Siskoni mun-sukat

Tilasin viimesyksynä noita värikkäitä lankoja Lankamaailmasta. Kevättalvella kun ilmestyi tuo Niina Laitisen ihania malleja sisältävä Villasukkien uusi vuosi niin heti piti lähteä kirjastoon lainaamaan kirjaa. Oli muutama muukin päättänyt lainata saman kirjan. Sain varausnumeron 73 tai niille main. Eihän siinä kauaa mennyt kun jo elokuussa tuli ilmoitus että kirja haettavissa. Langat olivatkin valmiina ja puikot hiottu. Sain vielä elokuun aikana ekaa sukkaa alkuun ja piti kaikille esitellä että katsokaa kuinka kaunista tulee. On se Niina vaan ihme velho tuossa suunnittelussa. Muuta vikaa ei ole kuin se että hänen ohjeillaan tulee liian pieniä sukkia. Siis kun neuloo ohjeissa käytetyillä langoilla ja puikoilla.

Minä kun tykkään kirjoneuleen neulomisesta yhtäpaljon kuin iltapuurosta. (Huom. en sanonut kuin h...puurosta ettei loukkaa ketään.) Menee aika niin rattoisasti kun täytyy seurata tarkasti joka riviä että silmukat pitävät paikkansa. Mulla on siinä kaavion päällä pitkä mainosviivotin ja päällä painona puhelin. Ei tietysti onnistu sellaiselta joka seuraa mallia puhelimesta. 

Tässä sukkaparissa neuloin molemmat samasta Nordlys-kerästä peräkkäin. Ei ollut tarkoituskaan saada identtisiä sukkia. Langan väritys vaihtui kerän sisällä vastakkaiseksi. 

Sukkien painoksi tuli 109g ja neuloin 2½:n puikoilla. Terän pituus vain 21cm ettei toiveitakaan mahtua omaan 40 numeron jalkaan. Nilkassa jätin jo kolme kavennusta tekemättä niinkuin Niina ohjeessa kirjoitti. Muuten olisivat sopineet mutta terän pituus tuli liian lyhyt. Joku onnellinen pikkutyttö saa kauniit sukat.