Mustikassa

Täytyy jotakin itsestä ilmoitella kun on sentään uusi blogi kyseessä. Vaan kun ei tahdo ehtiä päivittämään. Se on tuo mustikkametsä vienyt mennessään. Kauniilla ilmalla menee päivä rattoisasti siellä mutta on niitäkin päiviä kun ehtii metsään, niin saa melkein samantien lähteä pois kun roppasee vettä niskaan.  Eilinen ja sunnuntai olivat ihanteellisia poimimisen kannalta.

Onko kellään semmoista havaintoa, että alkuun kun aloittaa poimimisen ja hakee aina vaan parempaa paikkaa, eikä tahdo löytyä mieluista. Sitten kun aikansa poimii muiden jäljellejättämiä ja on aikomus lähteä jo pois, niin löytyy vasta semmoinen paikka missä kukaan ei ole vielä ollut.

Olin eka kerran tänäkesänä mustikassa 18. heinäkuuta. Nyt olen käynyt 6 kertaa ja alkaa olemaan jo riittävästi pakkasessa talvisia puuronpäällyksiä. Olen hidas poimija, käytän kyllä poimuriakin mutta aika paljon kerään ihan käsin. Vaikka olen oikeakätinen, niin mustikanpoiminta vasemmalla kädellä käy näppärämmin. Mieluusti poimin ihan puhdasta, että melkein saisi suoraan korista pakkaseen laittaa. Ei sinne montaa roskaa mukaan menisi. Eilenillalla tulin kotiin siinä 19:n paikkeilla ja hetken huilattuani perkasin vielä ne marjat. Minulla on kaksi koria johon kaadan poimuriin keräämäni marjat. Korit eivät ole suuren suuria. Molempiin menee tuo poimuri täyteen kerättynä 2x ja vähän päälle. On muuten parempi tämä 70-luvun alumiininen kuin uudemmat.

Kuuden tunnin saalis on kiloissa vain noin 4,5-5kg. Marjakaverini sanoikin eilen kun valitin etten saa paljoa aikaiseksi, että olen käsityön tekijä ja eipä sormenpäillä suuria määriä pidemmässäkään ajassa saa kerättyä. Niinhän se taitaa olla. Pääasia että saan semmoisen määrän kerättyä että talveksi riittävät.