luottokorttia niin en saanut ostettua. Sitten eräänä viikonloppuna kun vanhempi tyttöni oli kotona käymässä, niin laitoin hänet ostopuuhiin ja pääsin aloittamaan ekan huivini. No eihän siitä ihan mallin mukaista tullut kun ohje oli lontoonkielellä ja eihän se minulta taivu. Suomennettu ohje taisi tulla vasta sen toisen huivin jälkeen.

Nyt kun on taas yli puolitoista vuotta siitä edellisestä huivista niin en meinannut päästä alkuun ollenkaan. Vaikka mallikaavio on selvä, niin täytyy ajatus pitää siinä huivissa koko ajan ja laskea silmukoita. Silmukkamerkkejä käytin koko ajan, eikä niitä tarvinnut kuin pari kappaletta.

Lankoina oli musta ohut pirkkalanka 100% villa, sinisävyinen kirjopirkka 75% villa/25% polyamidi ja tuo kirkkain sininen Midara Bamboo: 40% villa/20% bambu/40% akryyli. Monta viikkoa etsiskelin sopivaa liukusinistä, jopa Joensuusta asti mutta ei meinannut löytyä sopivaa. Kävin sitten paikallisesta käsityökeskuksesta ostamassa tuon kerän. Tykkäsin että pitää saada elävyyttä huiviin eikä tuo pelkkä yksivärinen kirkas sininen olisi sitä tuonut. Täytyy pitää silmät auki jos milloinkaan missään sattuu vastaan tulemaan oikein kaunista liukuvärjättyä sinistä, niin heti ostan pois.

Huivi painaa 210g ja neuloin 3,5:n puikoilla. Mitat jotain 140cmx55cm, siis tuo pienempi mitta sulan pituus alusta kärkeen.

Kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille ja onnittelijoille kiitokset. Laiskuri täällä jatkaa...

Viikonloppuyllätys

Olipa hiukan erilainen viikonloppu mihin ollaan totuttu ukkoni kanssa. Lähdin tuttuni kanssa messuilemaan lauantaina aamupäivällä. Tulin kotiin siinä 14:n kieppeillä ja mietin että mitähän sitä ruokaa laittaisi. Vanhempi tyttömme oli kotona vaikkakin silloin aamulla omilla asioillaan. Mikrotukeni tiesin myös tulevan viikonloppuna kotiin.

Mutta...sitä en tiennyt että ei tarvinnutkaan ruokaa laittaa lauantaina. Kun pääsin ovesta sisälle, ukkoni tuli silmät ymmyrkäisinä vastaan ja sanoi että mennään ravintolaan syömään. Minä heti että minkä kohtauksen se on saanut kun ei meillä ole tapana koskaan käydä ravintolassa syömässä. Sitten vähän ihmettelin että kaikki lapset olivat tulleet käymään samana viikonloppuna kun ei niitä muuten näe kuin muutaman kerran vuodessa.

No selvisihän se kaikkien tulo yhtäaikaa. Heillä oli yllätys meille vanhemmille ja se oli juuri se että mentäisiin ravintolaan syömään. Lapset kustansivat koko lystin kun olivat pöydän varanneet lauantaiksi kello 16.

Kun päästiin ravintolaan ja pöytään istumaan, niin tottakai tuotiin ruokalistat alkumaljojen jälkeen. Nuorempi tyttömme oli pyytänyt meille vanhemmille sellaiset listat joissa ei näkynyt ollenkaan hintoja. Siitä sitä sitten vaan tilailtiin mikä ruoka kuullosti erikoisimmalta eikä tiedetty hinnoista mitään. En edes ihmetellyt että miksi hinnat puuttuivat. Olin varmaan niin pökerryksissä koko hommasta.

Noissa kuvissa siis osa niistä ruoka-annoksista joita syötiin. Eipä jääneet annosten nimet mieleen mutta hyvää oli. Ei kaikkia tullut kuvattuakaan, niinkuin jälkiruoka-annoksetkin tuli syötyä ennenkuin kuva tuli mieleenkään. Leivästä lähtien kaikki syötävä oli lähitienoon yrittäjiltä ja tuntui tosi hienolta kun ei tarvinnut syödä mitään häränpihviä joka olisi rahdattu jostain kaukaa ulkomailta.

Sitten toinen yllätys joka paljastui sitten siinä syödessä. Lapset olivat käyneet yhteiskuvassa jonka he antoivat meille lahjaksi. Kelpaa sitä kuvaa katsella kun lapset ovat maailmalla.

Tämä kaikki pohjasi siihen että huomenna eli 8.3 on meidän 30-vuotishääpäivä ja lapset halusivat osoittaa kiitollisuuttaan meille vanhemmille.

Raitaa raidan perään

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa valmistuivat nämäkin sukat muiden neulomusten lomassa. Aloittelin näitä jo kuun alussa,reissussa, bussissa istuessani. Helppo matkaneule kun ei tarvitse ohjetta olla mukana.

Täytyy sanoa etten ihan itse keksinyt lankojen järjestystä vaan matkin yhtä raitataituria, eli Lankaterapiaa-bloggaajaa. Harmaa kun ei ole koskaan kuulunut mieliväreihini, niin näissä sukissa se menee vallan mainiosti kun iloisia värejä on enemmän. Toinen mihin laittaisin harmaata on vaaleanpunainen, siis sellainen ihan vaalea haalea.

