Takapakkia

Nyt on tämän rouvan kiireet niin hitaita että oikein hävettää. Viikko takaperin jo vähän niinkuin lupasin valmista mutta menee nuo viikot niin nopsaan että mitään ei kannattaisi luvata ennenkuin on jotain ihan valmista näpeissä. Suurin toivein päättelin sitä päivänvarjoa virkkaamalla reunusta. Sitten silittelin koko liinan ja vieläpä erikseen jokaisen ketjusilmukkalenkin laitoin nuppineuloilla kiinni silitysalustaan. Höyrytin aina kaksi sakaraa kerrallaan ja suurin toivein laitoin sen liinan tuon ruotilon päälle.

   Todellisuus iski päin naamaa ja lujasti. Ihan liian iso, silitys vielä suurensi liinaa. Otin kuvia ja lähetin nuoremmalle tytölleni s-postiin. Hänkin totesi että ei ihan hyvä. Koitinpa vielä kastella oikein kuumassa vedessä ja linkosin pesukoneen suurimmalla nopeudella. Yön kuivuttuaan mallasin sitä taas maanantaina paikalleen. Olihan se vähän paremman näköinen, oli kutistunut aika paljon. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Eilen sitten otin ja aloin purkaa. Arvatkaa jännäsinkö että saanko kaikki silmukat talteen. Nyt kohta pääsen  uudelleen sen viimeisen eli virkkauskerroksen kimppuun. Kyllä niin masentaa... niinkuin erästä Tampereen miestä (kirpputorikauppiasta) kun vettä sataa ja vielä kävi näin.
 
Minäkin liityin taas Sukkasatoon ja pääsin Perunalaariin keräämään satoa. Pitäisi se nappikin siirtää mutta kun on tämä bloggerin puoli vielä harjoittelun asteella.

Huomasin kommentoituani omassa kommenttiosiossa, että minullakin on se kirjainvarmennus päällänsä, mutta poistan sen kun saan apua mikrotueltani.

Mukavaa elokuun loppua kaikille jotka jaksavat käydä täälläkin kurkkimassa vaikka mitään ei ole esiteltävää, paitsi tuo tyhjä ruotilo.