Pienemmät kettusukat

Harvoin kestää sukkaparin valmistuminen toista vuotta mutta niin vain kävi tämän parin kohdalla. Jo edellissyksynä eli 2017 nuorempi tyttöni oli jostain ottanut kuvan että tällaiset sukat pitäisi saada. No eihän lankavarastossani mitään harmaita ja oransseja lankoja ollut. Oltiin menossa Tallinnaan niillä main ja käytiin sitten tsekkaamassa myös se Karnalux. Ostin sieltä vain yhden molempaa väriä kun ei mistään polvisukista ollut kyse.

Aloittelin tätä paria siis silloin ennen joulua. Niinkuin yleensäkin kun minulla ei ole valmista ohjetta niin tässäkin meni säätämiseksi. Sain neulottua ekan sukan yli kantapään ja päälle silmukoitua nuo korvatupsut ja kauluskarvat. Ei sopinut omaan jalkaani kun sovitin siinä vaiheessa. Eikä se olisi sopinut tyttäreni jalkaankaan vaikka hänellä on vähän pienempi jalka kuin minulla. Sukan purkaminen ei sitten tullut kysymykseen sen valkoisen silmukoinnin takia. Vaikka ahkera purkaja olenkin niin hautasin tekeleen käsityöpussiin ajatuksena tehdä pari valmiiksi jossain välissä.

Meni tosiaan toista vuotta ennen kuin nyt tuli sellainen väli että viitsin ottaa koko tekelettä käsiini. Kun teen jotain omasta päästä ja neulon yhden sukan kerrallaan niin laitan kyllä jotain muistiinpanoja johonkin pieneen paperilappuseen. Yleensä siinä lapussa ei lue että minkä sukan muistiinpanot ovat kyseessä mutta nyt olin sentään kirjoittanut että Pienet kettusukat. Mikähän siinä on ettei tuollaisia muistiinpanoja voi kirjoittaa oikein vihkoon ja tosiaan nimellä kun kuitenkin tulee joskus tarve neuloa toinen ja kolmaskin pari samalla ohjeella.

Harmaa ja oranssi lanka molemmat siis Step classicia, sitä ohuempaa 100g/420m. Valkoinen lanka Fabelia. Sukkaparin paino 65g ja neulottu 2½:n puikoilla.