Sukkaparin painoksi tuli 56g ja neuloin varresta alkaen 2½:n kantikkailla puikoilla. Niillä jotka tyttäret löysivät viimevuonna roskiksesta. Puolivälistä terää vaihdoin 2:n puikot kun ajattelin että päkiän kohta saakin olla tiukempaa, jospa kestäisi kulutusta vähän paremmin. Kärkikavennukset tein spiraalimaisesti, niin tulee tuollainen pyöreä kärki.

Sitten on aluillaan taas yksi Dreambird. Lahjaneule, eihän sininen kuulu omaan värimaailmaani. Vaikka olen kaksi huivia neulonut, niin taas on kuin en olisi koskaan moista neulonut. Silmukkamäärät ei täsmää ja vähän väliä saa purkaa. Varmaan ne käännöksissä käytettävät kaksoissilmukat sotkevat vaikka yritän noita silmukkamerkkejäkin käyttää.

Pinkki sytomyssy

Viikko meni flunssaa pidellessä eikä tehnyt mieli edes neuloa alkupäivinä. Sain tämän myssyn valmiiksi vasta eilen vaikka sitä aloittelin jo pari viikkoa takaperin.

Mallihan on sama kuin edellisessäkin. Joku jossain fb:n ryhmässä kommentoi ettei tämä mitään valepalmikkoa ole. Minulle on kun en tiedä mikä se vale- ja oikean palmikon ero on. Helppoa tämä ainakin on neuloa kun ei tarvitse apupuikkoa käyttää.

Lanka on jotain vanhaa Ibizaa, 40% pv/35% pellava/25% akryyli ja sain sen lahjoituksena ystävältäni. Sitä oli juuri sopivat jämänöttöset tähän. Pari metriä jäi tähteeksi kun en uskaltanut niin loppuun päästää että olisi joutunut purkamaan jos ei olisikaan riittänyt. Myssyn paino 50g ja neulottu 3:n puikoilla.

Pitsikauluri numero 3

Tämä on taas näitä malleja johon olen jäänyt koukkuun. Mallihan on Pinterestistä venäläisellä ohjeella ja fb:n neulontaryhmissä innokkaasti neulottu ja kyselty ohjetta. Neuloin kaulurin ystävälleni jonka luona olin kylässä edellisellä viikolla.

Lanka on Dropsin BabyAlpaca 70% ja Mulberry Silk 30%. Kulutus 70g ja neulottu kolmosen puikoilla. Tuo reunushan on neulottu erilailla kuin ohjeessa mutta en jaksanut enää virkkuukoukkua ottaa käteen ja sillä viimeistellä niinkuin ohjeessa oli. Lankaa oli jäänyt tähteeksi ystävälleni neulomasta huivista ja ajattelin että johonkin sen haluan käyttää kokonaan ettei jää pientä ylimääräistä nyttyrää.

Omaa vaaleanpunaista kauluriani pääsin jo kovemmilla pakkasilla testaamaan ja hyvin pelitti. Ihan eritavalla suojaa kaulaa kuin joku neulottu huivi. Eikä tullut sellaista tunnetta että jotenkin kuristaisi kun tuntuu että käytössä vielä löystyy.

Iski talven ensimmäisen flunssan ihan nurkantakaa. Yleensä alkaa kurkkukivulla mutta tämä alkoi aamulla heti nenän vuotamisella. Ukkoni sanoi että täytyy ottaa valkosipulinkynsiä hunajan kanssa ja lyödä takaisin koko tauti. Otin äsken ison kynnen ja teelusikallisen hunajaa ja pureskelin vauhdilla ja vettä päälle. Ei ole oikein mun herkkua mutta jospa auttaisi.

Sytomyssy ystävänpäiväksi

Tästä sytomyssyilystä on tullut jokavuotinen perinne. Nimenomaan tässä ystävänpäivän aikoihin. Mitähän siitä jo lienee aikaa kun idean emännät kaksissa tuumin polkaisivat homman käyntiin. Siitähän se levisi ympäri maan ja jopa ulkomaille asti, siis missä suomalaisia neulojia asuu. Minäkin tottakai innostuin silloin aikoinaan asiasta vaikka itse en ole mihinkään suuriin lukemiin päässyt. Välillä 10 myssyä, välillä 1. Niinkuin nytkin, lupasin osallistua edes yhdellä myssyllä. Toinen on kyllä hyvää vauhtia tulossa mutta voi olla että ei ehdi ystävänpäiväkeräykseen. No eipä hätää, voihan niitä neuloa pitkin vuotta.

Olin ystäväni luona lomailemassa ja piti ottaa niin helppo malli mukaan ettei tarvinnut bussissa pitää muistiinpanoja eli ohjetta esillä. Olen tällä mallilla neulonut joskus aiempina vuosinakin myssyjä. Tulee helpolla valepalmikolla näyttävän näköistä.

Lankana Novitan bambu-puuvilla jota meni 45g. Neulottu 3:n puikoilla. Olisi voinut koko keränkin käyttää mutta kun ohjeen mukaan tein kerrokset niin jäi lankaa vähän jäljelle. Omasta mielestäni olisin voinut muutaman kerroksen korkeamman tehdä mutta kun ei uskalla ihan loppuun päästää. Toisinpäin neuloessa on helpompi säädellä langan loppumista eli päälaelta reunaan.

Meilläpäin Susu ottaa vastaan myssyjä ja sukkia ja toimittaa ne Tyksiin kuulemma ensitiistaina joten maanantaina ehtii vielä viemään Anjalinille.