Mikrotuen sotilasvala ja vähän lankaa

Tulipahan viikonloppuna ajettua vähän pidempi lenkki. Perjantaiaamuna lähdin omalla autolla ensin Helsinkiin. Poimin sieltä kyytiini vanhemman poikani joka sitten siirtyikin ohjastajan paikalle. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti Jyväskylää. Iltapäivällä kello 15 saavuttiin kaupunkiin ja majoittauduttiin hotelliin. Lämmintähän se oli sielläkin. Etsittiin siinä pikaruokapaikka ja minulle tuli mieleeni että missäs se Titityy-lankakauppa sijaitsikaan. Kyllä netti vaan on ihmeellinen paikka ja sieltähän se löytyi tämä lankakauppakin. Tiesin että poikaani ei kiinnosta niin hirveästi seurata mukana kun äiti pääsee lankoja hiplaamaan. Hän sanoi menevänsä eri reittiä ja neuvoi minulle Titityyn kadun. Eihän se kaukana ollutkaan hotellistamme.

Kun oli niin turkasen kuumaa, niin en jaksanut kauaa hiplata lankoja. Löysin sentään pari vyyhtiä tällaisia (ei ihan mun värejä) laadukkaita. Ei sitä tiedä mitä olisi tarttunut mukaani jos olisin vähemmän hikoillut. Siinä Titityyn pihassa eli Toivolan vanhassa pihassa olisi ollut katseltavaa ja hiplattavaa pidemmäksikin aikaa. No, joskus toiste sitten jos sattuu sinne suuntaan asiaa. Lauantaiaamuna otettiin kyytiin vanhempi tyttöni myös. Hän oli jo viikolla matkustanut kaupunkiin tapaamaan yhtä koulukaveriaan.

Niin sehän se oli pääasia se mikrotukeni eli nuoremman poikani valatilaisuus joka järjestettiin Jyväskylästä vielä yli 100km eli Kannonkoskella jollain koululla. Hiekkakentälle ryhmittyivät eri komppaniat ja kyllä oli kuuma vaikka sentään pilvessäkin oli osan aikaa. Sääliksi kävi niitä sotapoikia ja -tyttöjä kun joutuivat seisomaan asennossa ja kuumat vaatteet päällä. Alkoihan se pyörryttää kahta tyttöä ja kahta poikaa. Varmaan näitä harmittikin kun joutuivat kesken lähtemään pois kun avustajat tulivat hakemaan. Olihan se hienoa katsottavaa ja ei sieltä sakista kovin hevin omaa lastaan tunnistanut kun kaikki näyttivät niin samanlaisilta.

Sitten kun valatilaisuus oli ohi, päästiin syömään hyvää hernerokkaa jota oli varattu jopa 3000:lle ihmiselle. Kyllä niin sujuvasti kulki jonotus ja kaikenkaikkiaan se koko syömäjuttu että ihmetyttää. Vielä oli tämän jälkeen lomatarkastus sotilaille ja sekin oli porrastettu. Päästiin lähtemään siinä ensimmäisinä ja vielä ajettiin Tikkakosken kautta kun tämä lentosotamies halusi näyttää missä varuskunta sijaitsi. Sitten alkoikin pitkä ajomatka ensin Helsinkiin, jossa jäivät pois kyydistä vanhempi poika ja siskonsa. Minä ja mikrotukeni lähdettiin siitä sitten parin pysähdyksen jälkeen ajelemaan kotiin. Eihän tuo kello ollut vielä kuin 21.30 kun päästiin kotipihaan.

Että tämmöinen viikonloppureissu. Oli mulla huivilangat mukana, mutta ei työ paljon alkutekijöistä jatkunut. Pinkkiä huivia tälläkertaa.

Toiset kun kuvailivat eilen superkuuta niin minä kuvasin yhtenä iltana näitä kauniita pilviä. On siinä parin naapurin katotkin kuvattu mutta ei kai haittaa.